lauantai 22. helmikuuta 2020

Äänikirjana Laura Lähteenmäen Yksi kevät



Laura Lähteenmäki: Yksi kevät. WSOY. 2019 (kirja 2018). Nuortenkirja. Lukija Kati Tamminen. Kesto 4 t 37 min.  

Vaara-kirjastot


Osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ystävänpäivän lukumaratoniin. Ystävänpäivänä minulla oli tiedossa pitkä kävelylenkki ja jotta se taittuisi rattoisasti, tarvitsin äänikirjaa seurakseni. Valitsin Lähteenmäen kirjan Yksi kevät tietämättä mitään sen sisällöstä. Valintaani vaikutti kaksi syytä. Ensinnäkin se, että olimme lukupiirikirjana lukeneet Lähteenmäen kirjan Korkea aika, joka mielestäni oli todella hyvä lukukokemus ja toiseksi se, että en ole ainakaan kymmeneen vuoteen lukenut yhtään nuorten kirjaa.

Vuonna 2018 tuli kuluneeksi 100 vuotta Suomen sisällissodasta. Tuona vuonna ilmestyi useitakin sisällissotaa käsitteleviä kirjoja, sekä romaaneja että tietokirjoja. Yksi ilmestyneistä kirjoista oli Lähteenmäen nuortenkirja Yksi kevät. Kysymyksessä on punaisten tyttöjen tarina Suomen sisällissodassa kevättalvella 1918. Linda, Katri, Aada, Jenny ja Bea ovat kirjan punaiset tytöt, iältään vain 15-17 vuotiaita. Tytöt ovat ystävystyneet työskennellessään kenkätehtaassa. Näin viittä tyttöä kuvataan kirjan takakannessa. ”Heitä on viisi. Tulisieluinen Linda, joka ottaa ohjat käsiinsä. Hiljainen Katri, joka myötäilee siskoaan. Pehmeä Aada, joka vilkuilee komeaa Peetua. Jenny, joka vain etsii jännitystä. Bea, joka parhaiten heistä ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu.

Kirjan tapahtumapaikkana on Tampere kevättalvella v. 1918. Punaiset ovat vielä voiton päällä, monia valkoisten omistuksessa olleita rakennuksia on vallattu, kuten esimerkiksi iso kaunis huvila, josta tehdään sotasairaala ja jonne tyttöviisikko Linda, Katri, Aada, Jenny ja Bea kommennetaan hoitotehtäviin. Nämä kenkätehtaassa työskennelleet tytöt eivät todellakaan ole mitään lääkäreitä. Haavoittuneita tuodaan sairaalaan yhä lisää, joukossa on vanhoja miehiä, nuoria miehiä ja myös nuorten tuttuja. Monet potilaista menehtyvät hoidon ja lääkkeiden puutteeseen. Onko tämä seikkailua, onko tämä yleensä totta, onko tämä sitä sodan todellisuutta, pohtivat tytöt. Mutta Linda määrää, hän tietää tai on ainakin tietävinään, mitä pitää tehdä ja miten pitää toimia. Aina pitää yrittää, vaikka edellytyksiä ei olisikaan. 


Punaisten tilanne rintamalla heikkenee. Valkoiset ovat etenemässä kohti Tamperetta. Kuullaan uutisia Kangasalan ja Oriveden rajuista taisteluista. Tytöt komennetaan pois sotasairaalasta ja siirretään Naiskaartiin. Neljä tytöistä lähtee mukaan. Heille annetaan aseet käteen, vaikkakaan luoteja ei juuri ole, eikä oikein muutakaan, ei kunnon vaatteita, eikä ruokaa. Tytöt saavat nk. pikakoulutuksen, vaikkakaan todellisuudessa mikään ei toimi. Viimeistään tässä vaiheessa on selvää, että tällaisella rääsyläisarmeijalla tuskin on puolustusmahdollisuuksia todellisissa taistelutilanteissa.

Pidin kirjan rakenteesta. Kirja koostuu kolmesta luvusta, joissa kaikissa on eri kertoja ja jotka kaikki sijoittuvat eri ympäristöön. Ensimmäisessä luvussa Huvila tarkastellaan sotilassairaalassa työskentelyä Aadan näkökulmasta. Toisessa luvussa Katu Naiskaartiin liittymistä kuvataan ulkopuolisen kertojan silmin. Kolmannessa luvussa Torppa Bea valottaa piilossa olon rankkoja aikoja.

Lukija tutustuu tytöistä parhaiten Aadaan ja Beaan. Aada on herkkä ja myös epäileväinen. Aadan vanhemmat ovat kuolleet ja hän on liittynyt mukaan punakaartiin sen vuoksi, että saa olla yhdessä ystäviensä kanssa. Bea sen sijaan on hyvin voimakastahtoinen ja tiedostaa hyvin kansalaissodan tavoitteet.


Lähteenmäen kirja on tervetullut lisä sisällissotaa käsittelevään kirjallisuuteen. On hyvä, että aiheesta on kirjoitettu kirjoja myös nuorille. Onhan kysymyksessä yksi Suomen historian merkittävimmistä ja traagisimmista tapahtumista. Tyttöjen tarina on hyvin uskottava. Olisin kuitenkin toivonut, varsinkin nuoria lukijoita ajatellen, kehystä sisällissodan syttymiselle ja myös taustaa ja tietoa sotatapahtumien kulusta.


Kirja on luettu monissa blogeissa, mm. Yöpöydän kirjat, Kirjan pauloissa, Kirjapöllön huhuiluja ja Kirjanmerkkinä lentolippu.

8 kommenttia:

  1. Minäkin pidin tästä kirjasta, vaikka olisin toivonut siihen sinun tavoin lisää taustoitusta sodan syttymissyistä. Lisäksi hieman häiritsi, että punaisten kohtalot sodan jälkeen tuntuivat aika siloitelluilta, mikä johtunee siitä, että kyseessä on kuitenkin nuortenkirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, välillä unohtui, että tämä onkin nuortenkirja ja se varmasti selittää joitakin tapahtumien siloitteluista. Vaikka kyseessä onkin nuortenkirja, kyllä tätä aikuinenkin luki mielellään.

      Poista
  2. Tammikuusta 2018 lähtien olen koko ajan aikonut lukea sisällissota-aiheisia kirjoja, edes muutamia, mutta vielä se on jäänyt. Tämä on kiinnostava teos juuri koska se kertoo tapahtumista nuorten näkökulmasta. Pidän tämän mielessä, jos vaikka jossain vaiheessa pääsisin vihdoin asiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on yksi kirja, josta voi olla hyvä aloittaa. Ja tarjontaa on kyllä paljon, ja hyvä että on, koska kyseessä on niin merkittävä historiallinen tapahtuma.

      Poista
  3. Minusta kirjassa oli hienoa nuorten tyttöjen näkökulma ja ne monet motiivit, miksi punakaartiin liityttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, nuorten tyttöjen näkökulma sisällissodassa lienee ollut kirjailijan tavoite tälle kirjalle.

      Poista
  4. Hieno kirja. Ei mielestäni tarvitse taustoitusta. Nuorille on jo puhuttu koulussa sodasta ja kiinnostuneet googlettavat itse lisätietoa. Tämän päivän nuoriso hallitsee tiedonhankinnan. Omien poikien kanssa puhuin jo hyvin varhain vapaussodasta, koska he olivat kiinnostuneet historiasta ja sodista.

    VastaaPoista
  5. Kyllä, hieno kirja. Toivotaan näin, että nuoret saavat tavalla tai toisella taustatietoa sisällissodasta. Muuten kirjan tapahtumat jäävät hieman irrallisiksi.

    VastaaPoista