lauantai 15. helmikuuta 2020
Kimmo Matero: Ofrenda 4
Kimmo Matero: Ofrenda 4. Kalervo Lahdenmäki Meksikossa. Books on Demand. 2020. 147 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Eletään 1970-luvun loppupuolta ja Suomella on tarve valloittaa uusia kansainvälisiä markkinoita. Lähetystöneuvos Kuappinen haluaa antaa oman panoksensa vienninedistämiseen ja kutsuu tutun porukan koolle saunailtaan Vientisäätiön uusiin hulppeisiin tiloihin Abramahinkadulle. Mukana on iso joukko sekä ministeriöiden että teollisuuden edustajia. Kuappinen haluaa, että musiikki ja soitto kruunaavat illanvieton. Orkestereja ei tunnu löytyvän, mutta kun sihteeri Näpsä ilmoittaa Ääni- ja Kuvataiteilijoiden Liiton sihteerille, että "isänmaan etu vaatii huomisillalle orkesterin" (s. 10), niin jo tulee sihteeriin vauhtia ja orkesteri löytyy.
Kalervo Lahdenmäen orkesteri saapuu soittamaan. Kalervo, kirjan minä-kertoja, soittaa haitaria, Pena hoitelee rummut, Rane on basisti ja Teppo kitaristi. Ilta on rattoisa, orkesteri soittaa viihdyttävästi ja vieraat ovat tyytyväisiä. Kuappinen saa loistavan idean. Otetaan orkesteri mukaan vientiponnisteluihin. Tällaisesta tarjouksesta ei voi kieltäytyä, tuumivat pojat. Sitten matkaan vaan, ulkoministeriö hankkii liput Argentiinaan.
You like mariachis? Now you can be mariachis!" (s. 52)
Välilasku on Meksikossa. Jatkolento Argentiinaan lähtee vasta seuraavana päivänä, eli aikaa on tutustua uuteen kaupunkiin. Tavataan Arturo, joka haluaa poikien tutustuvan paikallisiin nähtävyyksiin. Kalervon kysymykseen, millaisia nähtävyyksiä he ovat menossa katsomaan Arturo vastaa: "Today Sunday. Museum day." (s. 49) Eihän siinä mitään, pakkaudutaan soittimien kanssa Arturon Chevrolet Impalaan, vuosimallia 1962, ja lähdetään Antropologiseen museoon. Museossa on näyttely Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista. Olmeekkien osastolla "Ofrenda 4" lasivitriinissä on parisenkymmentä arvokasta pienoisveistosta. Keskenkaiken pojat laitetaan soittamaan, ensin mariachi-asusteet päälle ja sitten ei muuta kuin musisoimaan.
Nyt alkaa tapahtua. On selvää, että pojat myöhästyvät Argentiinan lennolta. Näin Meksikon suurlähetystö tiedottaa Kuappista. "Meksikon Antropologisella museolla on sattunut eilen jonkinlainen välikohtaus, jonka yhteydessä sieltä on hävinnyt joitakin arvokkaita kulttuuriesineitä." (s. 89) Sitten käynnistyy Arturon Chevrolet Impala ja vuorossa on takaa-ajoja, hurjia tapahtumia, ampumisia, ajamista ympäri Meksikoa. Kaikki hulabaluu on saanut alkunsa museokäynnistä.
Nasevaa tilannekomiikkaa
Tämä Materon sympaattinen veijariromaani on kirjoitettu rennolla otteella. Parasta mielestäni kirjassa on kieli, se on taitavaa sanailua, joka pitää lukijan otteessaan humoristisuudellaan ja kekseliäisyydellään. Kunhan kirjailija saa vielä juonenkulkuun terävyyttä, saavat lukijat nauttia vetävästä ja sanoilla iloittelevasta lukukokemuksesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta.
VastaaPoistaKyllä, mukava välillä lukea tällainen veijariromaani.
Poista