Alice Munron Kallis elämä lukupiirikirjana

Alice Munro: Kallis elämä. Tammen Keltainen Kirjasto. 2013. Dear Life. Suomentanut Kristiina Rikman. Päällys Marko Taina. 319 sivua.

Lainattu kirjastosta

Naisten Pankin Lukevien Leidien lokakuun lukupiirikirjana oli Alice Munron Kallis elämä. Alice Munro syntyi vuonna 1931 Wighamissa Kanadan Ontariossa. Hän sai Nobel-palkinnon vuonna 2013. Nobel-raati mainitsi perusteluissaan, että Munroa voidaan kutsua Kanadan Tsehoviksi; niin kauniisti ja lempeästi hän kuvaa maaseudun tavallisten ihmisten ongelmia ja suhteita. Alice Munro on kirjoittanut 17 kokoelmaa, joista suomeksi on käännetty yhdeksän. Varmasti loputkin Munron kirjoista ansaitsisivat suomennoksen. Kanadasta tulee toinenkin suuri naiskirjailija: Margaret Atwood.

Kallis elämä -novellikokoelma sisältää kymmenen novellia ja neljä omaelämänkerrallista kertomusta. Monet tapahtumista sijoittuvat vuosien taakse, jolloin elämä oli rankkaa, köyhää ja monesti täynnä pettymyksiä. Kuolema on läsnä useissa novelleissa. Novellit ovat yllätyksellisiä, yht'äkkiä tulee yllättävä käännös, joka vie henkilöt ihan uusiin kuvioihin.

Meitä oli kymmenen naistenpankkilaista vaihtamassa ajatuksia Kallis elämä -kirjasta. Otamme vuorotellen vetovastuun lukupiiritapaamisista. Tällä kertaa vetovastuussa oli Anu. Olen ollut mukana Lukevissa Leideissä koko ajan eli yli 5 vuotta, ja voin sanoa, ettei vielä koskaan mielipiteet ole menneet niin ristiin kuin tämän kirjan kanssa. Osa meistä piti kirjasta kovasti, mm seuraavin perustein:

* Olin todella viehättynyt. Munro kuvaa tapahtumia niin seikkaperäisesti ja yht'äkkiä koko asetelma muuttuu.
* Munro tekee tapahtumaympäristöstä elävän.
* Lukujen hieno lopetus viehätti minua.
* Novellit ovat elämänmakuisia, rohkeita, yllätyksellisiä.
* Plussaa on, että kirjailija ei sano kaikkea, vaan lukijallekin jää pohdittavaa.
* Viipyilevän rauhallinen tunnelma.
* Näennäisen yksinkertaiset tarinat sisältävät suuri nytkähdyksiä, jotka muuttavat henkilöiden elämän suunnan.
* Novellit ovat  uskottavia.

Ja niitä toisenlaisiakin mielipiteitä oli:
* Olen huono novellien lukija, eikä tämä kirja edesauttanut asiaa.
* Tarinoista oli vaikea saada otetta. Juuri kun juoneen pääsi kiinni, tarina päättyi.
* Paikkakunnat vieraita, kun ei tunne Kanadaa.
* Raskasta luettavaa, ei pidä mielenkiintoa yllä.
* Otsikko ja luvun sisältö eivät aina kohtaa.
* Ilotonta luettavaa, jopa pitkästyttävää.
* Novellien aiheet jäivät etäisiksi.

Eräs lukijamme löysi yhtäläisyyksiä Munron ja Jari Tervon kirjoittamistyyleistä. Totesimme, että omaelämäkerralliset novellit (Silmä, Yö, Äänet ja Kallis elämä) olivat mieluista luettavaa. Niissä oli hienoa tunnelmaa, ja näihin lukijan oli helppo päästä mukaan. Novellissa Kallis elämä Munro kirjoittaa koskettavalla tavalla omasta kouluajastaan sekä äitinsä sairastumisesta Parkinsonin tautiin. 

"Voisi luulla, että kaikki se oli liikaa. Kettutarha oli mennyttä, äidin terveys oli menossa. Kaunokirjallisuudessa se ei olisi toiminut. Mutta kumma kyllä, en minä muista sitä aikaa onnettomana". (novelli Kallis elämä, s. 309)

Totesimme myös, että Munron taitava suomentaja Kristiina Rikman on jälleen kerran tehnyt hienoa työtä. Kääntäjän työ ei varmasti ole helppoa. Mietimme tämän kirjan nimeä: Dear life on saanut muodon Kallis elämä. Tässäkin on täytynyt tehdä valinta, onhan dear-sanalla niin monta merkitystä, mm rakas, tärkeä, arvokas, paras, joista kaikki omalla tavallaan kävisivät kirjan nimeksi. 
Meiltä lukupiiriläisiltä Munron kirja Kallis elämä sai arvion 3 (asteikolla 1-5).

Alice Munro (Widipedia)

!