Riko Saatsin Yönistujat oli Rauman Naisten Pankin lukupiirin syyskuun kirjana. Meitä oli mukana yksitoista naistenpankkilaista vaihtamassa ajatuksia mm. karjalaisuudesta, ortodoksisuudesta, kuolemasta ja uuteen kulttuuriin sopeutumisesta.
Toisen maailmansodan myötä Feodor, Nasti ja lapset joutuvat jättämään kotinsa ja lähtemään evakkoon Suistamolta. Evakkotaival vie perheen ensin Lapualle, sitten asutustilalle Nurmekseen, synkkiin ja kivikkoisiin Pohjois-Karjalan korpimetsiin.
Kirjan tapahtumat kuvaavat yhden päivän tapahtumia. Mummu Tatjana kuolee ja siirtyy tuonilmaisiin. Lukija pääsee mukaan ortodoksisiin ruumiinvalvojaisiin.
Totesimme lukupiirissämme heti kättelyssä, että tämä kokoaan suurempi kirja kantaa sisällään valtavia ja tärkeitä teemoja. Useimmille meistä teos tarjosi uutta tietoa ja tuoreita näkökulmia historiaan. Kuten eräs lukijamme totesi: ”Oppi asioita, joita ei ikinä tiennyt olevankaan.”
Historiankirjoista olemme tottuneet lukemaan, että evakkojen asuttaminen oli suomalainen menestystarina. Yönistujat kuitenkin muistuttaa, ettei sopeutuminen yksilötasolla ollut mutkatonta. Kahden kulttuurin risteyskohta aiheutti Nastin perheessä sisäisiä ristiriitoja. Nastin tarve sulautua uuteen ympäristöön ja suojella lapsia ryssittelyltä ajoi hänet tekemään vaikeita ratkaisuja – jopa perheen nimet suomalaistettiin. On pysäyttävää huomata, miten samoja sopeutumishaasteita maahanmuuttajat kohtaavat edelleen tänä päivänä.
Kirjailijalta on rohkea valinta käyttää teoksessa karjalan kieltä. Sekä karjalaa että suomea puhunut Nasti makaa Joensuun keskussairaalassa ja käy elämäänsä läpi karjalaksi. Eräs lukijoistamme teki kiinnostavan huomion: ihmisen ikääntyessä ensin opittu kieli nousee usein takaisin kaikkein vahvimmaksi (nk. ensimmäisen kielen dominanssin paluu).
Kirjan ydin ja tapahtumien keskiö kietoutuu Tatjanan ruumiinvalvojaisten ympärille. Saatsi kuvaa äärettömän kauniisti ihmistä kunnioittavaa ortodoksista kuolemaa ja sitä ainutlaatuista yhteisöllisyyttä, joka vainajan ympärille ruumiinvalvojaisissa syntyy.
Suurin osa meistä piti kirjasta paljon. Oli lukijoita, jotka palasivat kirjan myötä muistoissaan isovanhempiensa tai sukulaistensa evakkomatkaan. Kirja on "ajankohtainen ja ajaton", kuten Karelia-palkinnon Saatsille myöntänyt raati totesi. Tässä vielä muutama poiminta lukijoittemme kommenteista:
”Tiivistetty, kaunis kirja.”
"Kunnianosoitus karjalan kieltä kohtaan"
”Hieno tunnelma ja täynnä painavaa asiaa.”
”Herättää kunnioitusta.”
"Kieli on tiivistä ja kaunista."
"Kirjalla on hyvin valittu nimi."
Toki mukana oli lukijoita, joita kirja ei ollut säväyttänyt millään tasolla. Siksi arvioiden vaihteluväli oli suuri: kahdesta viiteen (asteikko 1-5). Mukana oli jopa kolme täyttä viitosta. Keskiarvo oli 4,2.
Minulla oli mahdollisuus välittää lukupiiriläisten terveiset Riko Saatsille Joensuun kirjallisuustapahtumassa 19.9.2026. Saatsilla oli tapahtumassa esitys aiheesta Kieli, jota ei ollut olemassa, jota osasin. Esitys käsitteli karjalan kieltä. Saatsi on huolissaan karjalan kielen asemasta. Ilolla hän tervehti uutista, että Lieksassa tullaan peruskoulun oppilaille tarjoamaan karjalan kieltä. Aplodein yleisö otti vastaan tiedon, että jatkoa Yönistujille on tulossa.
