Elizabeth Strout: Abide with Me. Random House. 2007. 300 sivua.
Kirjan päähenkilö on Tyler Caskey, West Annettissa Mainessa työskentelevä pappi. Tylerin vaimo oli kuollut vuosi sitten. Avioparilla oli kaksi lasta, joista nuoremmasta - vielä vauvasta - huolehtii äidin kuoleman jälkeen Tylerin äiti ja vanhempi tytär 4-vuotias Katherine elää isänsä luona. Tyleria pyydetään Katherinen koululle ja hän saa yllätyksekseen kuulla, että tyttö on alkanut käyttäytyä aggressivisesti. Sen kyllä Tylerkin on saanut nähdä, että tyttö kastelee öisin sänkynsä. Eikä Katherine ole ainoa, joka kärsii äitinsä kuolemasta. Niin tekee myös Tyler. Hänestä tuntuu, että hän menettää itsensä ja sitä myötä seurakuntansa. Hänen saarnoistaan on aina pidetty, mutta nyt hänelle tulee tunne, ettei hän tiedä mitä sanoa. Ei hän ole menettänyt uskoaan, mutta hän on selvästi emotionaalisessa kriisissä, johon teologian opinnot eivät ole häntä valmistaneet.
Strout avaa ikkunan Tylerin levottomaan sieluun, joka pyrkii löytämään ulospääsyn elämän hänelle asettamasta ahdingosta. Tyler pyrkii tukeutumaan uskoonsa ja hän saakin lohtua toisen maailmansodan aikana vaikuttaneen Dietrich Bonhoefferin kirjoituksista. Yhteiskunnallinen tilanne ei ole vakaa. 1950-luvun amerikkalaisessa yhteiskunnassa on aistittavissa kylmän sodan uhka. Freudin teoriat ovat viimeisintä muotia. Lähtöasetelmasta huolimatta tarina ei ole synkkä, vaan hyvin inhimillinen. Se on tarina tavallisista ihmisistä normaaline puutteineen ja tapahtumista, joita voi sattua kenelle tahansa.
Kirjaa ei ole suomennettu.
Elizabeth Strout: My Name is Lucy Barton. Random House. 2017. 209 sivua.
Oli kiinnostaa lukea kirja englanniksi, vaikka tarinan sisältö oli minulle entuudestaan tuttu, koska olimme lukeneet kirjan lukupiirissämme vuonna 2019. Tässä pienoisromaanissa Lucy muistelee aikaa, jolloin hän oli yhdeksän viikkoa sairaalassa toipumassa leikkauksen jälkeisestä tulehduksesta. Yllättäen äiti tuli istumaan Lucyn sängyn viereen. Yllättävää se oli siksi, että Lucy ja äiti eivät olleet pitäneet yhtä sen jälkeen, kun Lucy jätti Illinoisin köyhät kotiolot saatuaan stipendin collegeopintoihin. Selviydyttyään opinnoista hän meni naimisiin ja sai kaksi lasta.
Stroutin rakentamiin henkilöhahmoihin ei voi olla ihastumatta. Henkilöt ovat eläviä persoonallisuuksia, mutta eivät ole mitään superpersoonia, vaan pikemmin ihan tavallisia ihmisiä, aivan kuten Abide with Me -kirjassakin. Ihmissuhteissa on iloa, kipua ja inhimillisyyttä. Tämä heijastuu Lucyn suhteissa äitiinsä, lapsiinsa, veljeensä, isäänsä ja mieheensä.
Strout on todella taitava kirjoittaja. Hänen vahvuutensa on ilmaisun niukkuudessa ja vähäeleisyydessä, mikä näkyy näissä molemmissa kirjoissa. Strout ei pure kaikkea valmiiksi, vaan jättää lukijalle mahdollisuuden omiin pohdintoihin.
Upeita kirjoja molemmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti