sunnuntai 25. kesäkuuta 2023

Kaarina Griffiths: Meren syliin

Kaarina Griffiths: Meren syliin. Otava. 2023. Kansi: Anna Väänänen. 399 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Tässä makaa merenneito, joka puolustaa meren kansaa. Se on uhrannut elämänsä, jotta ihmiset kuuntelisivat, jotta heidät saataisiin ymmärtämään, että meren tuho on edennyt liian pitkälle..."

Meren syliin aloittaa uuden dekkarisarjan, jonka tapahtumat sijoittuvat Cornwallin kauniisiin maisemiin. Kuvataiteilija Kaisla Aalto matkaa St Serenen kylään Cornwalliin saatuaan kolmen kuukauden residenssiapurahan. Päästyään perille kylään Kaisla aistii maiseman ja meren kauneuden. Näitä maisemia hän haluaa maalata. Täysin eri maailma kuin hänen omansa Helsingin Kalliossa, pohtii Kaisla. Kylän keskus on paikallinen cottage-tyylinen pubi, Mermaid Inn, jossa saa aina kuulla tuoreimmat tapahtumat. Pubista Kaisla saa avaimen vuokramökkiinsä. Ihaillessaan upeaa merimaisemaa mökkinsä verannalta Kaisla pystyy vain toteamaan: "Tämä on parasta, mitä olen tehnyt pitkiin aikoihin. Maltan tuskin odottaa huomiseen."

Seuraavana päivänä pubissa ihmetellään, missä on Amanda Cardy. Amanda tekee töitä pubissa, mutta hän ei ollut tullut töihin. Se ei ole Amandan tapaista. Kaisla tapaa pubissa Evening Starin rikostoimittaja Emma Patelin, joka on vaistonnut, että Amandan katoamisesta saattaisi saada uutisaiheen. Kaisla tuntee heti ystävyyttä Emmaa kohtaan ja kutsuu Emman majoittumaan mökkiinsä. Yhteistä heillä on huoli maailman ilmastosta. Emmalle Extinction Rebellion -liike on tärkeä, samoin kuin Elokapina Kaislalle.

Merenneito

Emma ja Kaisla lähtevät rantakävelylle kauniisiin maisemiin. Mutta mitä ihmettä, kun he tulevat luolaston suulle, he näkevät jotakin uskomatonta. "Lattialla makasi merenneito - nainen, jolla oli kalaverkosta ja simpukoista tehty pyrstö. Simpukoita ja näkinkenkiä oli satoja vieri vieressä."  Ei se ollut merenneito, se oli kadoksissa oleva Amanda, joka oli puettu merenneidoksi. 

"Kuka helvetissä tekee tämmöistä?

Nyt Emma saa skuuppinsa. Pian kylällä tungeksii median edustajia tavoitteenaan saada raflaavia uutisia. Truron murharyhmän päällikkö rikostarkastaja Paul Diggins ryhtyy oitis selvittämään tapausta. Apuna hänellä on etsivä Sarah Hayden ja vanhempi rikoskonstaapeli Matt Burns. Tehdään lukuisia haastatteluja, selvitetään taustoja, mutta mitään ei selviä. 

Kaisla tutustuu paikalliseen taideryhmään ja saa taulunsa näytille taideryhmän näyttelyyn. Mutta kaikki ei ole hyvin, tuumii Kaisla. Joskus hänellä on tunne, että häntä seurataan. Uhkausviestikin tulee. 

Digginsin yllätykseksi eräänä päivänä poliisilaitokselle saapuu Triump Spitfirellään suomalainen Antti Honkanen, joka on palkattu profiloijaksi murhan selvittelyyn. Diggins ei katso hyvillä mielin Antin saapumista. "On olevinaan niin kuin joku hemmetin James Bond - kauniita naisia, urheiluautoja ja vaarallisia tilanteita. Toimintaa, seikkailuja ja samppanjaa. Mikä klisee koko mies!" Mutta yhteistyötä on tehtävä. Ja niin he tekevätkin, aikaa menee, kaikki tuntuu olevan solmussa. 

Ajan myötä palaset loksahtelevat paikalleen ja rikos selviää. Rikos selviää jo paljon ennen kirjan loppua, mutta juoni pitää siitä huolimatta pintansa loppuun saakka, koska murhan motiivit ovat kiinnostavaa luettavaa. 

Kirjan juoni on kehitelty kiinnostavalla tavalla. Kantava teema läpi kirjan on luonnonsuojelu. Sekä Emma että Kaisla ovat huolestuneita ympäristöasioista, mutta niin on myös Diggins, joka osoittautuu kiinnostavaksi henkilöhahmoksi puutarhaharrastuksineen. Cornwallin ihastuttavat maisemat tulivat tutuiksi jo Griffithsin edellisessä dekkarissa Trennan sokkelo (Taika Tales 2020) (linkki). Jo siinä yhteydessä tutustuimme mukavaan, komeaan ja sosiaaliseen Antti Honkaseen, joka tuli työskentelemään Trennan bed and breakfast -maalaiskartanoon. Antti on siis jäänyt Cornwalliin ja todennäköisesti jatkaa profilointityötään myös sarjan tulevissa osissa. Mielenkiinnolla odotan jatko-osaa.

Pidin myös Griffithsin esikoisdekkarista Punainen piru ja musta enkeli (Taika Tales 2018) (linkki). Tapahtumat sijoittuvat vanhusten hoitokotiin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti