Marko Kilpi: Undertaker Kuolemanlaakso

Marko Kilpi: Undertaker Kuolemanlaakso. CrimeTime. 2019. Kannen ulkoasu: Marko Kilpi. 347 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Ymmärrätkö sinä, mitä luottamus tarkoittaa? Kivi ksysyy tiukasta. - Ymmärrätkö oikeasti? Ymmärrät sen, mitä siitä seuraa, jos sen pettää? Ja olet valmis hyväksymään sen?" (s. 113)

Kirjan päähenkilö Jarmo Kivi on monessa mukana. Hän on ammattirikollinen ja johtaa kansainvälistä huumeverkostoa. Rikollisten toimien harjoittamiseen Kivi on kehittänyt loistavan kulissin: hautaustoimiston. Kukapa osaisi ruumisauton nähtyään epäillä, että sisällä voi olla muutakin kuin ruumis arkussa. Rundin mielestä Kiven hautaustoimistobisnes on nerokas juttu: "Vainaja keskellä katua ei oo mikään juttu, jos sen vierellä seisoo ruumisauto. Sä voit tehdä mitä vaan. Kaikkien silmien alla. Jopa kyttien. Voi vittu! Kukaan ei ihmettele. Kukaan ei epäile." (s. 28) Jotta kaikki näyttäisi täydelliseltä, Kivellä on myös perhe: pappi Leena ja kaksi lasta Leenan aiemmasta avioliitosta. 

Hänen piilopaikkansa on löydetty. (s. 22)  

Kirja jatkuu siitä, mihin edellinen Kuolemanenkeli jäi. Vankilasta paennut kostoa hakeva Rundi löytää Kiven piilopaikan kaikista Kiven varotoimista huolimatta. Kiristettynä Kivi lupaa toimittaa miljoonan arvoisen "mällin" iltapäivällä kello kolmeen mennessä, mutta ennen sitä on hoidettava itsemurhan tehneen poliisi Pauli Koskelan hautajaiset. Koskelan hautajaiset on arvokas tilaisuus kunniavartioineen, Suomen lippuineen ja surevine kollegoineen. Mukana on myös huumekoira, joka tekee kaikkensa päästäkseen haukkumaan arkkua. Päivästä muodostuu kerrassaan niin absurdi, että on pakko nauraa, vaikka mitään huumoria tässä kohtauksessa ei ole. Uskon, että Marko Kilpi on hekotellut kuvatessaan tätä tapahtumaa, näin hillitön hautajaiskuvaus on vertaansa vailla. 

"Jouni ei ole ansainnut rauhaa." (s. 29) 

Kiven kilpimies Jouni, joka yksin tiesi kaiken Kiven rikoksista, on kuollut. Jouni rikkoi Kiven luottamuksen, ja se oli liikaa Kivelle. Kivi on palkannut uudeksi apulaisekseen epävarman, itseään etsivän, epäilevän Tuomaksen. 

Kivi ottaa Tuomaksen mukaan pakomatkalle Viroon. Siellä alkavat tositoimet, ruumiita tulee, tappaminen on julmaa, ketään ei säästetä. Tuomas epäilee ja ennen kaikkea pelkää nähdessään Kiven toimien raakuuden. Kuitenkin Tuomas on valmis tekemään pyhän sopimuksen Kiven kanssa. Tuomas tarttuu Kiven käteen ja sopimus on tehty. "Merkkipiste hänen elämänkarttaansa palaa syvälle läpi kudosten ja lihassäikeiden aina luustoon ja ydinjatkeeseen saakka. Hän on merkitty mies." (s. 113)

Tapaamme edellisestä kirjasta tuttuja poliiseja, mm. Saaren, Laakson ja Juutilan. Poliisi on neuvoton yrittäessään selvittää, kuka tässä rikosvyyhdissä on päätekijä. Välillä tähtäimessä on Rundi, välillä Haidar tai Arpinaama. Sitten koulun pihalta löytyy "pukumies". 

Pidän Kilven kirjoitustyylistä. Hän kirjoittaa lyhyitä lauseita ja tiiviitä, usein vaihtuvia elokuvamaisia tapahtumakuvauksia. Kirjan alussa Kilpi esittelee uusia henkilöhahmoja tiuhaan tahtiin, suurin osa on kylläkin tuttuja edellisistä kirjoista. Kunhan saa otteen Kilven kirjoitustyylistä ja tutustuu henkilögalleriaan, sen jälkeen se on sitten puhdasta jännitystä ja huimaa menoa. Kirja ottaa ja vie mukanaan. Se on vaan yksinkertaisesti luettava yhdeltä istumalta, niin koukuttava se on.

Kirja on raaka ja ruumiita tulee. Tappaakin voi monin tavoin, tässä kirjassa tapot ovat sieltä julmimmasta päästä. Marko Kilpi on omalla maaperällään kuvatessaan rikollisten ja poliisien toimintaa. Ei se mikään ihme ole, onhan Kilpi itse poliisi. Harvoin näkee näin autenttisia ja kiinnostavia kuvauksia poliisin työskentelystä rikosten selvittämisessä. Kilpi on varmasti nähnyt monenlaisia rikollisia poliisiurallaan. En tiedä, löytyykö tälläisiä Kiviä savolaisesta todellisuudesta. Viimeistään kirjan loppusivuilla lukijalle selviää, että Kivi on nimensä mukaisesti kivenkova ammattilainen.  Kiven kansainvälisestä rikostoiminnasta paljastetaan vain pikku siivu. Oletettavasti jatkoa on tulossa.

"Onko kyse siitä, että hän on pohjimmiltaan paha?" (s. 233)

Jännityksen ohella Kilpi avaa kiinnostavalla tavalla henkilöhahmojen taustoja ja ihmissuhteita. Tässä kirjassa kirjailija kuljettaa mukana useita naishahmoja, jotka pehmentävät pelottavimpia käänteitä.  Pohdinnat pahuudeen olemuksesta, pahan ja hyvän vastavuoroisuudesta, olivat minulle mieleistä luettavaa. Ymmärtääkö Kivi tekevänsä pahaa tappaessaan? Kivi lohduttaa epäröivää Tuomasta: "Kyse on selviytymisestä. Mutta se ei onnistu, jos jäät painiskelemaan omantunnon kanssa. Se on täysin turhaa. Jos ajattelet, että tuli tehtyä pahoja asioita ja se on väärin. Että elämää ei sen jälkeen enää ole." (s. 143) 

Marko Kilpi tekee Undertakerien kanssa pitkäjänteistä työtä. Kunnianhimoiset suunnitelmat tulevia Undertakeria varten ovat varmasti jo olemassa. Näin ollen, kun kyseessä on moniosainen sarja, kaikkea ei tarvitse upottaa yhteen kirjaan, ruumiita voi jättää jatko-osiinkin.😊Undertaker-sarjalla Marko Kilpi on ottanut asemansa suomalaisten dekkarikirjailijoiden kärkijoukossa. Voin tunnustaa, olen täysin koukuttunut Jarmo Kiven tarinaan. Jatkoa jo odotellen! 

Onnea Marko Kilpi tästä oivallisesta Undertaker-sarjasta. Samoin onnittelut eduskuntavaalien johdosta. Ei ole mikään  pikku juttu saada Savo-Karjalan vaalipiirissä yli 9000 ääntä. Ja lisäksi vielä syntymäpäiväonnittelut!