Jamaica Kincaid: Annie John

 

Jamaica Kincaid: Annie John. S&S. 2023. Englanninkielinen alkuteos Annie John. Suomentanut Sinikka Buckley. 187 sivua.

Jamaica Kincaidin Annie John on meillä Naisten Pankin lukupiirin toukokuun kirjana. Koska en pääse osallistumaan lukupiiritapaamiseen, laitan tässä postauksen ihan vain omissa nimissäni. 

Jamaica Kincaid syntyi vuonna 1949 Antigualla. Nuorena tyttönä hän muutti Antigualta New Yorkiin ja aloitti pian novellien kirjoittamisen eri lehtiin, mm. New Yorkeriin. Annie John ilmestyi New Yorker -lehdessä luku kerrallaan. Tämä selittänee kirjan episodimaisen rakenteen. Annie Hall julkaistiin ensimmäisen kerran kirjana vuonna 1985. Suomeksi se ilmestyi seuraavana vuonna Sinikka Buckleyn suomentamana nimellä Katoava paratiisi. Vuonna 2023 S&S julkaisi kirjan uudelleen nimellä Annie John. Uudessa versiossa on käytetty samaa Sinikka Buckleyn suomennosta kuin vuonna 1986. Jamaica Kincaidin nimi on usein noussut esiin Nobel-veikkauksissa.

Annie asuu isänsä ja äitinsä kanssa Antiguan saarella Karibianmerellä. Tyttö on perheen ainoa lapsi, hyvin rakas vanhemmilleen, erityisesti äidille. Annie ihailee kaunista ja ihanaa äitiään. Kaikki on hyvin, kun äiti on läsnä. Anniella on tapana istua pihan laidalla katsomassa äidin askareitten tekemistä. Joskus äiti pyytää Annieta tuomaan yrttejä puutarhan ruukuista. "Tuodessani yrtit hän kumartui antamaan suukon suulle ja sitten niskaan. Tällaisessa paratiisissa minä elin elämääni." 

Kun äiti oli lähtenyt kotoaan Dominicalta 16-vuotiaana, hän oli pakannut tavaransa kirstuun. Nyt kirstussa oli huolellisesti pakattuina Annien lapsuuteen kuuluneita tavaroita kuten esimerkiksi villatossut, flanellipeitto, ristiäismekko ja kaksi tuttipulloa. Yksi Annien lempitoimista oli katsella kirstun tavaroita, kun äiti suostui niitä näyttämään. "...viikattuaan vaatteet ennen takaisin panoa äitini kertoi jokaista esinettä pidellessään siihen liittyvän tarinan minusta itsestäni." 

Kun Annielle karttuu lisää ikää, hän alkaa kyseenalaistaa monia asioita mm. saarivaltion kulttuuri-identeettiä. Osan soimauksista saa Kristoffer Kolumbus, joka oli käynyt Antiguan saarella vuonna 1493. Suhde äitiin monimutkaistuu. Annie tuntee, että äidin suojeleva käsi työntää häntä pois luotaan. Näin äidistä tulee Annien ristiriitaisten tunteiden keskipiste. Myös muuttuva keho hämmentää Annieta. 

Kirjan viimeisessä luvussa Annie on lähdössä opiskelemaan sairaanhoitajaksi Englantiin. Äiti ja isä jäävät Antigualle. "Joten siinä he nyt ovat kahden ja minä erilläni. Enää en ajattele heitä samoin kuin ennen, enää en rakasta heitä samoin kuin ennen. Katkeraa on vain se, että he ovat samanlaisia kuin ennen, minä yksin olen muuttunut, ja entinen minäni ja entiset tunteeni ovat nyt yhtä aitoja jäljennöksiä alkuperäisestä kuin isäni tekohampaat." 

Antigua itsenäistyi vuonna 1981, mutta se jäi brittiläisen kansainyhteisön jäseneksi. Kirjassa kolonialismia edustavat mm. koulun opettajat ja kauan sitten kuolleen kuningatar Viktorian syntymäpäivän juhliminen. Kirjassa kommentoidaan myös miesten ja naisten välisiä suhteita ja asetetaan vastatusten perinteiset uskomukset ja moderni lääketiede. Pidin paljon kirjan karibialaistyyppisistä ruokakuvauksista, samoin kuin saaren kauniista luontokuvauksista. Olemme vierailleet useammankin kerran Dominikaanissa tasavallassa, ja omasta mielestäni löysin kirjasta runsaastikin karibialaisuutta, vaikkakaan sitä ei millään tavalla alleviivata kirjassa. 

Annie John on 1950-luvun loppuun sijoittuva nuoren naisen kasvukertomus, joka kuvaa äidistä irtautumista, kasvamista ja oman identiteetin löytämistä. Pidän kirjaa eräänä parhaimmista kasvukertomuksista, joita olen lukenut. Kincaidin kerronnan tyyli on hyvin omaperäistä; vähäeleistä, mutta kuitenkin suoraviivaista. 

Kirjan kannen symboliikka ei valitettavasti auennut minulle.