Tuire Malmstedt: Enkelimetsä

 

Tuire Malmstedt: Enkelimetsä. Myllylahti. 2020. 310 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Ruumisauton kuljettaja saapui kävellen luoksemme juuri, kun Niiles veti ruumispussin vetoketjun kiinni. Niiles jäi vielä irrottamaan köyttä puusta, ja minä kannoin ruumiin kuljettajan kanssa tienvarteen, jonne Kehäkoski oli ruumisauton tilannut. Tyttö oli niin kovin kevyt kantaa. Kuin Edith, tulin ajatelleeksi ja sydäntäni kylmäsi. Tämän tytön vanhemmille oli vietävänä hirvittävä viesti. Ja se oli meidän seuraava tehtävä." (s. 58)

"Voiko enkelitkin kuolla?" (s. 11)

On talvi. Pikkupoika kulkee metsässä ja näkee puussa roikkuvan enkelin. Hahmo ei voi olla kuollut, koska enkelit eivät kuole, päättelee poika. Tästä enkelistä ei Savonlinnan poliisi vielä tiedä mitään. Poliisin taukotuvassa on lounastunnin leppoisa tunnelma. Esimies Pentti Kehäkoski opettelee käyttämään uutta iPhoneaan muiden jutellessa kevyeen sävyyn päivän tapahtumista. Mutta pian tulee poliisille käsky lähteä tapahtumapaikalle. Puussa ei roiku enkeli. Siellä roikkuu morsiuspukuun puettu nuori nainen. Poliisin ensimmäinen arvio on, että kyseessä on itsemurha. Mutta kuollut morsian on vasta alkusoittoa tuleville tapahtumille. Nyt ei ole kyse itsemurhasta, vaan suuremmista kuvioista, todetaan poliisissa.  

"Joka tapauksessa olimme melkoisessa umpikujassa." (s. 147)

Kirjan päähenkilö ja minä-kertoja on Isa Karos, Savonlinnan poliisin ylikonstaapeli. Isa on ammattitaitoinen poliisi, mutta yksityiselämänsä kanssa hän joutuu kipuilemaan. Isan elämässä on onnea, on Niiles, jonka kanssa Isa on menossa naimisiin tulevana kesänä ja on Aida, Niilesin tytär. Mutta niin paljon on tapahtunut menneisyydessä. Tapahtumat vyöryvät Isan mieleen etenkin öisin. "Mustat laskokset ottivat ihmishahmojen muodon. Astuivat alas seinältä. Yksi kerrallaan, kevyesti kuin tanssijat. He kulkivat vuoteen ympärillä, kohina tiivistyi, he tuntuivat puhuvan toisilleen. Heidän mustat huppunsa lähenivät toisiaan, kun he keskustelivat. He puhuivat minusta." (s. 190) Täysillä Isa kuitenkin pystyy keskittymään morsiuspukuisen naisen kuoleman selvittämiseen. Kun yhä uusia rikoksia tulee esille, poliisi joutuu pohtimaan, ovatko rikosjuonet täysin erillisiä vai löytyykö jokin niitä yhdistävä punainen lanka. Asiat selviävät, mutta työtä, kärsivällisyyttä ja nerokasta ajattelu- ja tiimityötä se poliisilta vaatii. 

"Saavu luokseni taas, saavu luokseni taas talven kylmyyden karkottaen." (s. 175)

Yksi kirjan sivujuonista vie lukijan Marinmaahan vuoteen 1674. Siellä kylä elää luonnon ehdoilla, metsästetään ja kalastetaan, uskotaan taikavoimiin ja järjestetään uhrijuhlia. Kylän tietäjä on tärkeä henkilö, joka tietää kaikesta enemmän kuin kylän muut asukkaat. Hän osaa ennustaa ja lukee tulevat tapahtumat puista.  Marinmaan Enkelimetsään sijoittuu kahden nuoren äärettömän kaunis ja koskettava rakkaustarina. Luonto on läsnä kaikkialla, puut, metsä ja tuulet. 

"Et osaa edes kuolla." (s. 183)

Toinen sivujuonista "Lapsuudessani" kuvaa lapsen elämää perheessä, jossa isän juominen hallitsee perhe-elämää ja saa äidin ja lapsen pelkäämään viikonloppuja. "Isäni avaa pullon, jossa on hopeinen leijonan kuva ja juoma kirkasta. Hän juo suoraan pullon suusta." (s. 154) Lapsi kokee olevansa taakka vanhemmilleen. Vielä vaikeammaksi elämä tulee, kun perheeseen syntyy vauva, "sikkupisko". Kuka tämä lapsi on, jonka lapsuutta kirjailija kuljettaa läpi kirjan, selviää lukijalle vasta kirjan loppusivuilla.

Tuire Malmstedtin ensimmäinen Isa Karos -dekkari Pimeä jää (Myllylahti 2018) (linkki) sai vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan. Mykkä taivas (Myllylahti 2019) (linkki) jatkoi samaa vahvaa linjaa. Enkelimetsä osoittaa, että Malmstedt vain paranee kirja kirjalta. Viimeistään tällä kolmannella kirjalla Malmstedt nousee eittämättä suomalaisten dekkaristien kärkijoukkoon. Enkä poissulkisi kansainvälistä menestystäkään. Juoni on rakennettu taitavasti ja nerokkaasti ja pitää lukijan otteessaan loppuun saakka. Yllättävä ratkaisu selviää vasta viimeisillä sivuilla. Kirjan sivutarinat, jotka kirjailija sitoo taitavasti yhteen, luovat jännitettä juonen kehittelyyn. Lukija voi vain todeta, että kaikella on tarkoituksensa. 

Ei pelkkä jännitys ja kauhu tee Enkelimetsästä mieleenjäävää lukukokemusta. Malmstedtin luoma kiinnostava, inhimillinen ja elävä henkilögalleria on tärkeä osa kirjan kokonaisuutta. Poliisien, erityisesti Isan, yksityiselämän limittäminen rikostapahtumien kulkuun pitää lukijan mielenkiintoa yllä. Isa tulee lukijalle tutuksi ja läheiseksi. On helppo kulkea Isan mukana sekä hyvissä että huonoissa vaiheissa. Kirjailijan rakkaus luontoon, metsään ja puihin näkyy läpi kirjan. Ja luontoon ja puihin jo kirjan kaunis nimikin viittaa.  

Jos et ole vielä tutustunut Malmstedtin Isa Karos -sarjaan, suosittelen kirjojen järjestyksessä lukemista, koska tarinat linkittyvät läheisesti toisiinsa.

Enkelimetsä tarjoaa jännitystä, ennalta arvaamattomia yllätyksiä, inhimillisiä henkilöhahmoja ja kauniita luonnon kuvauksia. Vahva suositukseni tälle lahjakkaan kirjailijan uutuudelle.

Kirja on luettu myös Kirjarikas elämäni -blogissa.