sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Kati Tervo: Iltalaulaja





Kati Tervo: Iltalaulaja. 2017. Otava. Kansi: Päivi Puustinen. 204 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Pyysin kustantajalta luettavaksi Tervon Iltalaulajan, koska katalogikuvauksen perusteella arvelin, että kirja olisi mieluinen lukupiirikirjaksemme. Kati Tervo vie lukijansa taiteilija Ellen Thesleffin (1869-1954) maisemiin Casa Biancan kesähuvilalle Hämeeseen Ruovedelle. Vuosi on 1945, sodan jälkeinen vuosi. Puutetta on peruselintarvikkeista ja kaikesta muustakin. Sodan vaikutus heijastuu myös romaanin henkilöiden elämään ja vaikuttaa heidän tulevaisuuteensa. Ellenin aputyttönä on Taimi, naapurin tyttö, joka Ellenin auttamisen ohella tekee työpäivän myös kotonaan.

Ellen on 76 vuotta. Hän on mieltynyt Ruoveden luontoon. Hän nauttii kauniista maisemista ja ammentaa luonnosta voimaa maalaamiseen. Pienenä kuollut sisar Lillan sekä myöhemmin tuberkuloosiin kuollut sisar Sofia ovat usein hänen ajatuksissaan. Muistoissaan hän palaa yhä uudelleen Italiaan, italialaisiin juomiin ja ruokiin sekä ikävöi Italiassa tapaamaansa Henryä.
Ellen Thesleff vuonna 1945
Yhtä lailla Ellenin kanssa kirjan päähenkilöksi nousee nuori Taimi. Taimi, joka haaveilee taiteilijan elämästä: "Jos sais ite valkata, niin ei mikään heinä vaan taiteilija, Taimi vastasi". (s. 123). Äiti pyrkii romuttamaan Taimin haaveita kaikin tavoin, mm kieltämällä kaiken leikkimisen ja nauramisen. Sotatraumojaan viinalla hoitavalta isältä ei myöskään heru sympatiaa Taimin  haaveille. Vuonna 1945 sota oli vielä monin tavoin läsnä. Taimin luokkakaveri 13-vuotias Toivo on haudankaivaja. "Taimi pelkäsi hautajaisia. Muroleen kirkkomaahan kaivettiin sankarihautoja. Vainajat makasivat kirkon eteläpuolella, se mitä heistä oli jäljellä." (s. 43) Ruovedeltä katsottuna Helsinki on hyvin kaukana ja sinne pääseminen on Taimille utopistinen haave, mutta kuitenkin ajatukset vievät tytön mm Fazerin kahvilaan, jossa Ellenilläkin oli ollut tapana juhlia siskojensa Sofian ja Annan kanssa. 

"Sinne myös Taimi haluaisi. Hän laittaisi baskerin päähänsä, istuutuisi pieneen pyöreään pöytään ja tilaisi kahvin ja paakelsin, Tarjoilijarta hän kiittäisi: Tak." (s. 58) 

Ellen ja Taimi edustavat eri aikakausia ja eri yhteiskuntaluokkia, mutta siitä huolimatta kesän aikana suhde lujittuu ja siihen tulee luottamusta. Näitä kohtaamisia Kati Tervo kuvaa kauniisti ja lämmöllä. Nautin kirjan viipyilevästä tunnelmasta ja kauniista luonnon kuvauksista. Kun Ellen tiedusteli Taimilta mielipiteitä maalauksistaan, Taimin käyttämät kehusanat olivat hiano ja koree. Muita kehusanoja hän ei tuntenut, hänellä ei ollut hyvien sanojen varastoa. "Kansakoulun jälkeen hän oli huhkinut navetassa ja lukaissut kirjan porsimisesta." (s. 138)  Puutarhaharrastajana arvostan Tervon kukkatuntemusta ja nautin upeista ruusukuvauksista. Ellen koristelee salin ruusuilla ja antaa Taimin ottaa ranskanruusun vesan äidille, joka pulan ja ahdistuksen keskellä saa lohtua ruusuista. "Isällä on putelit, äidillä ruusut." (s. 99) Huumoriakaan kirjasta ei puutu. Hymyssä suin luin Taimin maalausurakasta, kun hän maalasi karjakeittiön täyteen kukkia, jättiläisruusuja jotka "yltivät katosta lattiaan ja täyttivät huoneen". (s. 150)  Mutta äidin mielestä ruusut eivät olleet taidetta, vaan jälki näytti enemmänkin eläimen teurastukselta. Vaikka taiteilijayritelmä ei karjakeittiössä onnistunutkaan, Taimi ei luovuta, vaan varastoi värejä, valoja ja varjoja talven varalle. 

Tervo luottaa lukijaan ja uskoo, että lukijalle Ellen Thesleffin tarina on tuttu. Minun kohdallani ei näin ollut, käännyin widipedian puoleen ja päivitin tietoni. Näin koin ymmärtäväni kirjaa paremmin. Lisää tietoa Thesleffin elämän vaiheista saa tänä syksynä ilmestyneestä Hanna-Reetta Schreckin kirjasta Minä maalaan kuin jumala. Ellen Thesleffin elämä ja taide. (Teos)

Kiitos Päivi Puustiselle kauniista kirjan kannesta. Ensi viikolla kokoontuvassa lukupiirissämme valitsemme kevään kirjat. Ehdotan Tervon lämminhenkistä Iltalaulajaa yhdeksi kevään kirjaksi.
Yksi Thesleffin tunnetuimmista maalauksista on Kaiku (1890-1891). Se myytiin 500 000 eurolla Hagelstamin huutokaupassa v. 2003.

8 kommenttia:

  1. Minä luin tämän Kati Tervon kirjan aiemmin syksyllä ja pidin myös. Täytyy myöntää etten aiemmin tiennyt mitään taiteilijasta ja kirja sai etsimään tietoa lisää.

    Hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun sinäkin tykkäsit kirjasta. Uskon, että meidän lukupiiriläisemme myös pitävät tästä.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Uskon, että sinäkin tykkäät tästä Sussi.

      Poista
  3. Kiva tutustua uuteen kirjablogiin! Tämä kirjakin vaikuttaa hyvältä. Blogillasi on muuten kaunis nimi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vanha Virsi. Kiva kun tulit lukijaksi.

      Poista
  4. Enpä olekaan kuullut tuosta taiteilijasta ennen. Kiinnostava kirja, täytyy etsiä käsiin. Murolen kanava kiinnostaa myös, eräs esi-isistäni on ollut siellä rakennusmestarina 1800-luvulla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tykkäät tästä. Niin rauhallinen, tunnelmallinen kirja.

      Poista