keskiviikko 16. maaliskuuta 2022

Laura Malmivaaran Vaiti äänikirjana

                                              

Laura Malmivaara: Vaiti. Otava. 2021. Lukijat Laura Malmivaara ja Marja Packalén. 6 t 46 min. Storytel. 

Laura Malmivaaran Vaiti-kirjan minäkertoja on nainen, joka on kahden tyttären äiti ja joka on eronnut miehestään liki kymmenen vuotta sitten. Ero lasten isästä oli kipeä, mutta kertojan mielestä välttämätön. Lapset asuvat vuoroviikoin vanhempiensa luona. Suhteet ex-mieheen ovat kunnossa tai ainakin sellaiset, että lasten kuljetukset vanhemmalta vanhemmalle yleensä onnistuvat. Tapaamisvuoroista pidetään tiukasti kiinni, niin tiukasti, ettei lähes force majeure -esteitä hyväksytä. 

Varsin pian lukijalle selviää, että kirjan minäkertoja on kirjan kirjoittaja ja ex-mies Atte on elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja Aku Louhimies. Tässä autofiktiivisessä teoksessa Laura M. palaa muistoissaan vuoden 2018 tapahtumiin. Hyvä näyttelijäystävä Katriina kertoi Lauralle yllätyksellisen uutisen.

"Tiesitkö sä, että Atesta ollaan tekemässä iso juttua?" Ei, sitä Laura ei tiennyt. Katriinan mukaan juttu on paha, siinä on järkyttäviä juttuja. "Juttu tuli ulos. Se oli juuri niin paha kuin Katriina oli varoittanut."  

#MeToo-kampanjan kiihto oli levinnyt Suomeenkin. Suomalaiset naiset halusivat olla mukana tekemässä isoa muutosta kansainvälisessä imussa ja vakuuttivat, että seksuaalista häirintää tehneet miehet tuli lynkata ja syyllistää. Aku Louhimies, joka tunnettiin taitavana, mutta varsin vaativana ohjaajana, koettiin sopivaksi metoo-syytösten kohteeksi. Maailmalla metoo-syytöksiin liittyi yleensä seksuaalista ahdistelua, mutta Suomessa metoon yhteydessä puhuttiin sekaisin monista asioista, kuten Pirkko Saisio totesi. Louhimiehen kohdalla ei ollut kyseessä seksuaalinen ahdistelu, vaan syytöksiin riittivät ohjaajan ohjaustavat. Muistan vieläkin sen A-studion, jossa feministiset naisnäyttelijät syyttivät Louhimiestä kiusaamisesta, alistamisesta ja vallankäytöstä. Louhimiehen suurtyö Tuntematon sotilas pyöri elokuvateattereissa. Louhimiehen anteeksipyynnöillä ei ollut merkitystä. Ja arvata saattaa, Louhimies oli iltapäivälehtien lööppien ykköskohde monta viikkoa. Myöhemmin Louhimies sanoi, ettei hän kokenut tehneensä mitään väärin. Oliko väärin olla vaativa ohjaaja? 

Laura Malmivaaran asema ex-vaimona oli kiusallinen. Miten hänen olisi pitänyt ottaa kantaa syytöksiin? Olla puolesta vai vastaan? Miten kertoa asiat tytöille? Mitä sanoa vanhemmalle tyttärelle, joka tahtoi vaihtaa sukunimensä? Laura M. teki päätöksensä ja vetäytyi kesämökilleen saareen, jossa hänellä oli seurana vanhempansa, Sumu-koira ja välillä myös tyttärensä. Saari oli hänen turvansa ja tukikohtansa. Siellä oli mahdollisuus olla vaiti, vaikkakin tapaus oli  läsnä koko ajan. Laura luki kaikki iltapäivälehtien lööpit, ja niin taisivat tehdä tyttäretkin. 

Pidin tästä kirjasta hyvin paljon. Sujuvasti kirjoitettu kirja on Malmivaaran esikoisteos. Malmivaaran luoma tunnelma viehätti minua. Kauniisti kirjailija sitoo vanhempansa mukaan tarinaan. Äänikirjalle antoi lisäarvoa se, että Malmivaara itse luki kirjan. Äidin osuudet luki Marja Packalén.

Laura Malmivaara on harrastanut valokuvausta jo vuosien ajan. Hänen valokuvanäyttelynsä Kuivuudessa kasvaa toivo on nähtävissä Helsingin Temppeliaukion kirkossa maaliskuun ajan.  

Laura Malmivaara: Paljon onnea vauvan odotukseen!

Juuri kun olin kuunnellut Malmivaaran kirjan, uudet metoo-syytökset täyttivät iltapäivälehtien lööpit. Kohteena on tällä kertaa Spede Pasanen, jota Lenita Airisto syyttää seksuaalisesta ahdistelusta uudessa kirjassaan Noitanaisen ilosanomaLenita Airiston syytöksiin yhtyy mm. Katariina Souri. Syytöksistä herää monenlaisia ajatuksia. Vaikkapa se, että 21 vuotta sitten kuollut mies ei mitenkään voi reagoida syytöksiin.    

7 kommenttia:

  1. Kiinnostava aihe ja kirja kuulostaa hyvältä. Ahdistelu on varmaan joissakin tapauksissa tosiaan sellainen asia, että se, minkä yksi kokee ahdisteluksi, ei sitä toiselle ole. Väheksymättä ahdisteltujen tuskaa ja sitä, että jotkut hirveät ihmiset ovat oikeasti törkeitä esim. seksuaalisia ahdistelijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvä lukukokemus. Hyvin ja sujuvasti kirjoitettu. Toivottavasti Malmivaara jatkaa kirjoittamista.

      Poista
  2. Minäkin pidin tästä, tosi vahva esikoisromaani.
    Mielestäni näistä asioista täytyy puhua, myös julkisesti, mutta lynkkaus ei auta yhtään ketään. Ei se saa ketään muuttumaan paremmaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, vahva ja kiinnostava esikoisromaani.

      Poista
  3. Pidin tästä kirjasta kovasti. Lukiessa pystyin melkein kuulemaan Lauran äänen.
    Parasta minusta oli äidin osuudet. Ihanalta kuulostavat vanhemmat.
    Minusta Metoo-kampanja on erittäin hyvä asia. Kyllä omaa toimintaa pitää pystyä muuttamaan, jos se koetaan liian vaativana. Kampanjassahan oli runsaasti eri näyttelijöitä sekä miehiä että naisia. Se, että sitä käytiin mediassa tosi ilkeällä tavalla, oli minusta ikävää. Varmaan monet olettivat taustalla olevan seksuaalinen häirintä.
    Minusta Lenitalla on kanttia kertoa asiat niin kuin ne ovat olleet. En epäile yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin oli todella hienoa, että vanhemmilla oli tässä niin iso rooli. Olen samaa mieltä, varmasti moni luuli, että Louhimiehen metoo-syytöksissä oli kyse myös seksuaalisesta ahdistelusta. Koska sellainenhan se metoo-liike maailmalla oli.

      Poista
  4. Jäi mieleen äidin opetus: Silloin ihminen vasta anteeksiantoa tarvitseekin, kun hän sitä vähiten ansaitsisi. (jotenkin noin, muistinvaraisesti)

    VastaaPoista