Hèdi Fried: Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä. 2018. Nemo. Frågor jag fått om förintelsen. Suomennos: Pirkko Talvio-Jaatinen. Kansi Sanna Mander. Kannen kuva Hèdi Friedin kotialbumi. 144 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Hèdi Fried syntyi ja kasvoi Romaniassa Transilvanian pohjoisosassa. Alue liitettiin Unkariin vuonna 1940. Kun juutalaisten vainot alkoivat Romaniassa, Hèdi oli iloinen, että perhe asui Unkarissa. Mutta Hèdin ilo oli lyhytaikaista: saksalaiset joukot marssivat Unkariin maaliskuussa 1944. Nyt Hèdi olisi halunnut olla Romaniassa, koska romanialaiset eivät luovuttaneet juutalaisia saksalaisille, vaan kävivät kauppaa juutalaisista USA:n kanssa. Hinta oli 100 dollaria/juutalainen.
Toukokuussa vuonna 1944 juna, joiden vaunujen kyljessä oli teksti "kahdeksalle hevoselle", kuljetti 3007 unkarinjuutalaista pois Transilvaniasta kohti Auschwitzin keskitysleiriä. Schnell, schnell -huutojen lomassa Hèdin isä sai kysytyksi eräältä raitapukuiselta vangilta, missä he nyt olivat. Raitapukuinen kuiskasi: "Vernichtungslager," tuhoamisleiri. Kukapas muu kuin itse Josef Mengele oli vastaanottamassa junasta astuvia juutalaisia. Hän passitti Hèdin isän ja äidin "suihkuhuoneeseen". Tämän jälkeen Hèdi ei enää nähnyt vanhempiaan.
Auschwitz (Wikipedia) |
Auschwitz (Widipedia) |
Bergen-Belsen (Wikipedia) |
Sisarukset asuvat edelleen Ruotsissa, Hèdi on nyt 93-vuotias. Kun Hèdi jäi eläkkeelle 80-luvun alussa, hän ryhtyi kirjoittamaan kirjoja näistä ihmiskuntaa järkyttäneistä asioista. Tajusin lopulta, että olin säästynyt hengissä, jotta olisi joku, joka voisi kertoa siitä, mitä holokaustissa tapahtui. (s. 98) Hèdi on myös kiertänyt pitämässä esitelmiä mm kouluissa ja kouluvierailuista tämäkin kirja on syntynyt. Oppilaat ovat niin vilpittömiä kysymyksissään. He haluavat tietää mm, pelkäsivätkö vangit kuolemaa, näkivätkö he unia, raiskattiinko heidät, oliko heillä koko ajan nälkä ja oliko myös kilttejä SS-miehiä. Koululaiset haluavat myös tietää, miksi Hitler vihasi juutalaisia. Hèdi vastaa: Hitlerin juutalaisviha oli niin hillitöntä, että olisi voinut kuvitella hänen sotivan nimenomaan juutalaisia eikä liittoutuneita vastaan. (s. 24)
Kirjaa on helppo lukea, siinä on lyhyet luvut ja luvuilla on selkeät otsikot. Mietin, olisiko lukemista vielä helpottanut se, jos luvut olisi jaoteltu kokonaisuuksiksi. Lukujen otsikot on hyvin valittu eli ne ovat varmasti niitä kysymyksiä, joita koululaiset ovat Hèdiltä kysyneet. Kirja ei varmaankaan tuo lukijalle mitään uutta tietoa holokaustista, mutta kirjan tarpeellisuudesta voimme kaikki olla samaa mieltä. Jokaisen koululaisen olisi hyvä lukea tämä kirja. Kirja oli ehdolla August-palkinnon saajaksi 2017, ja samana vuonna Hèdille myönnettiin Olof Palme -palkinto kirjallisista ansioista.
Erityiskiitos kirjan napakasta nimestä ja kirjan puhuttelevasta kannesta. Kirjassa on Sofi Oksasen saatesanat.
Hèdi Fried (Wikipedia) |
Kiitos taas kerran Anneli minulle tuntemattoman kirjan esittelystä. Laitan lainattavien listalle. Jään odottammaan, että kirja tulee Lastu-kirjastoon.
VastaaPoistaOlen Gdaskissa ja taksikuski puhui juuri tuosta Hitlerin henkilökohtaisesta sodasta juutalaisia vastaan. Vanha mies puristi puhuessaan rattia kyyneleet silmissään. En kehdannut kysyä mitään, koska ajomatka oli lyhyt.
Oikein hyvää äitienpäivää sinulle Anneli <3
Hyvää Gdanskin matkoa sinulle ja ihanaa äitienpäivää!
PoistaPuhutteleva kirja tämä oli, vaikka ei varsinaisesti mitään uutta tietoa antanutkaan. Siinä mielessähän tämä kuitenkin eroaa muista kirjoista, että tässä Fried vastaa hänelle esitettyihin kysymyksiin, joita oli todella laidasta laitaan. Jopa että mikä keskitysleirillä oli parasta... minkä täytyi olla jonkun pienemmän koululaisen kysymys...
VastaaPoistaKyllä, kirja on koskettava ja puhutteleva. Uutta tietoa se ei tuo, mutta ehkä taas kerran uusia näkökulmia. Tarpeellinen kirja.
PoistaOi, tämä pitäisi ottaa lukuun, vaika normaalisti en voi tarttua kolmannen valtakunnan kauhuista kertoviin kirjoihin (tunnen niitä lukiessani jopa fyysistä pahaa oloa, taidan olla tässä suhteessa jopa erityisherkkä...)
VastaaPoistaKiitos hienosta bloggauksesta, Anneli!
Kiitos Kaisa Reetta. Luulen, että tämän voisit lukea, tässä käsitellään kolmannen valtakunnan kauhuja niin erilaisesta näkökulmasta.
Poista