Alana S. Portero: Paha tapa. Into. 2026. Espanjankielinen alkuteos La mala costumbre. Suomentanut Sari Selander. Suomenkielisen kannen viimeistely: Tiia Javanainen. 249 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Romaanin tapahtumat sijoittuvat San Blasiin, Madridin työväenluokkaiseen lähiöön. Eletään 1980- ja 1990- lukua, jolloin Francon diktatuurin varjot ovat yhä aistittavissa. Lähiön arkipäivää leimaavat köyhyys, huumeet ja väkivalta. "Televisiossa kerrottiin, kuinka Madridista oli tullut kaupunki, jossa meikatut kundit tanssivat aamuun saakka, kun taas San Blasissa, eli siinä osassa Madridia johon itse kuuluin, aikuiset kinastelivat harva se päivä siitä, kumpi olisi pahempi, että poika olisi narkkari vai että hän olisi hintti. Myös AIDSista puhuttiin joka puolella."
Päähenkilö, transtyttö, kertoo omalla äänellään lapsuudestaan ja nuoruudestaan, joita leimaavat väärinkäsitykset, hämmennys ja usein väkivalta. Jo koululaisena hän tietää olevansa erilainen. "Selvisin ihmisten ilmoilla matkimalla lähipiiristä omaksumiani, yhä rajoittuneempia ja ylikorostuneempia maskuliinisuuden muotoja. Harjoittelin sitäkin peilin edessä, saman peilin, josta oli tullut niin kärsimykseni, lukemattomien valheideni kuin myös kaunistautumishetkieni todistaja. Opin katsomaan peiliin näkemättä itseäni. Opettelin olemaan robotti."
Kuinka hän iloitseekaan päästessään tyttöjen kauppaan. Tuohon maisemaan hän haluaa sulautua ja unohtaa sisällä vellovan pimeyden. Tanssi on pelastus, hän tanssii hullun raivolla, ja pyrkii samalla olemaan niin naisellinen kuin vain voi olla, "ja naisellisuutta minussa totisesti riitti." Miten hän haluaakaan saada hyväksyntää ja miten hän haluaakaan luottaa ihmisiin. Seurustelusuhde Jayn kanssa saa lähes traagisen päätöksen.
Pakotetun maskuliinisuuden lähtökohdista hänen on navigoitava maailmassa, opittava rakkaudesta ja seksuaalisuudesta sekä suojeltava itseään väkivallalta. Elämä ei ole helppoa. Kirjailija kuvaa upeasti päähenkilön sisäistä kamppailua hänen etsiessään todellista identeettiään. "Miten kuvata ei mitään, miten kertoa umpikujasta, miten? Minulta vietiin kaikki eikä jäljelle jäänyt edes hiillosta kohennettavaksi. Siihen loppuivat noitakokoukset, siihen päättyi koroilla keikarointi ja kaappi sulkeutui ympärilleni kuin ruumisarkku. Hyvästi kaikki tuo. Hyvästi elämäni. Ennennäkemättömistä syvyyksistä käsin kuulin sfäärien liikkuvan, mutta en voinut nähdä niitä, kuulin vuorovetten tanssin mutta en osallistunut siihen."
Onneksi löytyy läheisiksi tulevia ystäviä, omia roolimalleja, jotka auttavat eteenpäin arjessa. Vuosien mittaan löytyy transnainen Margarita ja transprostituoitu Eugenia, Moraíta, josta tulee lähes päähenkilön toinen äiti, joka antaumuksella seuraa ja suojelee suojattiaan. Oma rakas veli on aina valmis auttamaan.
Paha tapa on transtytön intiimi ja koskettava kasvutarina, joka henkilökohtaisen tarinan kautta tekee näkyväksi queer-henkilöiden todellisuuden. Portero kuvaa avoimesti tämän yhteisön jokapäiväisessä elämässä kohtaamia vaikeuksia, lapsuuden ymmärryksen puutteesta aikuisuudessa koettuun syrjäytymiseen ja väkivaltaan.
Yksi kirjan kiehtovimmista puolista on kirjailijan proosa. Porteron kirjoitustyyli on suoraa, lähes karua ja silti lyyristä. Hän ei kaihda vaikeiden hetkien kuvauksia, mutta hän tekee sen runollisella herkkyydellä ja pystyy löytämään kauneutta jopa synkimmissä tilanteissa.
Paha tapa on transtytön/-naisen tarina oikeudesta olla olemassa ja tulla nähdyksi omana itsenään. Tarina toimii ikkunana niille, joilla ei ole queer-kokemuksia ja rohkaisun äänenä sateenkaariväelle (LHBTQIA+). Kirja nostaa esille kysymyksen, miten rakentuu queer-henkilöiden indentiteetti sellaisissa yhteiskunnissa, jotka pyrkivät rajoittamaan ja ehdollistamaan näiden ihmisryhmien elämää.Paha tapa ilmestyi Espanjassa vuonna 2023. Kirjaa on myyty Espanjassa yli 100 000 kappaletta, ja sen käännösoikeudet on myyty 19 maahan. Alana S. Portero on yksi Helsinki Lit -tapahtuman kirjailijavieraista.
Suosittelen tätä lukukokemusta ihan kaikille. Kirja jättää jäljen sydämeen.
.jfif)
