Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää - runoja arkisista asioista

Pekka Kytömäki: Valo pilkkoo pimeää. 2016. Sanasato Oy. Kansi ja kuvitus: Anna Kytömäki. 76 sivua.

Näytät kauniilta,
kun luet runoja.

Nuorempana luin runoja, mutta jostakin syystä runot sitten jäivät. Nyt kun huomasin Ompun Reader, why did I marry him? -blogissa runohaasteen, ajattelin että tähän haasteeseen on kyllä tartuttava. Eli nyt on runokirja luettu pitkästä, pitkästä aikaa.

Lukutoukka-Kristan huoneessa on muistoja Kristasta, mm hänelle tärkeitä kirjoja. Yksi näistä kirjoista on Pekka Kytömäen Valo pilkkoo pimeää, jonka etusivulla on runoilijan omistuskirjoitus Kristalle:
Kristalle: Sanat kiertävät / hiljaisuutta kuin kissa / kuumaa puuroa./ Niin myös valo piirittää / ihastustaan, pimeää.
Pekka

Tämän kirjan nappasin luettavaksi. Ihastuin ensimmäiseksi kirjan kauniiseen Anna Kytömäen kuvittamaan kanteen, eli se jo lupasi hyvää. Kirja on jaoteltu viiteen osioon. Osioita ei ole nimetty, mutta osioiden alussa oleva piirretty kuva antaa viitteitä aihealueista. Runojen aiheina ovat kissat, luonto, metsä, kirjat ja rakkaus. Varsin tavallisia, arkisia aiheita, joita Kytömäki kuvaa kauniisti ja myös leikkimielisesti. Runot ovat helposti ymmärrettäviä, tiiviitä kokonaisuuksia.

Vaikka en olekaan kissojen ystävä, kissarunot ovat kerrassaan ihastuttavia. Tällä kertaa ei siis kuunnella Vilkkumaan kissavideoita "Tule meille ja kato mun kaa kissavideoita, kissavideoita", vaan luetaan runoja, jotka on kirjoittanut todellinen kissojen ystävä.

Kissanpentujen
uuden isännän
tuntomerkkejä:

kädet verillä,
hermot kireinä,

hymy herkässä.

Kansiliepeen mukaan Kytömäki on keski-ikäinen tamperelaispoika. Keski-ikäinen Kytömäki kiinnittää huomiota ikääntymiseen ja ajankuluun.

Viimeksi nähtiin
puoli elämää sitten,
melkein kuin eilen.

Ja vielä toinen esimerkki:
Kaikesta on jo
kymmeniä vuosia.
Lapset kasvavat
niin äkkiä ja mietin
milloin ehdin vanheta.

Kirjasta muodostuu kaunis ja tasapainoinen kokonaisuus. Eniten pidin kissa- ja kirjarunoista. Kirjarunoista esimerkkinä ihanan ihana loppuhuipennus:
Kirjat rakastavat sinua
ja tietävät sinun
tuntevan samoin.

Iso plussan annan kirjan kauniille kuvitukselle.  Hienoa oli huomata, että Kytömäki on omistanut tämän runokirjan Mummulle, joka on rakastanut runoja 1920-luvulta asti.

Samana päivänä kun Lukutoukka-Krista kuoli, Pekka Kytömäki kirjoitti Kristan muistolle upean runon, joka alkaa näin:
Krista rakasti kirjoja / ja kirjat Kristaa. / Hän oli aurinko, / säteili myös pilvisinä päivinä. / En usko hänen tarvinneen / lukuvaloa. / Tänä iltana / kirjastoissa, divareissa, / kirjakaupoissa / ovien sulkeuduttua /kirjat hiljentyvät / Kristan muistolle. / Jos ne osaisivat itkeä, / sivut kastuisivat pilalle. /

Vielä kerran Pekka kiitos tästä!