Anja Portinin Muistokirjoitus ja Hyvää Joulua

Anja Portin: Muistokirjoitus. S&S. 2019. 252 sivua.

Omasta hyllystä

"Hän haluaa kauemmas kodin äänekkäästä ja värikkäästä maailmasta, kaikista äitinsä sanavalmiista sukulaisista ja ystävistä, näyttelijöistä, muusikoista ja lastentarhanopettajista, jotka kokoontuessaan innostuvat laulamaan ja ihmettelevät, miksi suvun nuori nainen, totisuudestaan huolimatta lupaava viheltelijä, istuu mieluummin heiluttelemassa jalkojaan ikkunalaudalla kuin yhtyy muiden ilonpitoon." (s. 79)

Julia on nelikymppinen seitsenvuotiaan Aaro-pojan yksinhuoltaja. Työ yliopistotutkijana on vaativaa ja vie paljon aikaa. Tutkimushankkeiden rahoitushakemuksia pitää tehdä kotonakin iltatyönä. Se aika on pois Aarolta. Sekä työ että lapsi asettavat Julialle omat haasteensa. Lisäksi äiti Anna-Liisa osaa yllättää. Anna-Liisa, joka on sairaalassa potemassa leikkauksen jälkeistä keuhkokuumetta, ottaa yhteyttä tyttäreensä ja pyytää, tai pikemminkin käskee, Juliaa kirjoittamaan äidistään muistokirjoituksen. Muistokirjoituksen laadintaan hän antaa tarkat ohjeet. "Tyyli on tärkeä. Ei pidä olla pateettinen, kuolema ei ylevöitä ketään. Mutta ei se tarkoita, etteikö mukana voisi olla ripaus taikaa. Pöyhkeä ei kuitenkaan saa olla. Kuvan on oltava aito." (s. 28) Ei Anna-Liisa kylläkään tee vielä kuolemaa, mutta varmuuden varalta kuitenkin.

Jumalainen ääni

Julia on yllättynyt ja hämmentynyt. Toki Julia tajuaa ja tietää, että äidin elämästä kyllä löytyy riittävästi materiaalia muistokirjoitukseen. Äiti on tehnyt työuransa radiossa. Hän on ollut pidetty, arvostettu ja palkittu radionäyttelijä, joka tunnettiin parhaiten eläinsatujen lukijana. Hänen jumalaisesta äänestään pitivät kaikki. Julia käy äidin asunnolla hakemassa kansion, josta löytyy runsaasti äidin menestyneeseen uraan liittyvää materiaalia. Selaillessaan kansiomateriaalia Julia sukeltaa lapsuuden muistoihinsa, niihin iltoihin jolloin hän oli yksin kotona ja äänitti radiosta äitinsä lukemia eläinsatuja tai kun hän oli piilossa verhon takana tarkkailemassa, mitä Anna-Liisan kutsuilla tapahtui. Julia huomaa, että kansion materiaali on Anna-Liisan työhön liittyvää aineistoa, käsikirjoituksia, arvosteluja, kiitoskortteja, valokuvia. Yksityiselämää koskettavaa aineistoa on vain yksi valokuva ja yksi kasetti. Mutta ne riittävät. Julialle avautuu tärkeä ja keskeinen asia, seikka joka saa Julian unohtamaan ajan kulun. Muistoihin uppoutumisella on katkerat seuraukset.

Kirja on kuvausta kolmesta sukupolvesta. Keskushenkilöitä ovat Julia, Anna-Liisa ja Aaro. Portin kuvaa taitavasti ja tarkasti sekä Juliaa että Anna-Liisaa, mutta miehet hän jättää omaan arvoonsa. Lassesta, Julian ex-miehestä, hän ei piirrä minkäänlaista kuvaa. Samoin Julian uudelle tuttavuudelle Danielille kirjailija ei juuri anna puheenvuoroa. 

Portinin kieli on kaunista, miellyttävää lukea ja sopivan analyyttistä. Mihinkään psykologisiin syvätulkintoihin Portin ei lähde. Ja hyvä niin. Portin jättää tilaa lukijan omille ajatuksille. Mietin, oliko vaikeista asioista kertominen Anna-Liisalle niin vaikeaa, että hänen oli helpompi antaa Julian itse selvittää ne kansiomateriaalista. Huomiotani kiinnitti se, että Julia ja Aaro puhuttelivat äitiään etunimellä, ei äitinä. Itselleni äiti, tuo pieni sana jolla on suuri merkitys, on ollut hyvin tärkeä sekä lapsuuden kodissani ja nyt omassa kodissani.

Muistokirjoitus on Anja Portinin ensimmäinen romaani. Aiemmin hän on kirjoittanut lastenkirjoja, esseistiikkaa ja toimittanut tietokirjoja. Tänä vuonna Portinin lastenromaani Radio Popov (S&S) voitti Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon.

Ihanaa, levollista ja kirjarikasta joulun aikaa!