sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet

Pirkko Soininen: Valosta rakentuvat huoneet. Bazar. 2021. 382 sivua.

Ennakkokappale kustantajalta

"Hän yrittää kuvitella itsensä lapsikatraan keskelle, mutta vaikka hän kuinka yrittää, hän näkee ennemmin itsensä piirustuspöydän päälle kumartuneena, kynä kädessään. Se kuva on lähempänä hänen sydäntään, siitä kuvasta hän tunnistaa itsensä, toinen tuntuu kaukaiselta. Ehkä joskus, ehkä joskus myöhemmin, mutta ei nyt." (s. 31)

Oli hienoa aloittaa uusi vuosi mieleenpainuvalla, kiinnostavalla ja kauniilla teoksella. Jo kirjan runollinen nimi Valosta rakentuvat huoneet sekä kaunis kansi houkuttelevat tarttumaan kirjaan. 

Kirja on faktaan perustuva fiktiivinen elämäkerta Wivi Lönnistä (1872-1966), merkittävästä suomalaisesta arkkitehdistä, jota voidaan pitää naisarkkitehtikunnan uranuurtajana. Pienestä pitäen Wivi rakasti piirtämistä ja haaveili jo varhain arkkitehdin urasta. Esikuvana Wivillä oli Signe Hornberg, ensimmäinen arkkitehdin tutkinnon suorittanut nainen. Wivin ollessa 16-vuotias isä kuoli. Wivi painoi mieleensä isän sanat: "Kultainen Wivi. Elä hyvä elämä, sellainen kuin itse haluat." (s. 25) Isän kuoltua äiti jäi neljän lapsen yksinhuoltajaksi. Perheen taloudellinen tilanne ei ollut vakaa, mutta ymmärtäväinen äiti innosti ja kannusti tytärtään opiskelemaan. Ja niin kävi, aina ne opiskelurahat jostakin löytyivät. Niin Wivin tie kulki Tampereen teollisuuskoulun kautta Polyteknilliseen opistoon (nykyisin Aalto-yliopisto). Opiskelukavereina oli useita maineikkaita arkkitehtejä, mm. Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. 

"Ensin hän ajattelee, sitten hän piirtää." (s. 92)

Valmistuttuaan Wivi koki, että tie merkittävien arkkitehtien joukkoon ei ollut helppo. Hän sai uralleen hyvän alun, kun hän voitti Tampereen Suomalaisen tyttökoulun suunnittelutyön v. 1902. Suomenkielisten Teknikkojen Seuran kirjelmässä todettiin: "naiskädestä lähteneenä tuottaa rakentajalleen neiti Vivi Lönn'ille ehdotonta kunniaa". Ensin lausunto ilahdutti Wiviä, sitten se suututti, koska "lausuntoon sisältyi se ennakko-odotus, että naiskäsi ei lähtökohtaisesti osaisi piirtää mitään - ei  ainakaan yhtä hyvin kuin mieskäsi." (s. 67)  Työtä piti tehdä paljon, sen Wivi tiesi. Miesarkkitehtien maailmassa Wivi sai kokea vähättelyä ja siksi piti yrittää entistä enemmän. Suunnittelutöitä tuli lisää, niin paljon, että Wivin oli perustettava oma toimisto. Itse asiassa Wivi olikin ensimmäinen oman arkkitehtitoimiston perustanut nainen. Wivin suunnittelemia rakennuksia nousi suomalaisiin kaupunkeihin, mm. Aleksanterin koulu ja keskuspaloasema Tampereelle, Ebeneser-lastentarhaseminaari Helsinkiin ja kansakoulu Jyväskylään. Miesarkkitehdit olivat Wivin kilpailijoita, mutta onneksi oli Armas Lindgren, läheinen ystävä jo opiskeluajoilta ja nyt myös työtoveri, jonka kanssa Wivi suunnitteli mm. Tallinnan Estonia-teatterin.  

"Eikö valo ole kaiken alku." (s. 64)

Wivi Lönn tuli tunnetuksi erityisesti koulujen suunnittelijana. Hänen käytännölliset ja yksinkertaiset ratkaisut olivat toimivia nimenomaan koulurakennuksissa. Hänet tunnettiin taloudellisena arkkitehtinä. Moniin hänen suunnittelemiin rakennuksiin kuului torni ja kauniita koristepäätyjä.  Wivin suunnittelun lähtökohtana oli valo. Aivan kuten kirjan nimikin sanoo, huoneet syntyvät valosta. "Valo muovaa tiloja. Valo tekee tilat näkyviksi, piirtää seinät esiin. Hän miettii valoa aina, kun piirtää seiniä. Miettii, miten valo tulee huoneeseen, mihin piirtäisi ikkunat, oviaukot, miten saisi valon kuljetettua rakennuksen läpi, miten saisi sen tunkeutumaan mahdollisimman syvlle rakennukseen. Sillä vasta valosta huoneet syntyvät." (s. 104)

"Tämän Hannan Wivi tunsi hyvin: innostuneen, energisen ja impulsiivisen." (s. 314)

Wivi oli niin omistautunut työlleen, että perheen perustamista hän ei edes ajatellut. Ei hänellä sellaiseen olisi ollut aikaa. Mutta onneksi sattuma toi Wivin elämään naisen, ihanan ja räiskyvän Hanna Parviaisen. Hannasta tuli sittemmin ensimmäinen naispuolinen kauppaneuvos Suomessa. Wivi ja Hanna matkustivat paljon yhdessä, ulkomailla oli hyvä olla piilossa katseilta. Niin kauan kuin äiti oli elossa, Wivillä oli syy asua omassa asunnossa yhdessä äidin kanssa. Kun äiti kuoli, Wivi vielä mietti. "Mitä tämä asia oikeastaan kenellekään edes kuuluu, eivät he ole tilivelvollisia kenellekään motiiveistaan tai tunteistaan. Ja nyt on oikea aika, kun äitikin on kuollut ja hän saattaa vihdoin tehdä oman mielensä mukaan. Tämän kaiken hän tietää ja silti häntä arveluttaa." (s. 302)

Pidin kirjasta monesta syystä. Kirja on kiinnostava kuvaus määrätietoisesta ja lahjakkaasta Wivi Lönnistä, joka yksityiselämässään osoittautui hyvin herkäksi persoonaksi. Mutta kyllä Wivistä räväkkyyttäkin löytyi. Hän rohkeni pukeutua pitkiin housuihin. Sehän oli monen mielestä täysin sopimatonta. Sitä paheksui pappikin sunnuntain saarnassaan julistaessaan "nyt on synti tullut tähänkin pitäjään, sillä nainen ajaa polkupyörällä housuihin puettuna." (s. 96) 

Pidän faktaan perustuvista fiktiivisistä tarinoista yleensäkin. Niin tästäkin. Wivi ihmisenä, Wivin tunnetilat, haaveet, unelmat, huolen ja ahdistuksen aiheet ja myös Hannan kanssa kokemat onnellisuuden hetket yhdistyvät luontevasti Wivin elämän faktoihin. Pirkko Soinisen teksti on kiehtovaa ja runollisen kaunista. Kaikesta huomaa, että kirjailija on tarkoin paneutunut Wivin taustoihin. Sen osoittaa jo kirjan laaja lähdeluettelo. Vaikka kyseessä ei olekaan tietokirja, sain paljon lisätietoa tästä merkittävästä ja kiinnostavasta naisarkkitehdistä, jonka kädenjälkiä voimme vielä tänä päivänä ihailla monilla paikkakunnilla.

Tampereen Aleksanterin koulu. Wivi Lönn. V. 1904. Wikipedia.

Kirja ilmestyy 26.1.2021.

Kirja on luettu myös Luetut kirjat -blogissa.

21 kommenttia:

  1. Minulla oli tämä varauksessa, mutta koronan vuoksi kaikki kirjat alkoivat tulla ryminnällä kirjastojen auettua, joten oli pakko karsia osa kirjoista pois varauslistalta.
    Jossakin vaiheessa luen sen. Kiitos kirjavinkistä.

    Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, todella viehättävä ja kiinnostava kirja. Soininen kirjoittaa niin runollisen kaunista kieltä.

      Poista
  2. Tuo valoteema kuulostaa kiehtovalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Soininen kuvaa hienosti valon merkitystä Wivi Lönnin suunnittelutyössä.

      Poista
  3. Kiva, että Sinäkin pidit kirjasta. Rohkea oman aikakautensa ammattilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, yksi naisarkkitehtikunnan uranuurtajista. Huomasinkin, että tämä oli mieluista luettavaa myös sinulle.

      Poista
  4. Houkutteleva kirja (myös kannen ja nimen perusteella).

    VastaaPoista
  5. Tämä tupsahti minullekin ennakkokappaleena ja kiinnostaa kyllä lukea se, kunhan saisin taas luettua vähän enemmän... Joulukuussa luin vain kaksi kirjaa, äänikirjoja kuuntelin 7... Pitäisi siis lukea paperikirjoja enemmän. Marraskuussa tämä oli vielä hanskassa, mutta nyt tammikuu näyttää menevän taas samaa tahtia kun olen Margaritaa lukenut jo pari viikkoa ja edennyt vajaat 300 sivua. Ryhtiliikkeen aika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, kiva että tämä kirja on sinulla odottamassa. Varmasti tykkäät siitä. Minulla on tämä vuosi lähtenyt kivasti käyntiin, olen lukenut muutaman kirjan ja kuuntelun alla on Kortelaisen Tulirinta. Mukavia luku- ja kuunteluhetkiä sinulle!

      Poista
  6. Nämä fiktiiviset romaanit oikeista ihmisistä ovat mielenkiintoisia. Niistä saa paljon tietoa mukavassa muodossa. Vaarana tietysti on, että omakin käsitys henkilöstä muodostuu yhden kirjailijan tulkinnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä sekä eduista että haitoista. Sain paljon uutta tietoa Wivi Lönnistä, josta tiesin todella vähän.

      Poista
  7. Tämäpä kiinnostava! Wiwi Lönn on minulle siinä mielessä tuttu, että hän asui Jyväskylässä ja hänen suunnittelemansa koti oli lähes päivittäisen kulkureittini varrella. Siinäkin mielessä tämä voisi olla kiinnostava teos lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, luulen, että pidät tästä kirjasta. Jyväskylässä on useita Wivi Lönnin suunnittelemia rakennuksia, hän nimittäin asui Jyväskylässä jonkin aikaa.

      Poista
  8. En ollut kuullut Lönnistä. Suosittelen tätä arkkitehtuurista kiinnostuneille ystävilleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kannattaa suositella. Myös oma yleissivistykseni lisääntyi, kun luin tämän.

      Poista
  9. Tässäpä minulle täsmäkirja, sillä se sivuaa sekä Tampereen että Jyväskylän historiaa (molemmissa asunut yhtä pitkän ajan). Joissain vähemmän tutuissa kohteissa on tullut käytyä muutenkin kuin turistina. Arkkitehtuurin näkökulma on muutenkin vähemmän läpikaluttu kaunokirjallisuudessa kuin kuvataiteen.Naishistoria ehdotonta plussaa, samoin sateenkaariteema, mutta lähden lukemaan tätä elämäntyö edellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lönn on suunnitellut paljon sekä Tampereelle että Jyväskylään, joten varmasti tunnistat kirjasta tuttuja kohteita. Kirjassa on monta näkökulmaa, tärkein on Lönnin merkkittävä ura arkkitehtinä.

      Poista
    2. Kiitos kirjan esittelystä! Pirkko Soininen on tullut tutuksi eri kirjatilaisuuksista ja mielelläni tartun hänen uutuuteensa. Samoin kuin sinä, minustakin on kiva tutustua elämäkohtaloihin, kun ne pitäytyvät pääosin faktassa, mutta kerrotaan fiktiivisin keinoin. Wivi Lönnistä en tiennyt mitään, mutta nyt jo vähän ja ilmeisesti kirjan luettuani melkoisesti. Vaikuttaa kuuluvan yönaisten-heimoon!

      Poista
    3. Uskon Kirsi, että pidät tästä kirjasta. Soininen osaa kirjoittaa niin kauniisti ja taitavasti. Hän saa Wivi Lönnin todella elämään. Ja aina on plussaa, kun yleissivistys lisääntyy.

      Poista
  10. Täydellisen ihana kirja, joka avasi paljon omalta kotisaareltanikin. Olin tarkoituksella jättänyt tämän pääsiäiseen, jolloin tiesin saavani täydellisen lukurauhan.

    Minäkin pidän fiktiivisistä tietokirjoista, joissa faktat kuitenkin kohdillaan. Pirkon Ellenkin toi Thesleffin liki vasta kun olin faktan jälkeen lukenut Ellenin, jossa hänestä tuli likempi.

    ♥♥

    VastaaPoista