lauantai 23. kesäkuuta 2018

Ilkka Taipale: Mielisairaalassa, lääkärin muistelmat




Ilkka Taipale: Mielisairaalassa, lääkärin muistelmat. 2018. Into. Kansi: Elina Salonen. Kannen kuva: Magi Viljanen. 396 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Tänään on toimittava! (s. 9)

Ilkka Taipaleen itsensä kirjoittama muistelmakirja kattaa Taipaleen 55 työvuotta, joista hän on viettänyt 14 vuotta psykiatrina mielisairaaloissa sekä 11 vuotta kansanedustajana.  Siinä ei ole paljon eroa, Taipale on tokaissut potilailleen. Taipale tunnetaan psykiatrina, kansanedustajana, pasifistina ja kansalaisaktivistina, jonka aloitteesta on lähtöisin moni kehittämishanke yhteiskunnan heikko-osaisten aseman parantamiseksi.

Taipaleen ura lääkärinä alkoi vuonna 1966 Hesperian sairaalasta. Sen jälkeen hän on työskennellyt Nikkilän mielisairaalassa, Järvenpään sosiaalisairaalassa ja Kellokosken mielisairaalassa. Taipale erikoistui psykiatriaan Koskelan sairaalassa vuonna 1970. Lisäksi hän on ollut mukana useissa uudishankkeissa sekä toiminut Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professorina.

Viinaa ja vanhuksia
 
Heti aloitettuaan lääkärin tehtävät Hesperian sairaalassa Taipale lähti aktiivisesti ajamaan rappioalkoholistien ja asunnottomien asiaa. Tuloksena oli 1960-luvulla avattu Kallion alkoholipoliklinikka ja Helsingin Ruoholahteen sijoittuva miesten ensisuoja eli Liekkihotelli. Liekkihotellista Taipale toteaa: Miehiä tuli sinne yli tuhat, aivan kaaokseen asti. Taipaleen aktiivisuus vähäosaisten aseman parantamiseksi jatkui koko hänen työuransa ajan. Paljon hän sai aikaiseksi, vaikkakin moni hyvä aloite kaatui byrokraattiseen vastustukseen. 

Kellokoski maailman kartalle 

Mielenkiintoisin osio kirjassa on mielestäni Taipaleen työskentelyjakso Kellokosken mielisairaalan ylilääkärinä. Taipale koki tärkeäksi Kellokosken mielisairaalan tunnetuksi tekemisen ja siksipä hän järjesti vierailuja Kellokoskelle, kutsui valokuvaajia ja television tutustumaan mielisairaalan toimintaan. Kaiken huippuna oli vielä Arto Halosen ohjaama Prinsessa-elokuva, joka kertoo Kellokosken prinsessasta skitsofreenikko Anna Lappalaisesta. Viimeistään tässä vaiheessa Kellokosken sairaala tunnettiin koko Suomessa.  

Taipale kehitti Kellokoskella  erilaista aktiivista toimintaa potilaille. Psykoterapia perustuu puheeseen, joskin kaikki eleet ja ilmeet ovat sen osia. Eri taideterapian muodot ovat samalla lailla tärkeitä avaten monien potilaiden solmut ja luovuuden. Moni ei puhu eikä pukahda, vaan tekee. Työn jälki puhuu puolestaan. (s. 171)  Taipaleen aloitteesta rakennettiin talkoilla ruusutarha Kellokosken sairaalan omistamaan Annanpuistoon. Rouva Tellervo Koivisto vihki ruusutarhan sekä ylihoitaja Anna Pakalénin patsaan v. 1998. Kirjasta käy ilmi, että Kellokosken sairaala oli Taipaleelle äärimmäisen tärkeä ja siksi hän tekikin pyyteetöntä kehittämistyötä sairaalan hyväksi. Onkin ymmärrettävää, että Taipaleen oli vaikea hyväksyä päätöstä Kellokosken sairaalan sulkemisesta.

Kellokosken sairaala (kuva Kansan Uutisista)
Myös kansainvälinen toiminta oli tärkeää Taipaleelle. Kirjassa on lyhyitä matkaraportteja hänen vierailuistaan eri maiden mielisairaaloissa ja vankiloissa. Kirjassa on myös Kellokosken veteraanipotilaan P. E. Lundin runoja. Tässä yksi esimerkki.

Kotikylä

Keravan kujat,
Savion poltetut kummut,
Korson kujat
ja kurapellot, lapsuuteni maisemat
jäivät taakse.
Tuli Kellokosken pioneerikylä tilalle
Kuinka pitkäksi aikaa,
Herra? (s. 127) 

Suosittelen!

Pohdin kirjaa aloittaessani, millainen lukukokemus tästä kirjasta kehkeytyy, koska olen täysin amatööri psykiatrisella kentällä. Toki Ilkka Taipale nimenä oli tuttu, samoin kuin  hänen vaimonsa Vappu Taipale. Epäilykseni olivat turhia, Taipale pitää huolen siitä, ettei lukija pääse pitkästymään. Vakavien asioiden lomassa huumori hersyää. Lukija saa kattavan kuvan psykiatrian kehittymisestä 60-luvulta alkaen mukaan lukien 70-luvun alkupuolelle sijoittuvat avohoidon käynnistämisen ja mielenterveystoimistojen perustamisen. Olin juuri äskettäin lukenut Katja Kallion Yön kantajat, joka sijoittuu 1800-luvun lopun Seilin mielisairaalaan, jolloin psykiatria otti ensiaskeleitaan. Siksi olikin kiinnostavaa lukea psykiatrisen lääkityksen historiasta. Kirja keskittyy kuvaamaan Taipaleen uraa psykiatrina eduskuntatyön ja poliittisen työn jäädessä taka-alalle.

Taipale kirjoittaa napakkaa tekstiä, luvut ovat lyhyitä, lukujen otsikot ovat kuvaavia. Teksti on suoraa, avointa, jopa rehvakastakin. Tekstiä on kevennetty mukavilla sattumilla. Esimerkiksi kesällä 1974 Taipale oli kesätöissä Vaasan mielenterveystoimistossa. Hänen asiakaskuntaansa kuuluivat mm närpiöläiset. Taipale ei juuri ymmärtänyt heidän ruotsiaan, mutta kuunteli kuitenkin närpiöläisten huolia asiaankuuluvan tunnin ajan ja totesi sitten: Jag förstär er. Myöhemmin potilaat olivat arvioineet, etteivät koskaan olleet tavanneet parempaa lääkäriä. 

Pidän ihmisistä, joilla on Taipaleen tavoin kyky nauraa itselleen ja omille toiveilleen. Miinuksena tavallista lukijaa ajatellen on suuri määrä aiheeseen liittyviä nimiä, jotka varmasti alaa tunteville ovat tuttuja, mutta maallikko vaan huokailee nimipaljouden keskellä. Kirjaa lukiessa tieto lisääntyy, mieli avartuu ja on helppo ymmärtää, miksi vähäosaisten auttaminen on tärkeää. Voin suositella kirjaa sekä ammattilaisille että maallikoille, jotka ovat kiinnostuneita yleensä psykiatrian kehitysaskeleista sekä mieleltään sairaiden, asunnottomien ja alkoholistien asemasta 60-luvulta tähän päivään.

75-vuotias Taipale toteaa: Minä en hellitä!.
   

25 kommenttia:

  1. Kiitos esittelystä, tärkeä aihe ja varmaan kiinnostava kirja. Taipaleet ovat minulle vain #tv:stätuttuja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, aihe on todellakin tärkeä. On hienoa, että Taipaleen kaltaisia aktiivisia ihmisiä löytyy.

      Poista
  2. Kiitos erinomaisesta kirjaesittelystä. Luin tämän kirjan huhti-toukokuussa ja pidin siitä kovasti. Kirja toimii hyvin kappaleena suomalaisen mielisairaalatoiminnan historiikkia. Parasta ehkä on kirjan esille tuoma Ilkka Taipaleen merkitys syrjäytyneiden puolesta puhujana, josta roolista hän ei ole luopunut hetkeksikään. Mielenkiintoinen persoona, jonka työn laajuus avautui kirjan myötä ihan uudella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Between, että sinäkin olet lukenut tämän kirjan. Olen samaa mieltä siitä, että kirja avasi Taipaleen työn merkityksen hienolla tavalla.

      Poista
  3. Kiinnostava kirja ja kiitos mainiosta postauksesta. Laitan kirjan lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että pidät tästä kirjasta Mai.

      Poista
  4. Molemmat Taipaleet, sekä Vappu että Ilkka ovat kuuluneet "merkittävien henkilöiden"-listaani ja muutamat kirjatkin olen lukenut. Ilkka T:n ura Kellokoskella on kiinnostava, olin siellä mielisairaanhoitajaharjoittelijana 67-68.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mielenkiintoista kuulla, että olet ollut Kellokoskella harjoittelijana. Varmasti olet mielenkiinnolla seurannut Kellokosken mielisairaalan tapahtumia.

      Poista
  5. Tämäkin kirja pitää laittaa lukulistalle. Kellokosken sairaalan ympäristö jo ihan sinänsä on upea. Lisäksi muistan, kun olin ensimmäisessä kesätyöpaikassa Tuusulan kunnalla, jouduin viimeisinä päivinä Kellokoskelle niittämään heinää. Eihän siitä viikatetouhusta meinannut tulla mitään, mutta muistan aina ihmetelleeni vanhempaa naishenkilöä kukkamekossaan ja hienoissa helmissään. Hän käveli ohi, ja huuteli ohjeita miehille, joiden oli vuorostaan opastettava meitä kesätyttöjä. Jälkeenpäin olen tajunnut, että olin kohdannut Kellokosken prinsessan. Huikeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mannilainen, millainen kokemus sinulla onkaan Kellokoskesta! Kerrassaan mahtavaa.

      Poista
  6. Kiitos Anneli hyvästä kirjan esittelystä. Kirja on ehdottomasti luettava.
    Ilkka ja Vappu Taipale ovat korkealle arvostamiani persoonia.
    Kun asuin nuorena Mäntsälän Nummisissa, Helsingin bussi meni Kellokosken kautta ja kiersi sairaalan pihan ns. Hullun-ympyrän. Mietin sitä ympyrää aina myöhemmin äitini sairastuttua henkisesti ja jouduttua Hattelmalaan. Silloin me teini-ikäiset lapset emme saaneet mennä häntä tapaamaan. Sieluni silmin näin hänet kävelemässä samanlaista ympyrää, jonka oli nähnyt Kellokoskella.
    Mukavaa keskikesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsti kommenteista. Suosittelen sinulle kirjan lukemista jo ihan Kellokosken vuoksi, mutta totta kai Taipaleen koko työura on tutustumisen arvoista. Mukavaa alkavaa viikkoa!

      Poista
  7. Psykologia ja mielenterveysongelmien hoidon historia ovat suuria mielenkiinnon kohteitani, joten tämä kirja kiinnostaa minua. Pitääkin lisätä se lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että pidät tästä kirjasta varsinkin, kun nämä teemat kiinnostavat sinua.

      Poista
  8. Varmasti kiinnostava henkilökuva. Monesti mietin, että miten fiksua oli ajaa alas psykiatriset sairaalat ja jättää porukka pelkän avohoidon varaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkilönä Ilkka Taipale on todella mahtava persoonallisuus. Ja samalla kirjassa valotetaan asioiden taustaa asiallisella tavalla. Silloin kun avohoitojärjestelmää luotiin, tavoitteet olivat kyllä ihan erilaiset kuin millaiseksi ne ovat käytännössä muotoutuneet.

      Poista
  9. Kiinnostava kirja, jonka minäkin aion joskus vielä lukea. Hyvä tietää, ettei teksti ole pitkästyttävää, koska sitäkin se voisi olla, jos olisi kovin asiapitoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Teksti ei todellakaan ole pitkästyttävää, sen verran rentoa Taipaleen kirjoitustyyli on. Uskon, että kirja on sinullekin mieluisa.

      Poista
  10. Mielenkiintoisen oloinen teos, joka kattaa pitkän ajanjakson suomalaista mielenterveyspolitiikkaa ja yhteiskunnallista kehitystä. Laitetaanpa kirja mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi kuin osasin odottaa. Rento kirjoittamistyyli vaikutti paljon. Uskon, että kirja olisi mieluista luettavaa myös sinulle.

      Poista
  11. Taipale on värikäs persoona ja jutustasi välittyy, että hänen muistelmansakin ovat värikkäitä. Kellokoski todella tunnetaan hyvin koko Suomessa ja siinä Taipaleen merkitys on ollut suuri. Oletko lukenut toisen psykiatri-kansanedustajan eli Claes Anderssonin teoksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taipale on todellakin saanut paljon aikaiseksi monella saralla. Claes Anderssonin kirjat ovat vielä lukematta. Täytyypä muistaakin ne, kiitos vinkistä.

      Poista
  12. Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta. Jotenkin on aina kaikkein parasta kuulla kuvauksia "sisältä" ja todellisuuteen perustuen.

    VastaaPoista
  13. Kuulostaa ehdottomasti mielenkiintoiselta teokselta. Kirjoitit hyvän esittelyn - kiitos siitä! -Minna/bibobook

    VastaaPoista
  14. Tässä taas näkee kirjabloggien rikkautta kun en tästäkään teoksesta mitään ennakkoon tiennyt ja muutenkin Taipaleet ovat molemmat minulle vain etäisesti tuttuja nimiä. Henkilön kautta kirjoitetut asiahistoriikit ovat hyvin kirjoitettuina kiinnostavia, hienoa että tässä näin, mutta ymmärrän myös tuskastelusi nimipaljouden kanssa. Aina ei jaksaisi googlata ja selvittää että kukas tämä ja tuokin on jos heitä vaikka mainitaan enemmänkin kuin sen kerran.

    VastaaPoista