Milla Ollikainen: Mathilda

Milla Ollikainen: Mathilda. WSOY. 2025. Kannen suunnittelu Ville Laihonen. 252 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan tapahtumat sijoittuvat ihastuttavaan Eliel Saarisen suunnittelemaan Hvitträskin taiteilijataloon Kirkkonummella. Hvitträsk toimi arkkitehtitoimiston Gesellius, Lindgren, Saarinen työtilana sekä myös näiden arkkitehtien kotina. Toimisto oli perustettu vuonna 1896. Kun Eliel tutustui vaimoonsa Mathildaan, viipurilaisen lääninagronomi Gyldénin tyttäreen, hän oli kiireinen suunnitellessaan Suomen paviljonkia Pariisin maailmannäyttelyyn vuonna 1900. 

Mathildan ja Elielin häät pidetään Viipurissa. Matilda on onnellinen. "Me olemme näyttävä pari. Eliel ei ole erityisen komea ja varsin lyhytkin hän on, mutta karismassa hän voittaa kaikki tapaamani miehet. Ja mikä onni, että kohtasimme ja lupauduimme toisillemme jo ennen kuin hän alkoi menestyä. En minä kilpailua pelkää, mutta olisi ollut tympeää joutua katselemaan muiden naisten liehittely-yrityksiä - etenkin sellaisten, jotka pitävät itseään Elielin veroisina taiteilijoina." 

Häiden jälkeen pariskunta lähtee häämatkalle Pariisiin, missä Eliel viimeistelee Suomen paviljonkia. Eliel yrittää innostaa vaimoaan maalaamaan, mutta Mathilda ei ole kiinnostunut. Mathilda huomaa olevansa raskaana, mutta saa keskenmenon. Tämä on liikaa herkälle Mathildalle, hän masentuu ja suunnaton suru kalvaa häntä. Avioliitto Elielin kanssa on raskas. Keskenmeno täyttää ajatukset. 

Kun Mathilda ystävystyy Herman Geselliuksen, Elielin työkaverin, kanssa, hän tuntee heräävänsä eloon, ainakin hetkeksi. Eliel puolestaan löytää uuden rakkauden Hermanin siskosta Lojasta. Loja on taiteilija, ahkerasti työskentelevä kuvanveistäjä. "Mädchen, meillä ei ole vain rakkautta vaan paljon enemmän, Eliel oli sanonut, kun Loja oli pohtinut ääneen, kestäisikö heidän rakkautensa vastamäetkin." Vuonna 1904 Hvitträskissä vietetään kaksoishäitä, kun avioliittoon vihitään Mathilda ja Herman sekä Eliel ja Loja.

Uuden avioliiton mukanaan tuoma onnellisuus jää Mathildalle lyhytaikaiseksi. Hänet ottaa valtaansa surumielisyys, jota hän pyrkii lievittämään alkoholilla. Avioliitto jää lyhytaikaiseksi. Herman sairastuu ja kuolee vuonna 1916. Mathilda lähtee Pariisiin eikä pysty löytämään onneaan ja päätyy itsemurhaan. 

Kirja on faktoihin perustuva fiktiivinen tarina Eliel Saarisen kahdesta avioliitosta ja nimensä mukaisesti erityisesti Mathildasta, Elielin ensimmäisestä vaimosta. Mathilda on kirjan minä-kertoja, kun taas Lojan tarina kerrotaan kolmannessa persoonassa. Ollikainen oli saanut kimmokkeen kirjan kirjoittamiseen löydettyään vanhoja kirjeitä, joissa paljastui Mathildan kohtalo. Elielin vaimot Mathilda ja Loja olivat varsin erilaisia. Ollikainen tuo taidokkaasti esille naisten persoonallisuudet, Mathildan herkkyyden ja surumielisyyden sekä Lojan taiteilijuuden ja roolin Elielin vaimona. Naisista tulee eläviä ja lukijalle läheisiä. 

Kirjassa tuodaan esille Hvitträskin moninaista historiaa, mm. se, että kirjailija Maksim Gorki piileskeli Hvitträskissä vuonna 1906. Iso onnettomuus sattui vuonna 1922, kun talon pohjoissiipi paloi tuhoisassa tulipalossa. Uudisrakennus tehtiin Eero Saarisen suunnitelman mukaan.  

Luin kirjaa todella mielelläni. Kirjaa oli miellyttävä lukea, kirja etenee kronologisesti ja luvut on otsikoitu henkilöiden mukaan. Olen käynyt Hvitträskissä muutama kymmenen vuotta sitten, ja kirja herätti halun käydä siellä uudelleen. 

Muutama valokuva Hvitträskistä olisi ollut kiva lisä kirjassa.