maanantai 10. kesäkuuta 2024

Kaarina Griffiths: Lintumies

Kaarina Griffiths: Lintumies. Cornwall-mysteeri. Otava. 2024. Kansi Anna Väänänen. 384 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Meren syliin (Otava 2023) aloitti uuden Cornwall-mysteeri -dekkarisarjan. Pidin paljon kirjasta ja niin pidin myös tästä sarjan toisesta osasta Lintumies. Molempien kirjojen tapahtumat sijoittuvat Cornwallin kauniisiin maisemiin.

Pieneen Mawnan Smithin kylään on tulossa taidefestivaali. Tapahtumaan, joka on rakennettu kolmekymmentäluvulla vaikuttaneen surrealistimaalari Max Ernstin taiteen ympärille, odotetaan paljon taiteen ystäviä. Mutta eivät kaikki ole innoissaan tapahtumasta. Osa kyläläisistä suhtautuu festivaaliin ehdottoman kielteisesti.  "Tässä kylässä ei mitään maailmanmainetta tarvita. Hyvin on tultu toimeen ilmankin. Sardiinin pyynnillä on eletty."  Kun kyläläiset vielä pubissa väittelevät tilaisuuden tarpeellisuudesta, kaksi teiniä rynnistää sisään pubiin ja huohottaa: "Kirkontornissa on Lintumies! Ihan helvetin pelottavaa!" Ensin nuorten kokemus tuntuu ihan huuhaalta, mutta vanhemmat kyläläiset muistavat, että Lintumies oli nähty kylässä "joskus seitsemänkymmenluvulla." 

Ei mene monta päivää, kun kyläläisiä järkyttää uusi tapahtuma. Paikallinen rakennuttaja Logan Denzell löydetään kuolleena makaamasta selällään hiekkapolulla kirkontornin vieressä. Miehen kummassakin sieraimessa on musta linnun sulka. Rikostarkastaja Paul Diggins kutsutaan paikalle. Onko nuorten näkemällä Lintumiehellä ja Loganin murhalla yhteyttä, pohtii Diggins. Sitä kysyy myös Evening Star otsikossaan "Tappoiko Lintumies paikallisen rakennuttajan?" Lisäksi uhrin suuhun oli laitettu paperirulla, jossa oli sanat keskiviikko, veri. Diggins on täysin ymmällä. "Täytyy totuuden nimessä sanoa, että en tiedä, mistä päästä aloittaa, Diggins myönsi. - On vaikea hahmottaa, mikä on tällä hetkellä tärkeintä, kun tutkinta elää koko ajan ja uutta tapahtuu, ennen kuin ehdimme selvittää vanhojakaan."

Diggins oli jo aiemmin tehnyt hyvää ja tuloksia tuottavaa yhteistyötä suomalaisen profiloijan Antti Honkasen kanssa. Diggins kutsuu Antin mukaan tutkintaan, koska tuntuu ilmeiseltä, että uhreja saattaisi tulla lisää. Antti osaa kertoa, että uhrin suusta löytynyt paperirulla liittyy Max Ernstin Seitsemän tappavaa elementtiä -taidekirjaan. 

Lisää järkyttäviä tapahtumia on tulossa. Syttyy tulipalo, ja uusi paperirulla löytyy: tiistai, tuli. Juttu on alituisesti Antin mielessä. "Koko keissi oli täynnä mystisiä elementtejä, mutta tunne vatsanpohjassa sanoi Antille, että tässä ei ollut kyse lintumiehistä, unien tulkinnasta tai surrealistisesta taiteesta. Tässä oli kyse jostain kouriintuntuvasta, henkilökohtaisesta motiivista."

Vielä tapahtuu paljon. Vielä löytyy yksi paperirulla, jossa on teksti tuntematon. Kyläläiset saadaan tehokkaasti peloteltua mystiikalla ja lintumiestarinoilla. Rikosvyyhti vain paisuu, kun vielä kaiken lisäksi tulee ilmi sodanaikainen natsiyhteys. Lopulta palaset naksahtavat paikoilleen ja moniulotteinen kuvio saa päätöksensä.  

Kirjassa on paljon sellaista, mistä pidin. Pidin Cornwallin maisemista, joita Griffiths kuvaa kauniisti ja tarkkanäköisesti. Eli kuten kirjan takakannessa todetaan, dekkari "on kuin nojatuolimatka Cornwallin jylhiin maisemiin." Kirjassa on autenttisuuden tuntua, eli lukija voi aistia, että kirjailijalle on tuttua sekä Cornwallin maaseutu että brittiläinen elämäntapa teehetkineen, pubeineen ja puutarhoineen. 

Pidin paljon jo Griffithsin ensimmäisestä dekkarista Punainen piru ja musta enkeli (Taika Tales 2018). Lintumiehestä näkee, miten kirjailijan kirjoitustaito on vuosien varrella kehittynyt. Lintumiehen sujuvasti kirjoitettua sekä huumorin ja sarkasmin värittämää tekstiä on ilo lukea. Henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja. Erityisesti Diggins ja Antti tulivat minulle läheisiksi. Kivasti kirjailija on saanut Cleo-korpin sijoitetuksi mukaan juoneen. Henkilöluettelo kirjan alussa oli apuna runsaan henkilömäärän hallinnassa. Kiitos myös Anna Väänäselle onnistuneesta kannesta.

Sarjan jatkoa mielenkiinnolla odottaen.


Kesäkuun toinen viikko eli tällä kertaa 10.6.-16.6.2024 on perinteisesti kirjablogeissa dekkariviikko. Kirsin kirjanurkka koordinoi tempausta. 

Kuuluthan jo Suomen dekkariseuraan? Dekkariseura on vuonna 1984 perustettu rekisteröity yhdistys, joka toimii rikoskirjallisuuden ja dekkarikulttuurin harrastajien yhdyssiteenä. Seura julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Ruumiin kulttuuri -lehteä, myöntää vuosittain Vuoden johtolanka -palkinnon edellisvuoden parhaasta dekkarista sekä järjestää erilaisia aiheeseen liittyviä tapahtumia. Seuran toimintaan voi tutustua ja jäseneksi (ja samalla mainion Ruumiin kulttuuri -lehden tilaajaksi) voi liittyä täältä.


3 kommenttia:

  1. Dekkarit kuuluvat kesään :) Olen lukenut sarjan eka kirjan Meren syliin ja tämänkin ajattelin lukea jossakin vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sopii tämä kesäkirjaksi. - Uskon, että tykkäät tästäkin.

      Poista
  2. Kiitos osallistumisestasi dekkariviikkoon! Lintumies vilahtelee blogeissa mukavan tiheästi :D

    VastaaPoista