John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa - matka Auschwitziin

  

John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa. Bazar. 2015. The Boy in the Striped Pyjamas. Suomentanut Laura Beck. 204 sivua.

Lainattu ystävältä

Viime syksynä muistelin valokuvien kera käyntiäni Auschwitzin keskitysleirillä Puolassa vuosia sitten. Auschwitz oli keskitys- ja tuhoamisleiri, jossa surmansa sai yli miljoona ihmistä. Nykyisin Auschwitz on museo sekä Unescon maailmanperintökohde. Museokäynti ahdisti ja järkytti. Siellä saa omin silmin nähdä kasoittain ja kasoittain juutalaisilta poisotettuja kenkiä, silmälaseja ja astioita. Hiusmäärät ovat valtavat. Myös krematorioihin, asuintiloihin ja nk vessoihin pääsee tutustumaan. Ja onhan siellä myös ne raidalliset pyjamat ja kilometrikaupalla piikkilanka-aitoja.

Jotta emme unohtaisi (kuvakaappaus)

Syksyllä luin Auschwitziin liittyvän Konarin Elävien kirjan ja sen jälkeen Posnerin & Waren kirjan Mengele - Elämä ja teot. Poika raidallisessa pyjamassa -kirjan tapahtumat sijoittuvat myös Auschwitziin. Kirjan päähenkilö 9-vuotias Bruno asuu vanhempiensa, 12-vuotiaan siskonsa Gretelin ja palvelijoiden kanssa ylellisessä talossa Berliinissä. Isä Ralf, joka on Hillerin luottohenkilöitä, nimitetään komendantiksi sijoituspaikkana Aus-vitsi. Isän sotilaallinen ura on tärkeintä perheelle, ja muu perhe taipuu muuttoon vaikkakin vastentahtoisesti.

Auschwitz (kuvakaappaus)

Perheen kolmikerroksinen talo sijaitsee suojatulla alueella aivan kuolemanleirin vieressä aidan paremmalla puolella. Isä on ylpeä uudesta työstään ja tekee pitkiä työpäiviä aidan toisella puolella, siellä raidallisia pyjamia käyttävien ihmisten alueella. Muun perheen on vaikea sopeutua. Bruno ikävöi Berliiniin, Gretel flirttailee saksalaisen sotilaan luutnantti Kotlerin kanssa, äiti lohduttautuu alkoholilla. Juutalaiset vangit hoitavat kaikki perheen siivous- ja taloustyöt. Lapsen lailla Bruno haluaa löytää itselleen jotakin mukavaa tekemistä, koska leikkikavereita ei täällä ole. Hän lähtee tutkimusmatkalle lähiympäristöön ja ystävystyy juutalaisen Shmuelin kanssa. Shmuel on päivälleen samanikäinen kuin Bruno. He tapaavat piikkilanka-aidan luona lähes joka päivä. 

Poika oli Brunoa pienempi ja hänen kasvoillaan oli onneton ilme. Hänellä oli yllään samanlainen raidallinen pyjama kuin kaikilla ihmisillä sillä puolen aitaa ja päässään raidallinen kangaslakki. Hänellä ei ollut sukkia eikä kenkiä, ja hänen jalkansa olivat aika likaiset. Hänen käsivarressaan oli nauha, jossa oli tähti. (s. 103)  

Shmuel tuo iloa Brunon elämään niin, ettei halua muuttaa takaisin Berliiniin. Kirjan loppuratkaisu on erittäin koskettava ja vaikuttava, joka varmasti jättää jälkensä jokaiseen lukijaan.

Kirjan henkilöistä ihailin Brunon isoäitiä, Ralf-isän äitiä. Hän uskalsi olla eri mieltä natsismista ja hän sanoi sen ääneen.
"Seisot siinä univormussasi", Isoäiti jatkoi, "niin kuin se tekisi sinusta jotakin erikoista. Et edes välitä mitä se oikeasti tarkoittaa. Mitä tuo univormu edustaa." (s. 89)

9-vuotias Bruno on kirjan kertoja. Kirjailija toteaa jälkisanoissaan, että hän pystyi käsittelemään tätä aihetta tarpeeksi kunnioittavasti vain lapsen silmien kautta. Mielestäni tämä on toimiva ja onnistunut ratkaisu ja se antaa lukijalle jotakin tavallisuudesta poikkeavaa muuhun Auschwitz-kirjallisuuteen verrattuna. Väistämättä tulee mieleen NoViolet Bulawayon Me tarvitaan uudet nimet, jossa kirjan alkuosa on onnistuneesti kerrottu lapsen suulla.  

Kirja on fiktiivinen, mutta vaikeaa on olla liittämättä juonta ja tapahtumia Auschwitzin komendantti Rudolf Hössiin. Hän asui perheineen kuolemanleirillä, heitä palvelivat juutalaiset vangit, hän oli Hillerin luottohenkilö.

Poika raidallisessa pyjamassa on erittäin intensiivinen, hyvin kirjoitettu ja mukaansa tempaava kirja, jonka lukee nopeasti mutta jonka tapahtumat jäävät mieleen. Se on ilmestyttyään vuonna 2015 ollut varsin suosittu, sen huomaa jo siitä tehtyjen bloggausten määrästä. Suosiota on varmasti kasvattanut myös se, että kirjasta on tehty elokuva.