Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät

 

Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät. Atena. 2020. Kansi: Laura Noponen. 244 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Maria tuki, lohdutti, suri hänen kanssaan. Halasi. Kertoi uudestaan ja uudestaan saman, mitä oli väsymättä aina toistanut: Älä usko, että isä ja äiti pettivät. Mutta älä ikinä näytä, että et usko siihen. Älä unohda heitä. Älä usko. Älä näytä. Älä unohda. Ole samanlainen kuin muut. Älä erotu." (s. 70)

Kesäkuu 1936 Leningradissa. On Jurin 5-vuotissyntymäpäivä. Juri on onnellinen saadessaan viettää juhlapäiväänsä perheen kanssa. Päivän kruunaa lahjaksi saatu keinuhevonen, jolle Juri antaa nimen Salama. Mutta elokuussa samana vuonna tapahtuu jotakin, jota perheen lapset Juri ja Maria eivät voi ymmärtää. Röyhkeästi, kyselemättä NKVD tulee kotiin ja käskee isän mukaansa. Isä rauhoittelee, itsekin järkyttyneenä. "Tämä on väärinkäsitys. Palaan kohta takaisin." (s. 31) Mutta ei se ole väärinkäsitys. Ei mene montaa päivää, kun opettajana työskentelevä äiti ei palaa kotiin. Hänetkin on haettu. Syytä pidättämisiin ei kerrota. Sekään ei lohduta, että niin moni muukin sukulainen ja tuttava kokevat saman kohtalon, eli joutuvat NKVD:n kuulusteluihin ja vankiloihin. 

Isänmaan vihollisten jälkeläisiä

Onneksi Marialla ja Jurilla on mummo ja vaari, isän vanhemmillemat. Heidät, isänmaan vihollisten vanhemmat sekä isänmaan vihollisten lapset, karkotetaan Uzbekistaniin. Keskiviikkoja Juri inhoaa, sillä silloin pitää käydä NKVD:n toimistossa ilmoittamassa ylimielisille virkailijoille, että mummo, vaari, Maria ja Juri ovat elossa. Samalla mummo tiedustelee, onko Jurin ja Marian vanhempien olinpaikasta mitään tietoa. Mitään vastausta ei saada. Siirrytään vuoteen 1942. Mummo ja vaari ovat kuolleet, Juri on lastenkodissa ja Maria ohjataan opiskelemaan ompelemista. Ompelemista sen vuoksi, että sinä vuonna on vuorossa ompelijoiden koulutus. 

"Keitä ovat vanhempanne?" (s. 70)

Kun sota on ohitse, Maria ja Juri asuvat Leningradissa. Maria on työssä asetehtaassa ja Juri käy koulua. Sodan jälkimainingeissa kaikesta on puutetta, niin asunnoista, ruoasta kuin käyttötavaroistakin. Mutta onhan aate. "Onneksi kirkas sosialistinen ajatus kaiken jakamisesta, yhteisestä onnesta ja oman tilan tarpeettomuudesta johtaa kommunalkojen ja asuntoloiden perustamiseen." (s. 61) Juri haluaa opiskella ja hakee sotilaslentäjäopistoon. Mutta ei pääse. "Olette siis isänmaan vihollisen poika. Ei teistä ole sotilaslentäjäksi. Tietäkää paikkanne." (s. 70) Mutta opiskelemaan Juri haluaa. Hän hakee vielä Merivoimien korkeakouluun. "Vanhempanne ovat pettäneet isänmaansa. Kuinka voisimme luottaa teihin?" (s. 107)

"Onko tähän hetkeen olemassa sanoja?" (s. 196)

Viisikymmentäluvun lopulla Juri tapaa suomalaistaustaisen Tanjan työskennellessään elektroniikkatehtaassa Petroskoissa. He seurustelevat, he rakastuvat, he menevät naimisiin. Samalla myrskypilvet häipyvät taivaalta yhteiskunnan vapautuessa. Stalinin hirmuvuodet jäävät taakse. Mutta muistot ovat olemassa. Niihin halutaan vastauksia. Juri on sitkeä, myös hän haluaa vastauksia. Juri laittaa tiedusteluja, vaateita, käy KGB:n toimistossa. Ajan mittaan vanhempien kohtalo selviää. Vanhemmat ovat olleet vuoden verran Solovetskin leirillä ja sen jälkeen heidät on siirretty yli tuhannen muun vangin kanssa Kemiin ja sieltä Karhumäen pitäjään Sandarmohiin. Siellä vangit on ammuttu. Kuoleman jälkeen heidät on rehabilitoitu.

Nina Porfirjevna Kostina, 1903 - teloitettu 1937 ja Georgi Jevdokimovits Artamonov 1902 - teloitettu 1937

Juri ja Tanja saavat lapsen, Sonjan. Sonja löytää Robertin ja Jurille sekä Tanjalle syntyy tyttärentytär Maria. Presidentti Mauno Koivisto mahdollistaa perheen pääsyn Suomeen. Ensin muuttavat Sonja, Robert ja Maria. Sitten Juri ja Tanja seuraavat heitä. Tanja, Maria ja Marian poika Aleksei menevät raskain mielin Sandarmohiin. He löytävät Jurin sinne laittaman ristin, joka "seisoo ylväänä ja suorana, ja vartioi Grigorin ja Ninan unta pehmeän sammalpeiton alla." (s. 234) Historian kirjoitus kertoo, että Gulag sai äärimmäiset mittasuhteet vuosina 1936, 1937 ja 1938. Virallisesti noina kolmena vuotena teloitettiin noin miljoona ihmistä.

"Taasko se alkaa?" (s. 242)

Juri Dmitrijev on tehnyt Venäjällä arvokasta työtä etsiessään Stalinin vainojen teloitus- ja hautapaikkoja. Hän on löytänyt mm. Sandarmohin 9000 uhrin joukkohaudan. Siksi hän on joutunut Venäjällä poliittisen vainon kohteeksi. Dmitrijev pidätettiin ja hän sai 3,5 vuoden vankeustuomion epämääräisten syytösten johdosta. Nyt Venäjällä esitetään, että Sandarmohin kuolleet eivät olekaan Stalinin uhreja, vaan haudatut ovatkin Suomen armeijan tappamia venäläisiä jatkosodan aikana. 

                                                        Sandarmoh (Wikipedia)
                        

Anna Soudakovan sukutarina kuljettaa lukijoita Stalinin ajan Neuvostoliitosta tämän päivän Turkuun. Matka on ollut kulkijoille pitkä, matkaan on mahtunut epätoivoa ja kyyneleitä, mutta myös paljon valoa ja rakkautta. Neuvostoliiton romahtamisen myötä arkistot hieman avautuivat ja tämän kaltaisen kirjan kirjoittaminen on ollut mahdollista. Gulag on ongelmallinen aihe Venäjän historiassa. Liian paljon pahaa tapahtui Stalinin sortokaudella. Liian paljon on jäänyt selvittämättä tai paljastamatta. Tuomioita ei ole annettu. Nürnbergia tai muutakaan oikeusistuntoa ei koskaan järjestetty.

Pidin kirjasta hyvin paljon, niin paljon, että voin sanoa, että kirja kuuluu tämän vuoden parhaisiin lukukokemuksiini. Välillä mieli pakahtui ja tapahtumat nostivat kyyneleet silmiin. Kyseessä on todella kypsä ja koskettava esikoisteos. Vaikka kirjailija kertoo omasta sukuhistoriastaan, hän on pystynyt ottamaan etäisyyttä ja on kyennyt kuvaamaan sukunsa järkyttäviä kohtaloita vaikuttavasti, mutta silti kiihkoilematta. Kirjan tapahtumat pohjautuvat faktoihin. Kirjassa olisikin ollut ainesta vaikkapa tietokirjaksi, mutta uskon, että kaunokirja tällä tavoin hyvin ja kauniisti kirjoitettuna on ollut oikea ratkaisu purkaa tätä dramaattista sukuhistoriaa. Olen yllättynyt, jos kirja ei ole ehdolla minkään kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Laura Noposelle kiitos kauniista kannesta.