Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois. 2018. Atena. Stay with
me. Suomentanut Heli Naski. 300 s.
Arvostelukappale kustantajalta
Joensuun Naisten Pankin lukupiirissämme luemme etupäässä kehitysmaiden kirjallisuutta
ja mielellämme kirjallisuutta niistä maista, joihin Naisten Pankin apu
suuntautuu. Vuosien varrella mielenkiintomme on kohdistunut erityisesti
afrikkalaiseen kirjallisuuteen. Seuraamme kirjallisuusluetteloita, jotta saamme
bongatuksi afrikkalaiset uutuudet. Ja nyt on syttynyt uusi tähti
afrikkalaiselle kirjataivaalle: nigerialainen Ayòbámi Adébáyò.
Adébáyòn Älä mene pois -kirjaa on vaikea mieltää esikoisromaaniksi,
niin kypsä, voimakas ja pysäyttävä se on. Kirja sijoittuu tämän päivän Nigeriaan.
Jo heti kirjan alusta alkaen on ilmiselvää, että kirjan on kirjoittanut
henkilö, joka tuntee nigerialaisen yhteiskunnan ja kulttuurin. Tätä kaikkea
kirjailija kuvaa vakuuttavasti ja mukaansatempaavasti.
Kirjan takakannen kuvauksen mukaan kirjassa on kyse lapsettomuudesta.
Mietin, jaksaako tällainen teema kantaa läpi kirjan. Se totisesti kesti! Kirja
alkaa vuodesta 1985, tapahtumapaikka on Ilesa, Nigeria. Kirjan rakenne on
mielenkiintoinen. Kirja koostuu kolmesta osasta. Jokaisen osan ensimmäinen luku
sijoittuu tähän päivään (2008) ja sen jälkeen siirrytään 1980-luvulle.
Ilesa Nigeria | |||
Akin ja Yejide ovat menneet naimisiin. Akin rakastaa ja arvostaa kaunista vaimoaan. Yejide luotiin lauantaina. Silloin Jumalalla oli runsaasti aikaa maalata hänet täydellisen mustaksi kuin eebenpuu. Siitä ei ollut epäilystäkään. Valmis työ on elävä todiste. (s. 26). Avioparilla on iso ongelma - lapsettomuus, josta tulee myös Akinin suvun ongelma. Tilanteen kokee vaikeimmaksi Akinin äiti, koska eihän se käy, että perheen vanhimmalla pojalla ei ole lasta. Yejide, joka luonnollisesti kokee tilanteen ahdistavana ja epätoivoisena, yrittää kaikkea mahdollista, jopa poppatohtorilla käyntiä. Mistään ei ole apua, ja niinpä Akinin äiti ryhtyy toimeen ja järjestelee Akinille uutta vaimoa. Kun olin ollut kaksi vuotta naimisissa Yejiden kanssa, äitini alkoi vierailla työpaikallani joka kuun ensimmäisenä maanantaina. Hän ei tullut yksin. Hän toi aina mukanaan uuden naisen, mahdollisen kakkosvaimon. (s. 28).
Yejide on tyrmistynyt tajutessaan, että
kotiin on tulossa kakkosvaimo. Ilmeisesti nuoremmalle, varsinkin koulutetulle
nigerialaiselle sukupolvelle moniavioisuus on vierasta, niin aidolta Yejiden
hämmentyneisyys tuntuu. Mutta Yejide ei voi mitään, Funmista tulee Akinin
kakkosvaimo. Kotona vierailee usein Lagosista käsin Akinin veli Dotun ja
tapahtumat saavatkin yllättävän suunnan. Joskus tuntuu kuin lukisi dekkaria,
niin paljon yllättäviä käänteitä kirjassa tapahtuu. Juuri kun on yhdestä
selvinnyt ja saanut huokaistuksi, uusi käänne on jo tulossa. Tosin kirjan nimi
kyllä kävisi dekkaristakin, vrt Mackintoshin Annoin sinun mennä ja Minä
näen sinut.
Sitten syntyy tytär Olamide. Annoimme vauvalle nimen Olamide ja
kaksikymmentä muuta nimeä. (s. 121). Sitten syntyy Sesan ja lopuksi
Rotimi. Jokaisen lapsen myötä kirjan jännite kasvaa ja pitää herkeämättömästi
lukijan mielenkiintoa yllä.
Yejiden ja Akinin avioliiton kehyksenä on nigerialainen yhteiskunta, jossa
vastakkain ovat moderni Nigeria sekä vanhat perinteet. Tavat, tottumukset,
perinteet ja politiikka ovat kaikki osa jokapäiväistä elämää. Vielä elävät
perinteet, joiden mukaan joruban pitää naida joruba, eikä ketään
muuta. Joitakin traditiokuvauksia piti lukea useamman kerran - niin
uskomattomilta ne tuntuivat. Esimerkiksi abiku (ennen teini-ikää kuollut
lapsi):
Tunsin perinteen. Hänen ei tarvinnut selittää minulle, että abikun ruumista
piiskataan niin, että kun hän syntyy seuraavan kerran uudestaan, vastasyntyneen
keholla olevat merkit kertovat kuolleen lapsen palanneen piinaamaan äitiään. (s. 106)
Kirjassa nautitaan lounaaksi makeamarantin lehdissä kypsennettyä ja
palmuöljypadalla päällystettyä riisiä. (s. 49) Keittona on kissakala-pippurikeittoa.
Kaiken taustalla on Nigerian epävakaa poliittinen tilanne, on levottomuuksia,
ampumisia, valevaaleja ja lopuksi diktatuuri. Tässä kirjassa eletään
modernissa Nigeriassa ja eletään nigerialaista arkipäivää, eikä haikailla
Amerikkaan tai Englantiin. Tavoitteena ei ole maasta lähteminen eikä
sukulaisten sinne lähettäminen. Tässä kirjassa Nigeria on kotimaa.
On ilo huomata, että Ayòbámi Adébáyò on toukokuussa vieraana
HelsinkiLit:ssä. Eli jälleen yksi hyvä syy osallistua tuohon tapahtumaan.
|
Ayòbámi Adébáyò |
Tämä on kyllä voimakas kirja, luin sen itse taannoin enkuksi ja hienoa huomata, että se on suomennettu. Ayòbámi Adébáyò on nigerialainen, joten varmasti tuntee maan ja kulttuurin, joista kirjoittaa.
VastaaPoistaKiva että tämä on sinullekin tuttu kirja Elegia. Hienoa kun se suomennettiin niin nopeasti. Välillä on mukava lukea jokin afrikkalainen kirja, jossa halutaan asua kotimaassa eikä vain haikailla USA:han tai Englantiin.
PoistaHienoa tosiaan, että on tällainenkin romaani, jossa Nigeriasta ei haikailla muualle. Odotan itse tätä kirjastosta, ja olen kyllä ensimmäisenä jonossa, joten eiköhän se sieltä kohta tule :) Kiinnostava ja varmasti hyvä kirja!
VastaaPoistaKiva kun pääset kohta lukemaan tätä. Kiva kuulla sitten millaisena koit tämän.
PoistaHienoa, että afrikkalaista kirjallisuutta suomennetaan. Kiinnostuin kirjasta, taidan vinkata siitä äitienpäivälahjaksi ;)
VastaaPoistaHyvä kirja äitienpäivälahjaksi!
PoistaHauska kirjailijanimi, kirjan rakenne, moderni ja perinteinen Nigeria, yllättävät käänteet & kiintoisa postauksesi = varaukseen meni; kiitos:)
VastaaPoistaOnpa kiva kun kiinnostuit kirjasta Takkutukka. Kiva kuulla, mitä tykkäät kirjasta.
PoistaKiitoksia suosituksestasi, Anneli! Varaukseen meni minullakin! Tässä on tosiaan trillerimäinen nimi ja aika kiehtovan erilainen aihe.
VastaaPoistaUskon, että tykkäät tästä Annika. Mukava kuulla, millaisena koet kirjan.
PoistaLukulistalla on ehdottomasti ja kirjakin jo sähköisenä vuoroaan odottamassa.
VastaaPoistaKiva kun kirja on päässyt lukulistallesi. On ehdottomasti tutustumisen arvoinen.
Poista