Lea Ypi: Vapaa

 

Lea Ypi: Vapaa. Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa. Atena. 2023. Englanninkielinen alkuteos Free - Coming of Age at the End of History. Suomentanut Riina Vuokko. 304 sivua.

"Rakastin perhettäni. Luotin heihin. Kun uteliaisuuttani kyselin milloin mitäkin, hyväksyin kaiken mitä he tarjosivat. Kun etsin varmuutta, luotin heidän apuunsa siinä, miten maailmaa piti ymmärtää. Ennen sitä vuoden 1990 joulukuun päivää kun olin tavannut Stalinin sateessa, mielessäni ei ollut koskaan edes käynyt että perheeni saattaisi olla paitsi varmuuden lähde myös kaiken epäilyksen lähde."

Rauman Naisten Pankin Päi avara mailma -lukupiirin vuoden ensimmäinen kirja oli Lea Ypin Vapaa. Meitä oli seitsemän naista jakamassa lukukokemuksia tästä paljon palkintoja saaneesta kirjasta. 

Lea Ypi on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa 1980- ja 1990 -luvun Albaniassa, maassa joka sijaitsee Euroopassa, mutta josta tiedettiin tuohon aikaan hyvin vähän. Omilta kouluajoiltani muistan, että Albania oli vain musta läiskä Euroopan kartalla. 

Albania oli erikoislaatuinen kommunistinen maa. Se oli sananmukaisesti suljettu maa katkaistuaan suhteet kaikkiin muihin kommunistisiin ja sosialistisiin maihin, mm. Neuvostoliittoon ja Kiinaan. Albaniaa piti pystyssä kansalaisten ihailema Enver Hoxha (1908 - 1985), joka rakensi huvittavia bunkkereita ympäri maata vihollisten hyökkäysten pelossa. Mutta aika teki tehtävänsä. Kommunisti horjui, Berliinin muuri sortui ja uusi aikakausi oli alkamassa maailmanhistoriassa. Albania luopui kommunismista viimeisenä eurooppalaisena maana.

Kommunismin murtumisen myötä vuonna 1990 elämä muuttui. Uusia termejä otettiin käyttöön. Elettiin kansalaisyhteiskunnassa rakennemuutoksen aikaa. Mutta kansalaisyhteiskunta ei tyydyttänyt kansalaisia. Muutosta vaadittiin. Siihen vastaus oli vuoden 1997 vallankumous. "Vuonna 1990 meillä ei ollut mitään muuta kuin toivoa. Vuonna 1997 meillä ei ollut edes sitä. Tulevaisuus näytti mustalta." Vallankumouksen jälkeen Ypi jätti Albanian ja lähti opiskelemaan.

Kävimme vireää keskustelua kirjan tapahtumista. Koimme, että tutustuminen kommunistiseen Albaniaan lapsen kokemusten pohjalta oli kiinnostavaa. Miten vahvaa lapsen usko vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään olikaan, vaikka lapsi ihmetellen kuunteli vanhempiensa salakielisiä keskusteluja. Mutta onneksi oli opettaja, joka aina selitti kaikki parhain päin.

"Rakastiko Stalin lapsia yhtä paljon kuin Enver-setä?
Opettaja epäröi.
"Rakastiko hän enemmän?"
"Kyllä te tiedätte vastauksen", opettaja sanoi lämpimästi hymyillen.

Lapsuusmuistoissaan Ypi kuvaa mm. pitkiä jonoja ruokakauppojen edessä, kaikkien ihailemia Coca-Cola -tölkkejä, aurinkovoiteilta tuoksuvia turisteja, Enver-sedän kuolemaa ja Stalinin patsaan mestausta. Mietimme, miten todenmukaisia aikuisena kerrotut lapsuuden muistot ovat, koska ihmisen muistilla on tapana toimia valikoivasti.

Useat meistä olivat kokeneet, että kirjan tapahtumat kommunismin loppuun saakka olivat todella kiinnostavia, mutta sen jälkeisiä tapahtumia kuvattiin liikaa poliittisen jargonin keinoin. Ypin sujuva, paikoin satiirinen kirjoitustyyli takasi mieleenpainuvan, joskaan ei aivan kepeän, lukukokemuksen. Totesimme jälleen, että kyllä kaunokirjallisuuskin lisää yleissivistystä. Tällä kertaa opimme paljon uutta suljetusta Albaniasta. Kirjan tapahtumat päättyvät vallankumousvuoteen 1997, jolloin Ypi jätti maan. Nykyään Albania on Naton jäsenmaa ja jäsenyysneuvottelut EU:n kanssa ovat meneillään. Maa on turvallinen ja helppo matkakohde, ja Albanian tavoitteena onkin lisätä turismia. Olikin kiinnostavaa kuulla, kun eräs lukijoistamme kertoi Euroopan kiertomatkastaan, jolloin matka suuntautui myös Albaniaan. 

Annoimme kirjalle hyvän arvosanan: 4,2 (asteikko 1-5).

Olipa mukava ja virkistävä vuoden ensimmäinen lukupiiritapaaminen. Ensi kerralla meillä on odotettavissa jotakin kevyempää: Catherine Riderin Rakkautta New Yorkissa (Otava 2022).