sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Ian McEwan: Vieraan turva

Ian McEwan: Vieraan turva. Otava. 2010. (ensipainos 1983) Englanninkielinen alkuteos The Comfort of Strangers. Suomentanut Marja Alopaeus. 138 sivua.

Omasta hyllystä

"Lämpimät yöt läpeensä heille oli luonteenomaista nukkua kapeassa yhden hengen vuoteessa siten sylikkäin että Mary oli kietonut käsivartensa Colinin kaulalle ja Colin käsivartensa Maryn vyötärölle, sääret lomittain. Kaiken päivää, jopa silloin kun kaikki puheenaiheet ja kaikki himot oli sillä haavaa ammennettu tyhjiin, he pysyttelivät lähekkäin tuntien toisinaan tukahtuvansa pelkkään toisen ruumiinlämpöön, mutta kykenemättä riistäytymään hetkeksikään irti, kuin pelkäisivät yksinäisyyden, yksityisten ajatusten, tuhoavan sen mitä heillä oli yhteistä." (s. 88-89)

Olen lukenut McEwanin teokset Lapsen oikeus, Lauantai ja Makean nälkä (ei postauksia, luettu ennen blogiaikaa). Olen pitänyt niistä kaikista, erityisesti Lapsen oikeus on jäänyt mieleeni. Nyt kirjahyllystä löytyi Vieraan turva, joka olikin sitten ihan erilaista mcewania kuin nuo aiemmin lukemani. 

Keski-ikäinen englantilainen pariskunta Mary ja Colin ovat lomalla Venetsiassa. Naimisissa he eivät ole, eivätkä edes asu yhdessä, mutta ovat seurustelleet jo seitsemän vuotta. Marylla on kaksi lasta, jotka ovat nyt loman aikana hänen ex-miehensä hoidossa. Mary ja Colin viettävät lomaa kuten turistien kuuluukin. Katsellaan nähtävyyksiä, käydään museoissa, kuljetaan katuja, ollaan rannalla, istutaan kahviloissa. Suhde on jo vakiintunut, ehkä hieman väljähtynytkin. Keskustelua viritellään marisätkien voimalla ja seksiä harrastetaan enemmänkin velvollisuudentuntoisesti. 

Eräänä iltana heidän lähtiessään tavallista myöhemmin illalliselle he kohtaavat Robertin, jonka omistamaan ravintolaan he menevät syömään patongin puolikasta ja juomaan punaviiniä. Jotakin kummallista Robertissa on, pohtivat Mary ja Colin. Robert on hyvin dominoiva ja itsevarma. Colin hämmentyy, kun Robert lakkaamatta tarttuu häneen käsivarteensa tai pörröttää Colinin hiuksia. Tilanteen outoudesta huolimatta Mary ja Colin ottavat kutsun vastaan ja lähtevät vierailulle Robertin kartanonomaiseen kotiin. Siellä odottaa Robertin vaimo Caroline. 

Jostakin syystä tämä hieman epäilyttävä ja hieman pelkoakin herättänyt vierailu Robertin  ja Carolinen luona sytyttää intohimon Maryn ja Colinin suhteeseen. Seksielämä raakoine fantasioineen kiihottaa, mutta samalla myös lähentää pariskuntaa. 

Mary ja Colin päätyvät uudelleen Robertin ja Carolinen vieraiksi. Robert osoittautuu todelliseksi macho-mieheksi. Hän puhuu siitä, miten naiset rakastavat miesten valtaa. "Ja naiset haluavat joutua miesten alistamiksi vaikka vihaavatkin sen takia itseään. He puhuvat vapaudesta ja unelmoivat vankeudesta." (s. 77) Näin puhuu mies, jonka vaimo ei pysty poistumaan kodistaan vaikean ruumiillisen vamman vuoksi. 

Caroline ja Mary puhuvat pitkään, tai Caroline puhuu ja Mary kuuntelee. Caroline kertoo avioparin suhteesta ja toteaa, että rakkaus on sitä, että antaa toisen tehdä itselleen mitä tahansa ja antautuu toiselle täydellisesti ja luottavaisesti. Mary ja Caroline siirtyvät avioparin makuuhuoneeseen ja hämmästyksekseen Mary huomaa, että vuoteenmittainen seinä on päällystetty levyllä, joka on täpötäynnä valokuvia, "joka ikinen Colinista." (s. 124)  Sitten Maryn pää alkaa nuokkua, kaikki muuttuu, on karmaisevan loppuratkaisun aika. 

Takakannessa kerrotaan, että kyseessä on hienostunut psykologinen trilleri. Voihan se olla sitäkin, mutta ennen kaikkea kyse lienee avioliittoromaanista. Robertin ja Carolinen avioliitossa seksuaalisuus ja väkivalta kietoutuvat yhteen. Fantasiat, joihin kuuluu toisen alistaminen ja väkivalta, saa brutaaleja ja julmia piirteitä, jotka lopulta johtavat täydelliseen pimeyteen.

Vaikka kirjassa oli liikaa väkivaltaa ja liikaa ihmisen alistamista minun makuuni, ei kuitenkaan tullut mieleenkään jättää kirjaa kesken. Kuitenkin mielessä oli koko ajan aavistus, että karmaisevia loppuratkaisuja on odotettavissa. Toki on todettava, että McEwan on taitava kirjoittaja. Kuvaukset Venetsiasta ja lomafiilistelyt olivat kyllä kiinnostavia ja herättivät matkustushalun.

Vieraan turva on McEwanin varhaistuotantoa ja se on ilmestynyt suomeksi jo vuonna 1983. Otava on ottanut kirjasta uusintapainoksen vuonna 2010. Kirjan kieli on melko kömpelöä, joten olisi ollut suotavaa, jos käännöstä olisi uudistettu. Pidin kirjan kannesta. Kirjan pohjalta on tehty elokuva vuonna 1990. Sen on ohjannut Paul Schrader.  

Kun joskus pääsisi sinne Italiaan - ihan normaalille turistilomalle!    

4 kommenttia:

  1. McEwanilta olen lukenut jonkun teoksen, josta en pitänyt ollenkaan. On sitten jäänyt nämä muut lukematta. Kuulostaapa varsin karmaisevalta ainakin tämä romaani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Ei kuulune McEwanin parhaimmistoon. Tai ei ainakaan minun mielestäni.

      Poista
  2. Olen lukenut Makean nälän ja tykkäsin siitä. Kiitos lukuvinkistä.

    VastaaPoista