Ossi Nyman: Alkuhuuto

 

Ossi Nyman: Alkuhuuto. Teos. 2025. 271 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

En ole ennen lukenut Ossi Nymanin teoksia. Kiinnostuin Nymanin tuoreesta kirjasta sekä omaperäisen kannen että kiinnostavan takakansikuvauksen perusteella. Kirja kuvaa kolmea henkilöä, joiden elämät kirjan tapahtumien edetessä kietoutuvat yhteen. Päähenkilö on Toivo Pajumäki, 46-vuotias bussikuski. Toivo elää yksin, lapseton avioliitto on päättynyt vuosia sitten eroon. Toivo ei tunne itseään onnelliseksi. Mielikuvissaan hän kaipaa lapsuuden kotiaan, josta hänellä on tarkat muistot. Hänen haaveenaan on päästä eläkkeelle. Bussikuskin palkka ei tuo rikkauksia eikä Toivo muutenkaan viihdy työssään. Monesti sekä työkaverit että matkustajat yksinkertaisesti vain ärsyttävät. "Hänet on puristettu tyhjiin. Hän vihaa työtään ja rakastaa sairauspäiviä. Illalla yllättäen nouseva kuume on hänen paras ystävänsä, jota hän tervehtii leveästi hymyillen."

Yksinäinen Toivo kaipaa rinnalleen naista. Hän katselee netistä alapääsivustoa ja löytää sitä kautta estottoman kassarouva Marjut Pelkosen, joka hyväksyy Toivon kaikkine puutteineen. Tästä Toivo iloitsee. Se saa hänet suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta Marjutin kanssa. Toivo jopa ostaa Marjutille kihlasormuksen. 

Toivo ei tiedä, että Marjut on naimisissa. Nabialainen suntio Faith Gabriel on Marjutin aviomies. Molemmat tunnistavat avioliiton jämähtyneisyyden. Marjut etsii lohtua Toivosta ja muista miehistä. Faith taas puolestaan haluaa korjata parisuhdetta ja saa houkutelluksi Marjutin parisuhdeterapiaan. "Faith on hyvä hänelle ja oikeassa sanoessaan, että heidän elämänsä saa pian uuden alun. Täytyy lopettaa pettäminen. Täytyy mennä pariterapiaan. Ei hän silti aio tunnustaa. Hän on pelkuri ja tietää sen. Häntä ei saa hylätä. Kaikki Faithia lukuunottamatta ovat aina hylänneet hänet."

Nymanin Alkuhuuto on intensiivinen lukukokemus. Kirjailijan taito kuvata Toivon, Marjutin ja Faithin tavallista, latteanoloista arkea on vaikuttava. Toivo ja Faith tuntevat vastenmielisyyttä ellei jopa vihamielisyyttä ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan. Ajan ilmiöt - maahanmuuttajat, homot, sateenkaaripelleily - koetaan pelottavina. Vain Voittopuolue tuo toivoa. Mutta sisällä sykkii inhimillisyys ja rakkauden kaipuu. 

Nyman on taitava kirjoittaja. Hänen naseva ja havainnoiva kirjoitustyylinsä sopii mitä parhaiten inhimillisten ihmisten arkisen elämän kuvaamiseen. Kirjassa on riemastuttavia kohtia, jolloin on ihan pakko nauraa ääneen, esimerkkinä vaikkapa Faithin ja Marjutin terapiaan liittyvät hilpeät parisuhdeharjoitukset. Henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja nimiä myöten. Juonen edetessä henkilöistä tulee minulle läheisiä ja todellisia. 

Ulla Onerva: Hattaradilemma

Ulla Onerva: Hattaradilemma. Tammi. 2025. Kansi Laura Lyytinen. 332 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kiinnostuin kirjasta, kun luin Uusi Juttu -lehdestä Ulla Lehtisen haastattelun. Lehtisen kirjailijanimi on Ulla Onerva. Hänen esikoisteoksensa Hattaradilemma ilmestyi 13.2.2025. 

Abiluokka Emma Nuutinen mukaanlukien valmistautuu syksyn ylioppilaskirjoituksiin. Emma on kirjoitusten suhteen rauhallinen ja tyyni päinvastoin kuin vaikkapa Emman hyvä ystävä Ulpu, joka ei pysty hetkeksikään irrottautumaan biologian opiskelusta. Emma suree yhä keväällä päättynyttä suhdetta ihanan Aaronin, Emman ensirakkauden, kanssa. Aaron oli se, joka lopetti suhteen. Onneksi Emmalla on kirjat. Rakkaus kirjoihin on tullut kodin kautta. Emman mielenkiinto suuntautuu romanttiseen viihdekirjallisuuteen. Se, mikä Emmaa harmittaa, on yleinen tyly suhtautuminen tähän genreen. Emma pohtii: "Olin kyllästynyt siihen, että romanttista kirjallisuutta pidettiin pelkkänä roskana. Olin kuullut kaikki mahdolliset stereotypiat. Osasin ne ulkoa: Romanttinen kirjallisuus oli huonosti kirjoitettua, seksissä piehtaroivaa juonetonta kaavojen toistelua." Edes äikän kurssin lukulistalla ei ole yhtään romanttista kirjaa.

Emma päättää perustaa romanttisen viihdekirjallisuuden ryhmän, jolle hän antaa nimen Feministinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, mutta jo ensimmäisessä kokoontumisessa ryhmän nimi muutetaan Oikukkaiden romantikkojen piiriksi. Kyseessä ei ole lukupiiri vaan keskustelupiiri, jossa pohditaan keinoja levittää romanttisen viihdekirjallisuuden ilosanomaa.

Äikän tunnilla Emma saa työskentelykaveriksi Eelin, ex-poikaystävä Aaronin hyvän ystävän. Emma saa pian kuulla, että Eeli halveksii romanttista kirjallisuutta, mutta ei auta, parityönä pitää analysoida the Notebook -elokuvaa. Eikä mene kauaakaan, kun Emman ja Eelin välillä on aistittavissa ihastumista, ja suhde kehittyykin nopeasti varsinaiseksi romanssiksi. Jää nähtäväksi, vaikuttaako Emman ja Eelin suhde poikien väliseen ystävyyteen.   

Uusi Juttu -lehden haastattelussa kirjailija sanoo, että Hattaradilemman kohdeyleisö on melkein aikuiset nuoret. Genreä kutsutaan New Adultiksi eli NA:ksi. Kirja kyllä kelpasi minullekin, vaikka eläkeläisenä olenkin aika kaukana NA:sta. Luin kirjaa todella mielelläni, sujuvasti kirjoitettu kirja on helppoa ja viihdyttävää luettavaa. Huumori puskee esiin läpi koko teoksen ja tuo tekstiin lisätehoa. Henkilöhahmot ovat ihania nuoria, erityisesti Emma omapäisenä ja itsenäisenä nuorena naisena miellytti minua. Uusi Juttu -lehden sanoin kirja on "kevyt feministinen puheenvuoro viihdekirjallisuuden puolesta." Hattaradilemma on ensimmäinen osa Oikukkaiden romantikkojen piiri -trilogiassa. Innolla odotan jatko-osaa. 

Kirjailija tietää, millainen kirjallisuus vetoaa nuoriin. Hänellä on TikTok-tilillään Tarinannuppuja yli 20000 seuraajaa, joista valtaosa on 18-24 -vuotiaita. On ihailtavaa, että kirjailija on tavoittanut nuoret puhumalla heille kirjallisuudesta. 

Kirjan lopussa on Emma Nuutisen kokoama lista "20 parasta romanttista kirjaa ikinä". Mielenkiintoinen lista, joka alkaa Elena Armasin teoksella Rakkausjuttu espanjalaisittain. Viihdyttävän lukukokemuksen kruunaavat kirjan ihastuttava nimi ja Laura Lyytisen suunnittelema raikas kansi. 

Michelle Marly: Mademoiselle Coco ja rakkauden tuoksu

 

Michelle Marly: Mademoiselle Coco ja rakkauden tuoksu. Sitruuna. 2024. Saksankielinen alkuteos Mademoiselle Coco und der Duft der Liebe. Suomentanut Kirsi Vainionperä / Nuanxed. 394 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Jouluna vuonna 1919 Coco Chanelin maailma murtuu. Hän saa tiedon, että hänen rakas miesystävänsä Boy oli kuollut auto-onnettomuudessa. Arthur Capel, ystävien kesken Boy, oli Cocon pitkäaikainen miesystävä. Boy oli naimisissa, mutta se ei haitannut Cocoa, koska hän tunsi olevansa Boyn ehdoton ykkösnainen. 

Tähän mennessä 37-vuotias Coco oli jo luonut maineikasta uraa muotimaailmassa. Nyt Boyn kuoleman myötä Coco haluaa luoda jotakin uutta, jotakin ihan erilaista. Cocon haaveena on kehittää uusi oma tuoksu, joka omistettaisiin Boyn muistolle. "Jos onnistut luomaan ainutkertaisen tuoksun, se on muistomerkki. Muistomerkki teidän rakkaudellenne," ystävä Misia innostuu. Lähtiessään etsimään täydellistä ja ainutlaatuista tuoksua Coco tapaa ihastuttavan venäläisen suuriruhtinas Dmitri Pavlovits Romanovin, jonka kanssa Coco lähtee lomalle Etelä-Ranskaan. He nauttivat lomasta ja matkaavat Cocon lapsuuden maisemissa. Muistot ottavat Cocon valtaansa. "Hän häpesi syntyperäänsä ja sitä, mitä hänen isänsä oli hänelle tehnyt. Siksi hän oli turvautunut tarinaan, johon oli alkanut melkein jo itsekin uskoa. Se oli sepitetty aivan kuten kaikki muutkin sadut, joilla hän kaunisteli elämäntarinaansa." Mutta Coco huomaa luottavansa Dmitriin ja paljastaa hänelle lapsuutensa ikäviä muistoja, joita ei ollut aiemmin kertonut kenellekään. 

Lomalla on Cocolle toinenkin suuri merkitys. Dmitrin kautta Coco tapaa tulevan parfyymivalmistajansa Ernest Beaux'n. Kun tuoksu saadaan Cocoa miellyttäväksi, pitää vielä päättää nimestä. "Haluan antaa hajuvedelleni nimen Numero viisi. Näytteen numero on hyvä enne. Esittelen uuden mallistoni aina vuoden viidennen kuukauden viidentenä päivänä. Joten numero viisi sopii täydellisesti myös muotitaloni hajuvedelle."

Kirja on jaettu neljään osaan. Kaikki johtaa yhteen päämäärään: Chanel No. 5:n luomiseen, joka yhä edelleen on parfyymihyllyjen klassikoita. Oli kiinnostavaa lukea, miten ideasta tuli valmis ainutlaatuinen tuote. Miehillä oli iso rooli parfyymin luomisessa samoin kuin Cocon elämässä yleensäkin. Cocolla oli suhde mm. Igor Stravinskyn kanssa, jota kuvataan tässäkin romaanissa. 

Coco Chanelin elämästä on kirjoitettu useita elämäkerrallisia kirjoja ja tehty elokuvia. Mieleeni tulee pari lukemaani kirjaa: Lorna Cookin Tanssi sodan näyttämöllä (Bazar 2024) ja Sanna Tahvanaisen Pikku musta (S&S 2016). Yhä edelleen mademoiselle Cocon elämä kiinnostaa kirjailijoita. Fiktiivinen faktoihin nojaava teos Mademoiselle Coco ja rakkauden tuoksu on kiinnostavaa ja mukaansatempaavaa luettavaa. Kirja kattaa vain kolme vuotta 87 vuotta eläneen Coco Chanelin elämästä. Romaanin rakenne - neljä osaa - on toimiva. Marlyn teksti on sujuvaa, ja kirjan intensiteetti kasvaa kiinnostavasti juonen edistyessä. Suosittelen lämpimästi.

Adania Shibli: Sivuseikka

Adania Shibli: Sivuseikka. Otavan kirjasto. 2024. Arabiankielinen alkuteos Tafṣīl Thānawī. Suomentanut Sampsa Peltonen. 112 sivua.

On vuosi 1949, elokuun 9. päivä. Israelin valtio on juuri perustettu. Uutta valtiota pitää puolustaa, se on määräys ja myös tahto. Eräs sotilasosasto upseerinsa johdolla on turvaamassa maan rajoja Negevin autiomaassa Egyptin rajalla. Useita partioretkiä tehdään päivittäin, vaikkakin alue on hyvin rauhallinen. "Ja sitten taas matkaan, ja seuraavana päivänä uudestaan, aina vain, vaikkei alue toistaiseksi suostunut näyttämään itsestään muuta kuin hiekkamyrskyjä ja pölypilviä, jotka tuntuvat aivan piruuttaan vainoavan heitä, pitävän oikein pilkkanaan."

Upseerin eikä myöskään sotilaiden nimiä mainita, mutta sen sijaan kirjassa kuvataan hyvin yksityiskohtaisesti upseerin toimia. Hän huolehtii hygieniastaan yli-innokkaasti, taistelee hämähäkkejä vastaan ja lääkitsee hyönteisen aiheuttamaa puremaa. Eräällä partiomatkalla sotilaat yllättävät beduiiniperheen. Heidät murhataan, ainoastaan perheen tyttö ja koira säästetään. Kuten arvata saattaa, tyttö joutuu moninkertaisen raiskauksen uhriksi, kunnes lopulta hänet haudataan hiekkaan.

Kirjan toisessa osassa minä-kertojana on nuori palestiinalaisnainen. Naisesta ei kerrota juuri enempää kuin ensimmäisen osan upseeristakaan, ei nimeä eikä juuri muutakaan. Nainen lukee lehdestä uutista, jossa kerrotaan beduiinitytön raiskauksesta ja murhasta. Nainen kiinnostuu tytön kohtalosta, koska artikkelista käy ilmi, että tyttö kuoli päivälleen 25 vuotta ennen kertojan syntymää. Nainen lähtee kotoaan Ramallahista israelilaisalueelle etsimään tapahtumapaikkaa. Eteneminen on hidasta. Tiesulkuja on jatkuvasti, ne hermostuttavat ja myös pelottavat. Tiet ovat mutkaisia ja on alueita, jonne ei saa mennä tai jonne ajoa ei suositella. Onneksi naisella on kartta. Autossa on myös kartta, joka kuvaa maata ennen vuotta 1948. "Tuntuu pelottavalta ajatella, miten israelilaisen kartan keltainen hiekkameri näyttää niellaisseen kaikki ne palestiinalaiskylät, joita tähän toiseen karttaan on merkitty kymmenittäin."

Tässä kaunokirjallisessa teoksessa on vain runsaat sata sivua. Se riittää, ei tarvita yhtään enempää kuvaamaan, mitä vallalla voi tehdä ja mitä miehitys merkitsee arkipäivässä. Vaikka kirjassa ei kerrata Lähi-Idän tilanteen historiaa, menneisyys on läsnä kirjan tapahtumissa. Tapahtumien kuvaus on tarkkaa ja yksityiskohtaista, jokaisella yksityiskohdalla on merkityksensä, vaikka ne saattavatkin olla kokonaisuuden kannalta sivuseikkoja. 

Arabian kielestä kirjan kääntänyt Sampsa Peltonen on onnistunut hienosti. Kirja oli National Book Award- sekä International Booker Prize -finalisti. Adania Shibli oli Suomessa Helsinki Lit-tapahtumassa keväällä 2024.  

Eevi Iisakkila: Majatalo omenapuiden katveessa

 

Eevi Iisakkila: Majatalo omenapuiden katveessa. Into. 2025. Kansi Emmi Kyytsönen. 194 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Eevi Iisakkilan esikoiskirjan ihastuttava kansi on kutsuva ja kuvaa hyvin tämän romanttisen kirjan teemoja. Kirja on ensimmäinen osa Kaunisjärvi-sarjassa. Pääosassa on Kaunisjärven kylällä sijaitseva majatalo, jonka omistaja on Lila Kajo. Kolmikymppisen Lila elämä on tällä hetkellä melko mallillaan, mutta menneisyydestä löytyy hyvinkin traagisia tapahtumia. 

Lilan äiti oli tuonut Intian matkaltaan Lila-vauvan mummon ja papan kasvatettavaksi ja oli samantien lähtenyt joogamatkalle takaisin Intiaan. Aika erikoinen kuvio! Mutta hyvin Lila oli viihtynyt isovanhempien huostassa. Suuri tragedia oli sattunut muutama vuosi sitten, kun Lilan mies Kaapo oli kuollut auto-onnettomuudessa. Lilan suru on suuri yhä edelleen. "Hän oli seuramies ja visionääri. Kaikki häneen vähän rakastuivat, ja Lila kaikkein eniten siksi, että Kaapo näki hänen sieluunsa, joka oli salaisesti murtunut jo lapsena, hylätyksi tulemisesta." Avioparilla oli ollut majatalon suhteen suuria suunnitelmia, heidän tavoitteenaan oli ollut aloittaa gluteeniton viljely. "Mutta koskaan ei tullut ensimmäistä sadonkorjuuta, ei nähnyt päivänvaloa Kajon Kaura."

Lila oli aiemmin työskennellyt naapuripaikkakunnan ammattiopistolla digiopettajana, mutta hän irtisanoi itsensä, kun tunnit vähenivät. Samalla hän teki päätöksen, että "oli parasta keskittyä majataloon ja katsoa, kantoiko bisnes." Pian Lila totesi, että hän oli tehnyt oikean ratkaisun. Hän huomasi nauttivansa majatalon pyörittämisestä. "Siinä yhdistyi mukavalla tavalla käsin tekeminen ja ruumiillinen työ aivojumppana."

Lukija tutustuu Marikkiin ja majatalon pitkäaikaisiin asukkaisiin. Marikki hoitaa ruoanlaiton ja tekeekin sen ammattitaidolla. Lila ei voisi kuvitella majataloa ilman Marikin tärkeää roolia. Asukkaissa on kiinnostavia henkilöhahmoja, on mm. maailmankuulu virtuaalishakinpelaaja Lasse Heinämä, valokuvausta harrastava Pilvi ja biologi Noel. 

Lila kiinnittää miesten huomiota kauniilla ja reippaalla olemuksellaan. Entinen poikaystävä Henri haluaisi aloittaa suhteen uudelleen, mutta Lilan pitää miettiä, onko hän jo valmis uuteen suhteeseen. Myös biologi Noel kiinnostuu Lilasta. Lisäksi Lilalla on ulkomailla kirjeenvaihtokaverina Hugo, jonka kanssa vaihdellaan rohkeitakin viestejä. 

Pieni kyläyhteisö elää hiljaiseloa varsinkin talvisaikaan. Maaleidien tapaamiset ja rusettiluistelut ovat ilopilkkuna arjessa. Arkeen tulee säpinää, kun majataloon tulee yllättävä vieras. Lilan mielialat vaihtelevat äärilaidasta toiseen, niin yllättynyt hän on, eikä heti osaa päättää, onko hän vihainen vai iloinen vierailun suhteen. Toinen yllätys odottaa lukijaa aivan kirjan viime sivuilla. Loppu jättää lukijan uteliaaksi, eli on varmaa, että jatko-osa menee lukulistalle. Pimeisiin talvi-iltoihin sujuvasti kirjoitettua, kivaa ja kevyttä luettavaa. 

Matti Laine: Isänsä tytär

. 

Matti Laine: Isänsä tytär. Bazar. 2025. Kannen suunnittelu Kristiina Kaksonen. 350 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kata Kovanen murtautuu juristi Sarah Fryerin toimistoon Berliinissä. Syynä on se, että Sarah Fryer oli osallistunut Suomessa Vanajan kartanossa salaperäiseen Puurojuhlaan, missä oli vieraina tunnettuja poliitikkoja, virkamiehiä ja liikemiehiä eri maista. Tilaisuudessa oli ollut myös toimittaja Eeli Järvinen. Eeli löysi yhteisen nimittäjän vierasjoukolle: heillä oli vienti- ja tuonti- ja yhteisyrityksiä, joilla kaikilla oli yhteyksiä Venäjälle. Eelin maalittaminen alkoi heti, kun hänen artikkelinsa Puurojuhlasta ilmestyi. Hänen sometilinsä kaapattiin. Niiden tilalle tuli valetilejä pornosivulinkkeineen ja lisäksi Eelin nimi liitettiin pedofiilirinkiin. 

Eelin pelasti saksalainen Armadillo-järjestö, jonka tehtävänä on turvata maalituksen kohteeksi joutuneiden henkilöiden fyysinen koskemattomuus. Heidät tuodaan Berliiniin ja majoitetaan vaihtuvissa turvataloissa. Näin tehtiin myös Eelin tapauksessa. 

Kata Kovanen työskentelee Armadillon palveluksessa. Hän oli murtautunut Sarah Fryerin toimistoon löytääkseen johtolankoja liittyen sotilaskäyttöön tarkoitetun materiaalin salakuljetuksesta Suomesta Venäjälle. Ehkä Puurojuhlassa oli sovittu toimeksiannoista, toivoo Kata penkoessaan Fryerin materiaaleja.

Toisaalla Suomen Lapissa entinen erikoisryhmän poliisi Rene Kovanen, Katan isä, odottaa salaperäistä tapaamista vanhan kollegansa Harri Jakoilan kanssa. Mutta he eivät koskaan tapaa, sillä Rene ajaa moottorikelkallaan ikävän kolarin, joka johti vuosien kuntoutukseen. Jakoilakin katoaa, hänen kerrotaan tehneen itsemurhan. Juttu on ollut Kittilän poliisin Simo Ripatin tutkinnassa, mutta poliisi Olivia Sudella on intuitio, että jutussa on jotakin muutakin. Kun Susi saa siirron KRP:n rikostutkijaksi, hän ryhtyy selvittämään Jakoilan tapausta. 

Juoneen tulee vielä paljon uusia henkilöitä, tulee turvapaikkaa tarvitseva Everest, tulee Kodiac, jonka lempiase on moottorisaha ja tulee myös Tinkkerman, joka haaveilee omasta rauhasta oman perheen kanssa. 

Kata Kovasen äiti on kuollut Katan ollessa 11-vuotias. Isä oli lähettänyt tytön Saksaan Katan tädin Elisabethin perheen huostaan. Kata tuntee itsensä hyvin onnekkaaksi päätyessään Armadilloon. "Armadillossa työskentely antoi elämälle tarkoituksen ja toi mukanaan struktuuria, jota Katan elämästä oli puuttunut koko sen ajan, kun hän kasvoi yksinäisenä Kovasena Saksassa." Kata on mainio nuori nainen, hän on reipas, älykäs, itsepäinen ja jopa röyhkeä. Kunnianhimoisiin tulevaisuuden suunnitelmiin ei kuulu lapsen teko, vaikka miesystävä Michael sitä niin paljon haluaisikin. Onpa Katalla bändikin parin ystävänsä kanssa: punkkia soittava Her Bombastick Majesty. 

Matti Laine on julkaissut useita dekkareita, mutta minulle Isänsä tytär oli ensimmäinen kosketus Laineen tuotantoon. Kirja oli hyvä lukukokemus, jännitystä riitti ja kirja pysyi hyvin kasassa monista juonikuvioista huolimatta. Kirjassa on kiinnostavia teemoja. Pidin siitä, että kirjassa liikutaan tämän päivän yhteiskunnallisissa teemoissa, mm. maalittamisessa ja kansainvälisessä rikollisuudessa. Kirjan liepeestä luen, että Kovaset-sarjasta tulee trilogia. Tästä ensimmäisestä osasta jää varmasti paljon purettavaa jatko-osaan, ainakin kirjan loppu antaa siihen vahvan viitteen. On kiinnostavaa nähdä, ketkä henkilöhahmot Katan ohella nousevat keskiöön seuraavassa osassa. 

 

Lukupiirikirjana Irene Zidanin Isäni appelsiinikukkien maasta

 

Irene Zidan: Isäni appelsiinikukkien maasta. WSOY. 2024. Lukija Krista Putkonen-Örn. 8 t 3 min. Storytel.

Rauman Naisten Pankin Päi avara mailma -lukupiiri kokoontui yhdentoista naisen voimin vaihtamaan ajatuksia Irene Zidanin ajankohtaisesta teoksesta Isäni appelsiinikukkien maasta. Kirjan keskiössä on toimittaja Amira Mansur. Amira on suomalainen, hän on syntynyt Suomessa ja puhuu suomea äidinkielenään. Hänen isänsä on palestiinalainen. Isä ja Amiran suomalainen äiti olivat tavanneet Ruotsissa, josta he olivat muuttaneet Suomeen. Amira työskentelee suomalaisessa valtalehdessä, todennäköisesti Hesarissa, on naimisissa ja avioparilla on kaksi lasta.  

Viimeisin Lähi-idän kriisi alkoi 7.10.2023, kun terroristijärjestö Hamas hyökkäsi Israeliin. Amira saa lehdessä siirron muistokirjoitusosastolta ulkomaantoimitukseen. Hänen tehtäväkseen tulee Lähi-idän tilanteesta raportoiminen. Amiran yllätykseksi hänen artikkelinsa saavat aikaiseksi palauteryöpyn. Voiko Amira-niminen toimittaja raportoida puolueettomasti Lähi-idän tilanteesta? Ei voi, sanovat lukijat ja syyttävät toimittajaa tietämättömyydestä ja antisemitismista. Eikö Amiran nimen pitäisi pikemminkin olla etu, merkki siitä, että toimittajalla on syvällisempää tietoa kyseisestä alueesta, pohti eräs lukijoistamme. 

Amiran isä on sympaattinen ja välittävä mies. Kirja kuvaa uskottavasti ja koskettavasti isän sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Isä on todella halunnut sopeutua, mutta vaikeaa se on ollut. Aktiivisista yrityksistä huolimatta töitä löytyy vain satunnaisesti. Lisäksi omaisten kaipuu on voimakas. Isän puolesta tuli surullinen olo, kommentoi eräs lukijoistamme.  

Totesimme, että kirja on kirjoitettu toimittajan ammattitaidolla. Kirjan rakenne takaumineen toimi erinomaisesti. Kirjaa oli helppo lukea, ja jokunen lukijoistamme oli lukenut kirjan yhdeltä istuimelta. Koimme, että kirja on tärkeä, silmiä avaava teos, mutta ehkä hieman ahdistavakin. Kirja on hyvä osoitus siitä, että kaunokirjallisesti voidaan tuoda esille tuoreita poliittisia teemoja. Voisimme suositella kirjaa myös lukiolaisille. Zidan ei nimeä Lähi-idän paikkoja nimeltä, vaan käyttää termejä siellä jossakin, valtio, kaistale ja ranta. Ehkä kirjailija oli näin halunnut etäisyyttä näihin hänelle ja perheelle tärkeisiin alueisiin.

Totesimme myös, että kyseessä on monitasoinen teos. Löysimme kirjasta monia teemoja: toisen polven siirtolaisuus, isä-tytär -suhde, rasismi, selviytyminen, henkinen kasvutarina. Rasismista keskustelimme pitkään. Monen lukijan mielestä rasismi näkyi läpi kirjan tapahtumien, ei pelkästään toimittajapalautteissa. Äiti, tyttäret ja isä saivat kokea, että jo heidän poikkeava ulkonäkönsä erotti heidät suomalaisesta kulttuurista. Työpaikkojen saantiin etenkin isän kohdalla vaikutti osittain erilaisuus. Mietimme, oliko kyse rasismista vai pikemminkin ennakkoluuloista.

Irene Zidan on suomalainen viestintäasiantuntija ja entinen Hesarin ja Ylen Lähi-idän kirjeenvaihtaja. Hänen isänsä on palestiinalainen. Kirja on todennäköisesti pitkälti autofiktiivinen. Kyseessä lienee Zidanin tutkimusmatka omaan menneisyyteensä, jolloin Zidan hakee hyväksyntää omille juurilleen. Vilpitön suosituksemme Zidanin kirjalle. Toivomme, että Zidan jatkaa kirjoittamista, niin hyvä lukukokemus tämä kirja oli meille lukupiiriläisille. Kiitokset myös Ville Laihoselle kirjan tyylikkäästä kannesta. Annoimme kirjalle hyvän arvion 4,4 (asteikko 1-5). Arvio on kolmanneksi paras arviomme yli kolmevuotiaan lukupiirimme historian aikana. 

Seuraavan kerran lukupiirikirjanamme on Anni Kytömäen Mirabilis. Saamme Anni Kytömäen kirjailijavieraaksi Raumalle 31.3.2025.