sunnuntai 8. tammikuuta 2023

Wagner Tiina & Ellilä Kirsti: Kaikki tiet vievät Roomaan

 

Tiina Wagner & Kirsti Ellilä: Kaikki tiet vievät Roomaan. 17 suomalaisen matka katoliseen kirkkoon. Hemmingus. 2022. 267 sivua.

Arvostelukappale kirjailijalta

"Kaikki se, mikä oli luterilaisuudessa askarruttanut ja herättänyt enemmän kysymyksiä kuin antanut vastauksia, ja jäänyt kuin puoliväliin, oli katolisuudessa kokonaista, ehjää. Kaikki liittyi kaikkeen, kaikki osat olivat tallella ja loksahtivat paikoilleen, kaikella oli tarkoitus. Ja kokonaisuus oli täydellisen kaunis."

Useimmille suomalaisille, kuten myös minulle, katolinen kirkko on etäinen ja ehkä jollakin tavalla myös eksoottinen. Minun ainoa yhtymäkohtani katoliseen uskoon on katoliset kirkot. Ulkomailla matkatessamme pyrimme mieheni kanssa tutustumaan mahdollisimman moneen kirkkoon. Katoliset kirkot ovat yleensä hyvin kauniita. Niissä voi rauhoittua ja aistia pyhyyden.

Tässä Wagnerin ja Ellilän toimittamassa kirjassa tavalliset ihmiset kertovat omasta tiestään kohti katolisuutta. Mukana on naisia ja miehiä, yhteensä 17 katolisuuden löytänyttä suomalaista. Heistä naisia on 9, miehiä 8. Kertojat esiintyvät kirjassa omalla nimellään. Kirsikkana kakun päällä on tunnetun poliitikon Timo Soinin kertomus. Soini on aiemminkin kertonut avoimesti katolisesta uskosta. 

Kaikki haastateltavat ovat löytäneet katolisuuden omalla tavallaan. Kukaan ei ole syntynyt katoliseen perheeseen. Suurimmalla osalla haastatelluista on ollut tuiki tavallinen luterilainen koti, jossa kuuluttiin kirkkoon, kastettiin lapset ja siinäpä se. Jotkut lapset olivat käyneet pyhäkoulua ja saaneet siellä kauniita kiiltokuvia. Monet haastatelluista ovat tunteneet, että rippikoulu oli heille tärkeä, uskonto herätti kysymyksiä ja innoitti lukemaan lisää. Jotkut kävivät keskusteluja rippipapin kanssa. Monet olivat kokeneet jonkin merkittävän tapahtuman, joka oli johdattanut heidät keskusteluun katolisen papin kanssa. Mm. käynti katolisessa messussa tai keskustelut jonkun merkittävän henkilön kanssa saattoivat olla pysäyttäviä kokemuksia. 

"Aivan kaikki on parasta."

Kun henkilö sitten tekee päätöksen katoliseen kirkkoon liittymisestä, se ei tapahtu pelkällä ilmoitusmenettelyllä tai lomakkeen täyttämisellä. Henkilön tulee käydä noin puolen vuoden johdantokurssi, jolloin hänen tehtävänään on tutkiskella itseään ja uskontoa, käydä keskusteluja papin kanssa ja pohtia omaa suhdetta katoliseen kirkkoon. Ripin sakramentti on toimitus, joka ensin kauhistutti ja pelotti monia. "Kuinka joku pystyisi tunnustamaan toisen ihmisen läsnä ollessa ääneen omat virheensä ja pahat tekonsa?" Sekin pelotti, antaisiko rippi-isä synninpäästöä.  

Eräs haastatelluista kiteyttää uskonsa katoliseen kirkkoon näin: "Katolinen kirkko tekee elämästäni hyvin rikkaan. Eämä on täynnä merkitystä ja kauneutta. Oppiminen ei lopu koskaan."

Kiinnostava yksityiskohta on, että katoliseen kirkkoon liittyvät valitsevat itselleen pyhimyksen. "Pyhimysten joukosta jokainen voi varmasti löytää pyhimyksen, jonka puoleen kääntyä, kun tarvitsee ystävää. Pyhimysten ymmärtäminen voi olla monelle, varsinkin protestantille, hankala aihe." 

Viimeinen haastatelluista on politikko Timo Soini. Soini on puheenvuorossaan hyvin konkreettinen. Hän tuo selkeästi esille, että katolisen kirkon ei pidä hyväksyä naispappeutta eikä aborttia. Soini kirjoittaa kauniisti:

"Usko ei ole minulle mikään valintamyymälä, josta minä valitsen, mikä minulle kelpaa ja mikä ei. Aina ei ole kysymys minusta, vaan katolinen usko on uskoa siihen, mitä kirkko opettaa Jumalan ilmoittamana totuutena. Minun on vaikea ymmärtä, mitä on uskoa omalla tavalla. Kristus on antanut opetuslapsille ja kirkolle tehtävän; sen mukaan mennään, tuli mitä tuli. Kristus sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä."

Koska olen niin tietämätön katolisuudesta, olisin arvostanut, jos kirjassa olisi ollut jotakin yleistä tietoa tästä uskonnosta ja jotakin myös Suomen tilanteesta, esim. jäsenmäärä. Onko se tuhansia vai kymmeniätuhansia? Vai enemmän? Hienoja lyhenteitä, jotka eivät minulle avautuneet, tuli esille kirjassa, joku oli vaikkapa SCJ-pappi. Mikä on maahanmuuttajien rooli Suomen katolisessa kirkossa?

Kirja on kiinnostava ja avartava. Puheenvuoroissa aistii haastateltavien avoimuuden ja aitouden. Kirjassa ei käy ilmi, miten kirja on syntynyt. Luulisin, että haastattelujen pohjalta, jotka sitten kirjan toimittajat ovat kirjoittaneet tarinoiksi. 


6 kommenttia:

  1. Katolisuudesta ei tosiaan Suomessa paljon kuule, joten yleistäkin tietoa tällaisessa kirjassa saisi olla. Mutta on varmasti kiinnostavaa luettavaa nämä ihmisten tarinat, miten he päätyivät liittymään katoliseen kirkkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Kun on ihan uutta asiaa, niin olisi hyvä kuulla vähän taustojakin.

      Poista
  2. Hei! Kiitos paljon tästä kritiikistä! Oli melenkiintoista lukea millä tavalla "ulkopuolinen" kokee kirjan. Yritimme kyllä ajatella asioita sellaisen lukijan kannalta jolle nämä käsitteet eivät ole tuttuja, ja joitakin myös selitimme alaviitteissä, esim. noita lyhenteitä, kuten mainittu Scj selitetään Tomin tarinassa. Jossain vaiheessa ajattelimme erillistä liiteosuutta, ehkä sen toteuttaminen olisi ollut perusteltua. Suomessa rekisteröityjä katolilaisia lienee noin 17000 tätä nykyä. Todellinen määrä on suurempi sillä maahanmuuttajat eivät välttämättä rekisteröidy. Kirkko Suomessa on monikulttuurinen, esim omassa seurakunnassani Turussa puhutaan n. 70 kieltä. Suomea puhuu vajaa puolet.

    VastaaPoista
  3. Jesh, kirjassa oli joitain selityksiä termeille, jotka katolilaisille ovat tuttuja mutteivät varmaan muille, mutta varmasti jää vielä moni kohta myös auki (ja silläkin on tietysti aina rajansa mitä kaikkea yhteen kirjaan saa mahdutettua...)

    Kirkko Suomessa on tosiaan hyvin monikulttuurinen, hieman yli puolella jäsenistä äidinkieli on joku muu kuin suomi tai ruotsi (ja hekin joiden äidinkieli on suomi tai ruotsi saattavat tulla kaksikielisistä perheistä joissa toinen vanhempi on maahanmuuttaja), ja esim. papistossa on nykyään jo ihan useampi suomalaissyntyinen tai jo lapsena Suomeen tullut ja täällä kasvanut, mutta ei siitä niin kauaa ole kun melkein kaikki papit olivat ulkomailta tulleita...
    Ja suomalaissyntyisissä katolilaisissa ihan merkittävä osa on juuri näitä aikuisiällä kirkkoon liittyneitä, joista tämä kirja kertoo.

    VastaaPoista