Laila Hirvisaari: Kruununpuisto ja Grand Hotel

Laila Hirvisaari: Kruununpuisto. 2005. Otava. 511 sivua. Kannen kuva: Lasse Rantanen.

Laila Hirvisaari: Grand Hotel. 2007. Otava. 557 sivua. Kannen kuva: Lasse Rantanen.

Omasta kirjahyllystä

Olimme kuvausreissulla Imatralla tämän vuoden tammikuussa ja yövyimme yhden yönseudun Imatran Valtionhotellissa. Hotelli on niin kertakaikkisen kaunis, lähes satulinnan oloinen.

Koski - vaikka se ei kuohunutkaan - on nähtävyys kaikessa mahtavuudessaan. Olin lukenut vuosia sitten Laila Hirvisaaren (ent Hietamies) Imatra-sarjan ja nyt Valtionhotellissa yöpyessä ja tutustuessa hotellin tiloihin, jotka huokuvat historiaa, tuli tunne, että kirja kannattaa lukea uudelleen ja muistutella mieleen aikaa, jolloin Julia työskenteli tuossa Suomen upeimmassa hotellissa. 

Niinpä maaliskuisella aurinkolomalla Kap Verden rannoilla Hirvisaari kuljetti minut 1900-alun Imatralle. Tuolloin Suomessa kuohui, venäläistämistoimenpiteet lisääntyivät eikä keisari ottanut vastaan suomalaisten adressia. Tilanne kärjistyi Bobrikovin murhaan. 

Kirjan alkuosassa Hirvisaaren aiheena ovat Imatran Tornatorin tehtaan työläiset Ritikanrannan asuinalueella. Kuinka elävästi Hirvisaari kuvaakaan paperitehtaan työntekijöitä, heitä arvostaen ja saaden heistä jokaisesta esille oman persoonansa. Tornator antaa asukkaille leivän, mutta kaiken yläpuolella on arvaamaton Vuoksi. Se sekä otti että antoi. Se veti myös puoleensa. Sen kanssa oli vain tultava toimeen. (s. 82) 

Sitten kuvaukset siirtyvät Valtionhotelliin. Kreivitär saapuu kuudeksi viikoksi Valtionhotelliin yhdessä seuraneitinsä Julian kanssa. Valtionhotellissa vietettyjen viikkojen aikana Julia saa tahtomattaan selville kreivittäreen liittyviä salaisuuksia, vierailee seudun aateliskartanoissa ja tutustuu uusiin ihmisiin, joilla on merkittävä rooli Julian tulevassa elämässä, mm englantilainen konsuli Morton. 

Vuonna 1903 valmistuneen mahtavan Valtionhotellin ihanat tornit, pienet parvekkeet, koristeelliset ja mystiset ulokkeet olivat salaperäisiä. Se oli liian nuori kummituslinnaksi, se oli sopivampi romanttisten kuvitelmien tyyssijaksi. (s. 299). Oli kuitenkin niin, että Valtionhotelli ei ollut suomalaisia varten eikä siellä puhuttu lainkaan suomea. Ja kaikki vieraat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta olivat venäläisiä. Pitikö venäläisille tehdä Suomeen oikein oma hotelli! (s. 313) Tämän Usko Nyströmin suunnitteleman hotellin alkuperäinen nimi oli Grand Hotel Cascade, joka pian muuttui Valtionhotelliksi. Hotellissa oli 70 huonetta. Suurin osa henkilökunnasta tuli Pietarista, joitakin viinureita ja tarjoilijoita myös Viipurista. Kielenä oli venäjä ja tarvittaessa myös ranska. (s. 327)

Koska kiinnostukseni aihe oli nimenomaisesti Valtionhotelli, jätin toisen Imatra-sarjan kirjan lukematta ja siirryin suoraan kolmanteen osaan: Grand Hotel. Nyt eletään toisen sortokauden aikaa (1908-1917), jolloin Suomen autonomiaa kavennetaan merkittävästi. Mutta Valtionhotellissa, jonne saapuu venäläisiä ruhtinaita Romanoveja myöten,  vietetään romanttista ylhäisöelämää nauttien loisteliaista illallisista, pukeutumisesta, illallissalissa näyttäytymisestä sekä myös huikeasta koskesta ja kauniista Kruununpuistosta.

Koski talvisaikaan

Kosken rannalta

Saamme tutustua Valtionhotelliin Julian kautta, koska Valtionhotelli on kesän ajan Julian työpaikka. Hirvisaari kuvaa elävästi ja yksityiskohtaisesti Valtionhotellia, huoneiden  ja yleisten tilojen sisustusta ja lojaalia henkilökuntaa. Valtionhotellissa palveluskunta ei käyttäytynyt koskaan alentuvasti muita kohtaan. (s. 249)

Mutta valtakunnalliset levottomuudet ulottuvat myös Valtionhotelliin, joihin keskitytään kirjan loppuosassa. Kirjassa on paljon, paljon muutakin, Ritikanrannan jokapäiväistä elämää seurataan, samoin Julian avioliittoa sekä Vilma Haikalan vertaansa vailla olevaa vaalitaistelua.  Mutta nyt oli tulossa uusiin vaaleihin uusi punainen vaara, Vilma Haikala. Hän ei nöyristellyt ketään, ei kainostellut, vaan kehotti ihmisiä äänestämään häntä määrätietoisuudella, joka ihastutti enemmän kuin vihastutti. (s. 206)

Hirvisaarta voidaan pitää historiallisten romaanien taiturina ja samalla viihdekirjallisuuden konkarina. Hän kirjoittaa historiallista viihdettä yhdistäen taitavasti faktaa ja fiktiota. Tässä kirjasarjassa lukija saa nauttia viihdyttävästä, sujuvasti kirjoitetusta Imatraan keskittyvästä historian kuvauksesta. Hirvisaari on historiansa tutkinut ja näin kirjasarjasta muodostuu läpileikkaus 1900-alun suomalaisesta yhteiskunnasta. Hirvisaaren ehdoton vahvuus on henkilökuvaus; hänellä on taito  saada henkilöt elämään.

Kirjaa lukiessa mietin, että haluan ehdottomasti tutustua uudelleen historiaa huokuvaan Valtionhotelliin. Eli Valtionhotellissa yöpyminen kuuluu ensi kesän suunnitelmiimme. Mukava on myös tutustua kesäiseen Kruununpuistoon. Talvella yövyimme ylimmässä kerroksessa, joka oli ollut palvelijoiden kerros. Ehkä ensi kerralla voisimme saada huoneen, jossa on parveke koskelle päin ja jossa ehkä Romanovien Maria Pavlovna on istuskellut. Valtionhotellin omistajuus siirtyy huhtikuussa Cumulus-ketjulta Scandic-ketjulle.   

Me yövyimme palvelijoiden huoneessa.

Mahtava Valtionhotelli iltavalaistuksessa