torstai 4. helmikuuta 2021

Helena Steen: Paikka hyvässä perheessä


Helena Steen: Paikka hyvässä perheessä. Minerva. 2020. 352 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Minua niin palelee täällä ylhäällä huoneessani. Päivällä nousee huoneeseen hieman lämpöä alla olevasta keittiöstä, mutta kun tuli hellassa illalla on sammunut, aamusta puhumattakaan, on huoneeni jääkylmä. Herrasväen huoneeseen sytytän iltaisin kaasutakan vähäksi aikaa ennen heidän yläkertaan tuloaan, samalla kun käännän peitonkulmat alas valmiiksi heitä varten, mutta minun huoneessani ei ole minkäänlaista tulisijaa eikä edes tikattuja peitteitä kuten heillä, pelkät villahuovat vain." (s. 150)

Helena Steenin esikoiskirjan Paikka hyvässä perheessä tapahtumat sijoittuvat 1930-luvulle. Pääosassa on 18-vuotias Anni, joka äitinsä kuoltua asuu kasvattiäitinsä Elsan luona. Elsa on Annin isän vanhin sisar. Elsa on ainakin omasta mielestään tärkeä henkilö ja tietoinen omasta arvostaan. "...onhan hän mallitilan emäntä, Marttaliiton piirijärjestön varapuheenjohtaja ja Viipurin työtehokilvan perunankuorimismestari." (s. 8) Sen lisäksi Elsa on tiukka kasvattaja. Anni on hänen mielestään holtiton nuori nainen, joka Elsan suureksi pettymykseksi on reputtanut ylioppilaskirjoitusten matematiikassa. Lisäksi Anni on laitatuttanut kestolaineet ja vielä kaikkein pahinta, Anni ja Mullin Jaska on yllätetty suutelemasta.

"Sinä menet palvelukseen." (s. 8)

Tyttö pitää saada jollakin tavalla ruotuun, Elsa miettii. Ja niin Elsa tekee suunnitelman ja päättää laittaa Annin palvelukseen Englantiin. Anni ei halua lähteä, mutta vastalauseista huolimatta matkaan on lähdettävä. Matkan määränpää on Brownien talo Exeterissä. Annin tehtävänimike on sisäkkö. Syyskuussa 1933 Arcturus-laiva lähtee matkaan kohti Englantia. Laivamatka on Annille uusi kokemus. Pieni neljän hengen hytti ja merisairaus eivät mieltä ylennä, mutta sitten laivalta löytyy Martti, fanerialalla työskentelevä liikemies. Hätäpäissään Anni kertoo Martille menevänsä opiskelemaan naisten sisäoppilaitokseen. Kuulostaahan opiskelu paljon fiksummalta kuin piikominen.

Niin Anni saapuu Mr ja Mrs Brownin perheeseen Exeteriin. Heti ensipäivistä alkaen tulee selväksi, mikä Annin asema perheessä on. Hän on piika, piika jolla riittää tekemistä aamusta iltaan. Perheessä on Annin lisäksi keittäjä, rouva Cookson, joka on "neliskulmainen nainen, hartiat leveät, vyötärö suora, tanakka, askel raskas, ja hän kävelee jalat hieman erillään toisistaan, mikä saa hänet vaappumaan puolelta toiselle." (s. 61) Hän on kova komentelemaan Annia eikä ymmärrä, miksi taloon pitää ottaa ulkomaalaisia piikoja.

1930-luvun au pair

Brownien elämä on hyvin yläluokkaisen muodollista. Kaikkien talous- ja siivoustoimien ohella Anni ottaa vieraat vastaan, ilmoittaa vieraista rouvalle, järjestää ja tarjoilee iltapäiväteen. Kaikkein tärkeintä on olla aina läsnä, mutta huomaamattomana. Vaikka kuinka väsynyt ja uupunut Anni on, yhdestä asiasta hän ei luovu, eli päiväkirjan kirjoittamisesta. Siihen hän vuodattaa tunteitaan, pettymyksiään ja miettii samalla kademielellä, mitä koulukaverit Suomessa puuhaavat. Päivät ovat yhtä kaikki työntekoa. Luvattuja vapaita ei läheskään aina saa. "Iltapäivävapaatani en siis saanut tänäkään sunnuntaina, tosin kirjoitusaikaa senkin edestä, kun olen ollut yksin talossa. Kirjettä kotoa ei vain kuulu, eikä orjuudelle näytä loppua tulevan." (s. 114)

Annin siivous- ja taloustöiden kuvaus alkaa jo hieman puuduttaa, mutta sitten tapahtumiin tulee vauhtia, kun Anni saa komennuksen rouvan perheen Lontoon taloon. Kyseessä on iso talo Kensingtonissa. Palvelijoita on paljon, joilla kaikilla on oma tiukka roolinsa. "Minusta tuntuu, ettei minulle ole oikein selvää paikkaa majurin talon palvelijoiden keskinäisessä järjestyksessä, joka täällä tuntuu olevan tarkka. Pikku Susan raukan on vietävä toisille aamutee, ja Mary, joka on arvojärjestyksessä ylin piioista, saa yleensä nukkua yksinään, kun Ethelin ja Susanin täytyy jakaa huoneensa." (s. 247) Väistämättä palvelijoiden työnkuvauksista ja statuksista tulee mieleen Downton Abbeyn värikäs arki.Täällä uudessa ympäristössä Annin on mahdollista päästä tutustumaan Lontooseen. Ja mitä ihmettä, hän kohtaa kaupungilla laivassa tulomatkalla tapaamansa Martin.

Paikka hyvässä perheessä on lupaava esikoiskirja. Steenin tekstin lukeminen tuottaa lukijalle iloa, niin kepeän viihdyttävästi hän kirjoittaa. Kirjassa on mukana aimo annos rakkautta ja romantiikkaa, eikä huumoriakaan ole unohdettu. Romanttisen viihdekirjallisuuden mukaisesti tapahtumat etenevät monin paikoin arvattavasti, mutta kyllä kirjailija osaa yllättääkin. Kirjan rakenne on selkeä, tarina etenee kronologisesti elokuusta 1933 helmikuuhun 1934.

Aihepiiri, palvelusväen asema 1930-luvun Englannissa, on kiinnostava. Palvelijat ovat olleet osa yläluokan elämää jo kuningatar Viktorian valtakaudelta saakka. Suuri palveluskunta viesti perheen varakkuudesta ja merkittävästä asemasta. Historiallisia yksityiskohtia tulee kirjassa kiitettävästi esille, mutta historiaa ei ole pidetty pääasiana. Helpolla ei ole palvelusväki päässyt, työtä on riittänyt ja palkka on ollut pieni. Lukija ei voi olla ihastumatta Anniin, niin sydämellinen ja räväkkä tyttö hän on. Muuten suuri osa kirjan henkilöistä on hyvinkin karikatyylisiä, mutta hyvin Anni pystyy luovimaan heidänkin seurassaan. Kirjan tunnelma on miellyttävä, ja viihdyin hyvin tämän romanttisen viihdekirjan seurassa. 

7 kommenttia:

  1. Kiitos esittelystä. Annan mahdollisuuden Helena Steenin esikoiskirjalle. Historiaa, huumoria, aikalaisten elämää, niistä tykkään.
    Kirjan nimi nosti karvat pystyyn. Perhekodin äitinä olessani monet sijaisäidit puhuivat siitä, miten heidän hoitoonsa uskottujen lasten tulisi olla kiitollisia, kun olivat päässeet "hyvään perheeseen". Se puhe yhdistettynä sosiaalityöntekijöiden puheluihin, joissa he tiedustelivat, onko meillä "paikkaa" 1 -2 lapselle, ovat aina tökkineet. No tämä meni asian vierestä.

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän pointtisi, Kirsti. Mutta anna toki tälle kirjalle mahdollisuus, uskon että viihdyt tämän kirjan seurassa.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa rankalta tuo piian / sisäkön elämä 30-luvulla. Hyvä jos kirja oli kuitenkin viihdyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, pidin tästä paljon. Ei ole piioilla ollut helppoa tuohon aikaan.

      Poista
  4. Hieno esittely mielenkiintoisesta kirjasta. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Tykkäsin Steenin jämptistä ja elävästä tyylistä. Vähän rutiinikuvausta pois, ja lisää yhteiskunnallista puolta. Pidin reippaasta Annasta ja luen kirjailijalta jatkossa mielelläni lisää!

    VastaaPoista