Eeva Kilven runot aiheena Naisten Pankin lukupiirissämme

Eeva Kilpi
© Veikko Somerpuro

"Siis kauneutta on.
Rakkautta on.
Iloa on.
Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,
puolustakaa niitä! "(Laulu rakkaudesta ja muita runoja 1972)

Kokeilimme Naisten Pankin Lukevien Leidien lukupiirissämme jotakin uutta. Ja se uusi juttu oli runot. Emme ole koko kuuden lukupiirivuoden aikana käsitelleet runoja, eli nyt annoimme tilaa Eeva Kilven runoille. Jokainen sai valita minkä tahansa Eeva Kilven runokirjan. Toiveena oli, että jokainen leidi esittelisi valitsemansa runokirjan ja lukisi itselleen sattuvimman tai mieleisensä runon. Meitä oli paikalla 11 naistenpankkilaista viime tiistaina 24.9. jakamassa kokemuksia Eeva Kilven runoista. Vetovastuussa oli tällä kertaa Leena T.

Aluksi Leena kertoi Eeva Kilven tuotannosta. Kilpi on tuotteliaimpia suomalaisia kirjailijoita. Hänen tuotantonsa käsittää 32 teosta, joista osa on proosaa, osa runoutta ja novelleja. Keskeisinä aiheina ovat evakkokarjalaisuus ("Olen etsinyt ja vaalinut juuriani koko ikäni."), ihmissuhteet ja luonto. Kilveltä on julkaistu 11 runokokoelmaa: Laulu rakkaudesta ja muita runoja 1972, Terveisin 1976, Runoja 1972 - 76 1978, Ennen kuolemaa 1982, Animalia 1987, Laulu rakkaudesta, Eeva Kilven runot/ Ellen Thesleffin kuvat 1991, Kiitos eilisestä 1996, Perhonen ylittää tien, Kootut runot 1972 - 2000, 2000, Kuolinsiivous 2012, Sininen muistikirja 2019 ja Punainen muistikirja 2019. Kaikki kirjat on kustantanut WSOY. Kilpi on saanut runsaasti palkintoja, mm. Pro Finlandia -mitalin jo vuonna 1974 ja Valtion kirjallisuuspalkinnon kolme kertaa (1968, -74 ja -84).

Suurin osa leideistämme lukeutuu romaanien lukijoiksi, mutta on joukossamme muutama innokas runojen harrastaja. Lukijoittemme mielirunoilijoita ovat mm. Eino Leino, Tommy Taberman, Risto Rasa, Katri Vala ja Saima Harmaja. Runoja lukiessa on tärkeää, että jokaisella lukijalla on mahdollisuus antaa runolle oma merkityksensä, eli runo, sen sanat ja sanojen yhdistelmät avautuvat eri lukijoille eri tavalla. Niin runon tulkitseminen kuin runon kirjoittaminenkin syntyy omasta kokemuksesta. Eräs lukijoistamme oli menettänyt kiinnostuksensa runoihin jo kouluaikana, kun opettajan mukaan hän ei ymmärtänyt runoa "oikealla" tavalla.

Monille meistä Eeva Kilpi on tuttu nuoruudesta alkaen. Tutuksi on monelle tullut jo aikakauttaan kohahduttanut Tamara-kirja. Laulu rakkaudesta ja muita runoja (1972) löytyy monenkin lukijamme kirjahyllystä. Saimme tutustua useimpiin Kilven runokirjoihin lukijoittemme runokirjan esittelyn ja lempirunojen pohjalta. Totesimme, että Eeva Kilpi on runoilija, joka kirjoittaa hyvin tavallisista, kaikille tutuista ja myös tärkeistä asioista. Kilpi on itse sanonut, että hänen runonsa ovat yksinkertaisia. Ehkä siinä on yksi avain hänen suosioonsa. Varmasti jokainen lukija löytää jotakin kiinnostavaa ja itselle tärkeää Kilven runoista. Kilven runot käsittelevät hyvin moninaisia aiheita, mm luontoa ja eläinten suojelua, naiseutta, rakkautta, vanhemmuutta, vanhuutta, yksinäisyyttä ja myös kuolemaa.

Luontoa ja eläimiä puolustava Animalia-runokirja on vielä tänä päivänäkin ajankohtainen, vaikka se ilmestyi jo vuonna 1987. Tässä ihastuttava mummo-runo Animalia-kirjasta.

"Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja he humisevat lastenlastensa yllä,
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia." (Animalia 1987)

Eeva Kilven runot ovat elämänmakuisia ja rehellisiä, kuten eräs lukijamme kommentoi. Monista runoista löytyy myös huumoria, kuten tässä ihastuttavassa aforismissa.

"Vanhuus on ensimmäinen hengähdysaika mitä ihmisellä on! Elinvoimasta ja itsetunnosta käydään jatkuvaa kamppailua päivittäin. Se hiljenee öisin. Siksi vanhat virkistyvät iltaisin. Hekin saavat osansa kun muut nukkuvat." (Sininen muistikirja 2019)

Sininen muistikirja (2019) koostuu Kilven päiväkirjamerkinnöistä vuosilta 2002-2003, jolloin Kilpi oli 75-vuotias. Runot käsittelevät paljolti yksinäisyyttä, kaipausta ja kuolemaa. "Ei sitä olisi arvannut, että kaiken jo kestetyn jälkeen tulee kestettäväksi vielä yksinäinen vanhuus!" Kilven on vaikea kestää yksinäisyyttään. Vaikka läheiset kuuluvat Kilven elämään, hän ei halua takertua heihin. Kilpi on aina korostanut itsensä hyvänä pitämisen tärkeyttä, kuten tässä monelle niin tutussa runossa.

"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun." (Laulu rakkaudesta ja muita runoja 1972).

Sinisessä muistikirjassa huolenpidon kohteena on vanhentunut minä.

"Minä elän muuten aivan normaalia elämää, minä vain huolehdin tästä vanhuksesta joka nyt olen. Kyyditsen häntä paikasta toiseen, kävelytän häntä, käyn hänelle kaupassa, laitan hänelle ruokaa, siivoan hänelle ja kylvetän häntä. Puen hänet tilaisuuksiin, maalaan hänen huulensa, panen hieman punaa hänen poskipäihinsä, kampaan auki hänen tukkansa kun se on kuivunut kiharaiseksi papiljoteilla, pesen hänelle pyykkiä, ostan hänelle kukkia ja yritän pitää hänet hyvällä tuulella, vaikka se ei ole helppoa."

Lukupiiri oli hyvä päättää tähän mainioon runoon:
"Minä pesin tänään ikkunat!
Minä pesin tänään ikkunat!!
Minä pesin tänään ikkunat!!!"
(Kiitos eilisestä 1996)