Tuire Malmstedt: Pimeä jää

Tuire Malmstedt: Pimeä jää. 2018. Myllylahti. 352 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Minä olen Jumalan valittu. (s. 83)

Kun luin Pimeä jää -kirjan takakannen tekstin, tunsin oitis vetoa tähän kirjaan: kirjan tapahtumat sijoittuvat minulle niin tuttuun  Savonlinnaan. Varsinainen tapahtumapaikka on parin sadan asukkaan Oravin kylä, joka nykyisin on osa Savonlinnaa.

Oravin kylän rauha järkkyy, kun käy ilmi, että kylässä on tehty raaka murha. Saimaan rannalta löytyy katiska, johon on sullottu pieni tyttö, 9-vuotias Sofia. Sofian kaulaan asetetussa puukorussa on kirjaimia ja sudenkorennot siivet. Koru jäljittelee tlingit-intiaanien käsityöperinnettä. Onko korulla jokin viesti kerrottavana? Viestiikö koru uusista murhista? 

Oravin kanava (Wikipedia)

Isa Karos ja Niiles Aarnikoski Savonlinnan poliisista saavat tehtäväkseen tämän epäinhimillisen murhan tutkimisen. Isa tuntee, että tehtävä on lähes ylivoimainen, niin äärimmäisen pahalta tällainen lapsen murha tuntuu. Katselin tyttöä ja nieleksin; sisuskaluni kääntyivät ympäri, ja ruokatorvessani tuntui jokin nykivän edestakaisin. (s. 41) Mutta Isa pystyy sulkemaan tunteet sisälleen, saa kootuksi itsensä ja tutkinta voi alkaa. Mutta valitettavasti kaksikko joutuu liian vaativan tehtävän eteen, mitään johtolankoja ei tunnu löytyvän. Päinvastoin, murhatutkimukseen tulee yhä lisää jännitteitä.

Minä suojelen sinua. Aina. (s. 83)

Kirjan minä-kertoja ylikonstaapeli Isa Karos kirjaa tapahtuneen murhan palasia keltaisille Post-in -lappusille työhuoneensa seinälle. Tein uusia lappuja, joihin kirjoitin: Puukoru. Ei Sofian oma. Sofialla ei ollut takkia. Harjuniemen koulu. Ritva Rissanen. (s. 97) Työkaverit naureskelevat hyväntahtoisesti Isan "todelliselle digijärjestelmälle". Lappusien paikkoja vaihdetaan, vanhoja lappusia poistetaan, uusia tulee tilalle, mutta murhatutkimus ei etene. Murhatutkimuksen edetessä valottuu Isan menneisyys. Isan ilottoman lapsuuden ja nuoruuden jälkeen elämään tulee ilo: aviomies Samuel. Samuel oli itsevarma, hänellä oli leveä hymy ja pilke silmäkulmassaan, ja hän näytti minulle, että elämässä oli iloa. Samuel opetti. että voin päästää irti ja antaa vain mennä. (s. 85) Mutta avioliiton onni ei ollut ikuista, perheeseen syntyvä autistinen tytär muutti tilanteen. Isan siviilielämä monimutkaistuu edelleen, kun käy ilmi, ettei lapsuuden parhaimpaan kaveriinkaan voi luottaa. 

Kirja lähenee loppuaan, mutta Isalla eikä myöskään lukijalla ole pienintäkään aavistusta murhaajasta. Murhaaja selviää, totta kai, mutta  loppuratkaisu on aivan uskomaton. 

Haluaisinpa todistaa hentokeijukorennon tanssia. (s. 157) 

Kun tähän kirjaan tarttui, ei sitä juuri voinut jättää kesken, niin hyvin se piti otteessaan. Malmstedt kirjoittaa sujuvasti. Luonteva dialogi vie kerrontaa jouhevasti eteenpäin. Kirjan juoni, joka saattaa vaikuttaa lukijasta aluksi mutkalliselta, on hyvin moniulotteinen ja kunnianhimoinen. Lukija hämmästyy, kun Savonlinnasta yht'äkkiä siirrytäänkin 1880-luvun Alaskaan tai vuoden 1943 Naarajärven sotavankileirille. Kaiken tämän Malmstedt sitoo yhteen ja lukija huomaa, että kaikella on tarkoituksensa. Isan kollegoista sympaattinen Niiles Aida-tyttärineen tulee lukijalle tutuksi. Itse Isa on työssään varsin kunnianhimoinen ja erittäin työteliäs, mutta mietin lukiessani, miksi päähenkilöstä on tehty niin vakava ja itselleen ankara, vaikka ollaan iloisessa Itä-Suomessa.

Pimeä jää on Malmstedtin esikoiskirja. Kustantajan sivuilta käy ilmi, että kirjalle on tulossa jatko-osa. Kiinnostuneena odotan jatko-osaa ja sillä välin toivotan Isalle iloa ja positiivisuutta siviilielämään, jotta voimavaroja riittää rikosten selvittämiseen.