Anu Joenpolvi: Lumienkeleitä Rantakylässä

 

Anu Joenpolvi: Lumienkeleitä Rantakylässä. Karisto. 2025. Kannen suunnittelu: Aste Helsinki Oy, Elina Salminen. 171 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Lumienkeleitä Rantakylässä on Anu Joenpolven suositun Rantakylä-sarjan kuudes osa. Minulle tämä sarja on ihan uusi tuttavuus. Lähdin mielelläni Nooran mukaan jouluiseen Rantakylään. 

Nooralla on takanaan avioero Eliaksesta. Kahdentoista vuoden avioliitto kariutui Eliaksen uuteen naissuhteeseen. Noora tiesi, että heidän avioliittonsa ei ollut enää vuosiin toiminut. "...heillä oli ollut aina erilainen lomakohde, eri maisemat, eri ruoat, aina ei välttämättä joulunvietosta tietoakaan." Hylkääminen kirpaisi, mutta pian Noora tunsi ihan uudenlaista vapauden tunnetta. 

Nyt hän rakentaisi erilaisen joulun uudessa ympäristössä. Uusi ympäristö on Rantakylä, ja sieltä Noora oli ostanut Kurkisuon torpan. Kiinteistönvälitysfirmassa Noora oli tajunnut, että tällainen torppa oli ollut jo kauan hänen alitajuinen haaveensa. Torppa, "sininen, kuution mallinen, punatiilikattoinen talo" sijaitsi Rantakylässä keskellä metsää. "Noora kietoutui  kylpytakkiin ja kääräisi pyyhkeen hiusten suojaksi. Saunan ovelta katsottuna torppa näytti tummaa metsää vasten kutsuvalta: keittiössä paloivat valot, kuistin ikkunoilla kynttilälyhdyt."

Ostaessaan torpan Nooran unelmana oli ollut oma yrttitarha. Hän oli jo opiskellut yrttikirjallisuutta. Sitten haave yrttitarhasta laajeni: hän halusi pistää pystyyn oman puodin. Tähän vuodenaikaan se olisi ilman muuta joulupuoti. Noora ideoi myytäviä tuotteita: ainakin itsetehtyä saippuaa, kuivattuja yrttejä, teetä ja toffeeta. Puodin nimi oli selvillä jo alusta alkaen: Joulupuoti Myrtti. 

Noora oli törmännyt kesän lopulla Mikkoon sieniretkellään. Samalla kylällä asuvasta Mikosta on paljon hyötyä arjen askareissa ja mökin ylläpidossa. Ja onhan suhde jo paljon muutakin kuin vain apua lumen auraamisessa. Valitettavaa on, että kaupanpäällisenä tulee Mikon yrmeä, Mikosta mustasukkainen Tellervo-äiti. 

Noora on innostunut avatessaan puodin. Ruuhkaa ei ole, ja Noora joutuukin keksimään uusia tapoja houkutellakseen asiakkaita. Onneksi Nooralla riittää ideoita. Pastel de natasta, portugalilaisesta leivoksesta, tulee suorastaan myyntimenestys. Ja tupsahtaapa kauppaan nuori mies, joka on "hämmentävän komea ja ruskeasilmäinen". Hän on terveystarkastaja Asko. Kun Noora myöhemmin tanssii riehakkaasti Askon kanssa Krouvin pikkujoulussa, hän aistii Mikon mustasukkaisuuden. 

Jätän paljastamatta, miten Nooran rakkausasiat tästä etenevät.

Olipa Lumienkeleitä Rantakylässä mukavaa luettavaa. Jos tästä kirjasta ei tule joulufiilistä, niin ei sitten mistään. Joenpolven kerronta on sujuvaa ja elävää. Tarinaa elävöittävät lukujen osuvat otsikot.  Taisipa minusta tulla Rantakylä-sarjan lukija tämän kirjan myötä. Mietin, miksi kirjailija on nimennyt tapahtumapaikan Rantakyläksi. Ainakin kolme Rantakylää tulee mieleeni. Niistä yhdessä, Joensuun Rantakylässä, olen asunut yli kolmekymmentä vuotta. Mutta kirjan Rantakylä taitaa kyllä olla ihan fiktiota. 

Tuuli Kivijoki: Kimaltelevia hankia Lemmenlahdella

 

Tuuli Kivijoki: Kimaltelevia hankia Lemmenlahdella. Karisto. 2025. Kansi Katja Säilä. 239 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kimaltelevia hankia Lemmenlahdella on neljäs osa Kivijoen Lemmenlahti-sarjassa. Aiemmin sarjassa ovat ilmestyneet Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella (2023), Syksyn sävyjä Lemmenlahdella (2024) ja Kuulaita kesäöitä Lemmenlahdella (2025). 

Katariinalla on takanaan avioero. Eroon ei liittynyt mitään dramatiikkaa, he vain totesivat, "ettei heillä ollut juuri mitään sanottavaa toisilleen." Nyt Katariina asuu yksin lapsuudenkodissaan Lemmenlahdella. Katariinalla on vahva tunne, että uusi elämänvaihe voi alkaa avioeron jälkeen. Tuntuu hyvältä olla vapaa ja itsenäinen. Tosin lähestyvä joulu mietityttää. Millaista olisi viettää joulu yksin?  

Katariina tekee listan tavoitteistaan seuraavalle kolmelle kuukaudelle. Listaan tulee kuusi kohtaa, mm. olohuoneen sisustus ja leipomaan opettelu. Viimeiseksi tavoitteeksi hän kirjaa treffeillä käymisen. Vai onko se liian aikaista avioeron jälkeen, ja sitä paitsi kenen kanssa hän sitten treffailisi, pohtii Katariina. Katariina aloittaa listan tavoitteiden toteuttamisen olohuoneen sisustuksesta. Nyt hänellä on vapaus sisustaa talo aivan oman makunsa mukaisesti. Käynti antiikkiliikkeessä osoittautuu varsin hyödylliseksi. Lisäksi hän löytää äitinsä aloittaman torkkupeiton, johon tarvitaan vielä runsaasti isoäidinneliöitä.

Katariina on opettajana Lemmenlahden koulussa ja vuoden loppuun asti virkaatekevänä rehtorina. Väinö on oppilaana Katariinan koulussa. Väinön kautta Katariina tutustuu Johannekseen, pojan isään ja paikallisen osuuskunnan eläinlääkäriin. Johannes vaikuttaa mukavalta keskustelukumppanilta, ja komeakin hän on. Pitkästä aikaa Katariina tapaa Arin, koulun entisen rehtorin, jolla on uusi työpaikka Viiskalan lukiossa. Vanhan tutun kanssa on mukava lähteä hiihtämään. Ja onpa Ari niin ystävällinen, että tuo Katariinalle joulukuusen. 

Pidän tästä sarjasta. On mukava, että tapahtumapaikka - Lemmenlahti - on sama kaikissa kirjoissa, mutta päähenkilö on eri. Lemmenlahti on fiktiivinen pieni paikkakunta jossakin päin Keski-Suomea. Päähenkilö on yleensä nuorehko sinkkunainen, jolla on tavalla tai toisella uusi elämäntilanne, jollakin muutto Lemmenlahdelle, jollakin taas tuore avioero. Uusi seurustelusuhde syntyy tai ainakin meinaa syntyä tavalla tai toisella. Lukija tapaa vaivihkaa edellisten kirjojen henkilöitä, tässä kirjassa mm. Sofian ja Annikan. Eräs Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella -teoksen päähenkilöistä saa merkittävän roolin tässäkin kirjassa . 

Tuuli Kivijoen Kimaltelevia hankia Lemmenlahdella tarjoaa lukijalleen jälleen kerran rauhoittavan ja miellyttävän lukukokemuksen. Tämä feelgood-kirja on täydellinen valinta talvi-iltoihin. Kirjan teemat käsittelevät itsensä löytämistä sekä uusia alkuja. Jännitystä tuovat Katariinan miessuhteet. Iso kiitos Katja Säilälle kauniista kannesta, joka suorastaan houkuttelee tarttumaan kirjaan. Tuuli Kivijoki kätkee taakseen Anu Patrakan, joka on yksi Suomen parhaimmista naisdekkaristeista.

Maria Mustranta: Toivon talo + Lue Naiselle Ammatti -tapahtuma

 

Maria Mustranta: Toivon talo. WSOY. 2025. Kansi Ville Laihonen & People's. 296 sivua.

Rauman Naisten Pankin marraskuun lukupiirikirjana oli Mustrannan kirja Toivon talo, joka on myös Lue Naiselle Ammatti -kampanjan tämänvuotinen kirja. Lukupiirimme kokoontui 12.11. ja Rauman LNA-tapahtuma oli 18.11. 

Suomalainen, nelikymppinen Martta työskentelee kehitysaputyöntekijänä Ammanissa, Jordaniassa. Martta vierailee ammanilaisessa sairaalassa ja kohtaa Nouran, nelivuotiaan orpotytön. "Martta jäi tuijottamaan tyttöä. Pienissä lapsissa oli jotakin, mikä pakotti katsomaan. Tyttö makasi selällään hiukset mustina siveltimen vetoina tyynyllä. Peitteellä lepäävistä käsistä puuttui osa, pulleat kämmenet olivat kiinnittyneet suoraan kyynärpäihin." Noura on menettänyt perheensä Syyrian sodassa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat yhteen vuoteen: talvesta 2014 talveen 2015.

Martta tuntee kiintymystä tyttöä kohtaan. Kun tytölle ei löydy sukulaisia eikä sijaisperhettä, hänet siirretään lastenkotiin ja sitten vielä toiseen lastenkotiin. Martta seuraa mukana. Kun Martta ei palaa Sveitsiin, hänet irtisanotaan. Sukulaiset, ystävät ja miesystävä Peter eivät ymmärrä Martan päätöstä. 

Kirja oli ollut positiivinen ja ajatuksia herättävä lukukokemus suurimmalle osalle lukupiiriläisiä. Kirja vei mukanaan alusta alkaen, olipa muutama lukijoista lukenut kirjan yhdeltä istumalta. 

Puhuimme paljon auttamisesta ja yhteisöllisyydestä. Kirjan takakannessa kysytään: Jos auttaa yhtä, voiko auttaa kaikkia? Onko moraalisesti oikein, että ammattilainen auttaa yhtä ihmistä, vaikka tietää, että autettavia on paljon? Auttaminen ja yhteisöllisyys olivatkin mielestämme kirjan kantavia teemoja. Lukijamme totesivat, että kirja antoi tilaa omille muistoille. Monen mieleen tulivat omat yhteydet apua tarvitseviin sekä kotimaassa että ulkomailla. Martan mummi kirjoittaa kauniisti: "En ole kertaakaan katunut, kun olen jotakuta kurjaa auttanut. En ymmärrä, että toisista huolehtiminen on nykyisin niin epämuodikasta."

Pidimme Mustrannan kirjoitustyylistä. Mustranta kirjoittaa asiallista, raporttimaista tekstiä, kuten sopii odottaakin toimittajataustan omaavalta kirjailijalta. Teksti on vähäeleistä ja antaa tilaa lukijan omille tulkinnoille. Rankasta aiheestaan huolimatta kirja ei ahdista, koska kirjassa ei kuvata Nouran ahdinkoa, vaan keskitytään pikemminkin Martan omiin pohdintoihin.

Yhteenvetona lähes yksimielisinä totesimme, että kirjan aihe on tärkeä. Tarina koskettaa tunteita, yhdistää ihmisiä ja rakentaa toivoa. Kirja jää varmasti mieleen elämään. Annoimme kirjalle arvion 4. 

Lue Naiselle Ammatti -tilaisuus Rauman kirjastossa 18.11.2025

                                                 Kuvat: Hillevi Rohiola

Naisten Pankin kuvaesityksen pyöriessä taustalla Annika avasi tilaisuuden ja kertoi Naisten Pankin toiminnasta sekä siitä, millaista konkreettista apua kehitysmaiden naiset ovat saaneet Naisten Pankilta. Vuoden alussa Raumalle Sri Lankasta muuttaneet tytöt esittivät kaksi ihastuttavaa laulua.

Minulla oli ilo haastatella Maria Mustrantaa. LNA-kiertue on edennyt jo kahdeksannelle paikkakunnalle. Rauman jälkeen on vielä kaksi paikkakuntaa. 

Niin lukupiiriläisiä kuin yleisöäkin kiinnostivat syyt, miten kirjan aihealue oli syntynyt ja miksi tapahtumat sijoittuivat nimenomaan Ammaniin. Kirjan idean Mustranta oli saanut Han Kangin kirjoista Älä jätä hyvästejä ja Vegetaristi. Amman ja elämä siellä, sairaala ja lastenkodit tuntuvat lukijasta hyvin autenttisilta. Kirjaa voi helposti luulla autofiktioksi. Sitä se ei kuitenkaan ole, Mustranta on viettänyt Ammanissa vain runsaan viikon tutustuen paikkoihin ja haastatellen avustusjärjestöjen ja paikallisten viranomaisten edustajia. 

Kävimme haastattelussa läpi kirjan juonta ja puhuimme yhteisöllisyydestä ja toisten auttamisesta. Mustranta totesi, että nykyisin ei ole trendikästä auttaa toisia, vaan yhä useampi keskittyy vain omaan itseensä ja itsestä huolehtimiseen. 

Olimme molemmat sitä mieltä, että Ville Laihosen suunnittelema kansi on todella kaunis. 

Tilaisuus oli hyvin onnistunut. Kuulijoita oli 40 ja illan arpa-, kahvi- ja NP-tuotteiden myyntituotto peräti n. 820 euroa.

Kiitos Maria Mustranta, kun olet mukana LNA-kiertueella, kiitos Rauman kirjasto hyvästä yhteistyöstä, kiitos yleisö ja kiitos ihanat naistenpankkilaiset, jotka olitte leiponeet, keränneet arpapalkintoja ja organisoineet tilaisuuden kulun.

Maimu Berg: Stalin Tallinnassa

 

Maimu Berg: Stalin Tallinnassa. Valitut novellit. Enostone kustannus 2025. Koostanut ja suomentanut Heidi Iivari. 300 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta 

Heidi Iivari on kääntänyt ja valinnut novellit Stalin Tallinnassa -teokseen. Novellit ovat Bergin neljästä viroksi ilmestyneestä novellikokoelmasta: On läinud. Lugusid ja kunstmuinasjutte (1999), Unustatud inimesed (2007), Hitler Mustjalas (2016) ja Abitu armastus (2024). Novelleja on kaikkiaan kahdeksantoista. Lisäksi on yksi novelli, joka on ilmestynyt kirjallisuuslehdessä Looming (10/2024).

Novellien aiheet ovat monipuolisia. Kokoelmassa liikutaan Viron neuvostomenneisyyden ja nykypäivän välillä, pohditaan virolaista kansallista identiteettiä, naisten välistä solidaarisuutta, vanhuuden tunteita ja sairastelua sekä liu'utaan ajoittain yliluonnollisen ja mystiikan puolelle.   

Palanut rukoushuone on ihastuttava ja herkkävireinen, muistoja peilaava novelli. Aikuinen tyttö tulee tapaamaan isoäitiään, ja kohtaaminen alkaa uteliaisuudella: kuinka isoäiti voi elää yhdessä huoneessa ilman liettä, ruokakomeroa, keittolevyä ja jääkaappia ja jopa ilman silitysrautaa. Pian asetelma kääntyy, ja isoäiti alkaa tentata, miksi tytär on palannut kotiseudulle. Lopulta isoäiti kiteyttää oman elämäntarinansa ja elämänfilosofiansa yhteen lauseeseen. "Pitää päästä toiseen huoneeseen, kun alkaa kyllästyttää. Muuten asut kuin hotellissa."

Kaunis novelli Kävelyllä äidin kanssa kuvaa äidin ja tyttären välistä rakkautta ja ymmärrystä. Se on kokoelman lempeimpiä kertomuksia.

Kiinnostavasti nimetty novelli Hitler Saarenmaalla kertoo absurdin, fiktiivisen tarinan Hitlerin pakomatkasta Berliinistä ennen toisen maailmansodan päättymistä. Hitler esiintyy naamioituneena ja onnistuu pakenemaan hengissä neuvostoliittolaisesta sotalaivasta. Suur-Saksan entinen johtaja viettää viimeiset päivänsä paikallisten joukossa Simon Müllerowski -nimellä. Novelli on niin absurdi, ettei lukija voi muuta kuin hymyillä sen mahdottomuudelle. Eipä kannata lähteä Saarenmaan Mustjalan hautausmaalle etsimään hautakiveä, jossa lukee "Simon Müllerowski ("Hitler")"

Kokoelman nimikkonovellissa Stalin Tallinnassa Stalin seurueineen - Malenkov, Molotov, Mikojan, Beria ja Švernik - katsoo Stalinin suosikkielokuvan Suuri valssi. Stalin on tylsistynyt ja päättää hetken mielijohteesta lähteä Tallinnaan. Hän vakuuttaa muille, ettei metsissä piileskeleviä bandiitteja tarvitse pelätä. "...Viron metsät on puhdistettu bandiiteista. Kulakit on viety Siperiaan ja kolhoosit täyttyneet rehellisistä talonpojista." 

Muttta perillä Stalin pettyy. Neuvosto-Viron pääkaupunki on hänen silmissään kolkko, harmaa, väritön ja niin tylsä, että  Stalin luopuu ajatuksestaan lisätä S-kirjain kaupungin nimen alkuun. "Kaupunki ei ansainnut sellaista kunniaa." Vierailu päättyy Estonia-teatteriin, jossa Stalin kohtaa nuoren tytön ja lähettää tämän kuudeksi vuodeksi leireille. Tyttö on kirjoittajan täti. Novellin perusteella voi kuvitella, että näin Stalin on hyvinkin voinut käyttäytyä. Oliko tyttö todellakin kirjailijan täti, sitä voi vain arvailla.

Heidi Iivari on tehnyt hyviä valintoja kootessaan novellikokoelmaa. Teos tuo hienosti esiin Bergin tuotannon laajuuden ja monialaisuuden. Bergin kielenkäyttö on taitavaa, hän kirjoittaa tarkkanäköisesti, joskus ironisesti, joskus jopa romanttisesti. Osuvat sanavalinnat terävöittävät tekstiä. 

Nautin suuresti tämän kokoelman lukemisesta.

Maimu Berg Viron suurlähetystön vastaanotolla 24.10.2025.

Tapio Koivukarin runohetki

Tapio Koivukari kertoi runotuotannostaan Rauman Franciscus-talolla 12.11.2025. Koivukari kertoi, että hän on aina ollut pikemminkin tarinankertoja kuin runoilija. Sen kertoo myös Koivukarin tuotanto: proosatuotantoa mukaanlukien näytelmät ja kuunnelmat on reilut parikymmentä teosta. Minulle mieluisin kirja Koivukarin tuotannosta on ollut Sataman laulu (Johnny Kniga 2022). Kirja on rehellinen ja hallittu kuvaus kirjailijan nuoruusvuosista, tuolloin tehdyistä valinnoista ja niiden vaikutuksesta kauas tulevaisuuteen (linkki).

Koivukari kertoi kokeilleensa runojen kirjoittamista, mutta huomasi varsin pian, että ainakaan riimikirjoittamista hän ei hallitse. Mutta kuitenkin kaksi runokirjaa on syntynyt: Vieläk teils se paatt o (Johnny Kniga 2014) ja Se paatt men jo (Johnny Kniga 2025). Lisäksi Koivukari on suomentanut islannista suomeen pääasiassa kaunokirjallisuutta. Islannin lisäksi hän suomentaa ruotsista.

Molemmissa runokirjoissa Koivukari yhdistää henkilökohtaiset kokemuksensa ympäröivään yhteiskuntaan: luontoon ja ennen kaikkea mereen, ikääntymiseen ja arkisiin tapahtumiin yleensäkin. Monet paikat, lähinnä Islanti, tulevat lukijalle tutuiksi. Koivukari tuntee Islannin hyvin, ja islantilainen kulttuuri ja tavat välittyvätkin kiinnostavasti runoissa.

Runot on kirjoitettu Rauman giälellä. Kun Koivukari luki runojaan, huomasin ymmärtäväni tekstejä yllättävän hyvin. Ilmeisesti neljä vuotta Raumalla asumista riittää siihen, että pystyy ymmärtämään giältä. Tullista tullut tuskin koskaan oppii sitä puhumaan. Kirjoissa on toki sanasto helpottamaan ymmärtämistä. Tässä eräs Islanti-teemainen runo:

Sinä yäns sadoi
suuri ja köykässi hiutlei
niinkon koerantassui
hahkauntuvi
vuanon tyvenehe vette
ko sää sanosis
ete mun tartt
mihinkkä lähti.

Jotkut runoista ovat leikkisiä jopa vitsikkäitäkin. Kuten vaikkapa tämä:

Viäläk teils se paatt o?

"Viäläk teils se paatt o?"
hän kysys, ko jossa nähti.

Oltti joskus kari rannas
neljistäs yhde romtodi juatt
heijä folkkarisas.

"On kyll", vastasi mää,
- isäntekonen klinkkarpaat,
semsest suut luappu -
"mutt muija on kerjen vaihtuma".

"Nii oikke," sanos hän,
"mää pisti molemak kiarttoho."

En kysyn, mutt tiäsin kyll.
Ei nuak kiirusemma miähe
kerkk puupaatti reedama.

Vaikka ympärillä oleva maailma on sekasortoinen, Se paatt men jo -kokoelman viimeisessä runossa valmistetaan kaikessa rauhassa keittoa ja ollaan myös valmiita jakamaan se.

”ja koht mes se syädä / ulkons sata ränttä / mutt jos tähä joku tulis / sais hänki soppa / meijän kansan. / Ei elämän täst / merkilisemppä tart ol. / Syädä soppa / ja katota sitt / mitä voidais tehd./

Tapio Koivukari lukee runojaan.

               

Marja-Leena Tiainen: Englantilainen aamiainen

 

Marja-Leena Tiainen: Englantilainen aamiainen. Icasos. 2025. Kansi: T. P. Kekäläinen. 237 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan tapahtumat kerrotaan kahdella aikatasolla. Tapahtumien pääpaino on nykypäivässä eli vuodessa 2023. Osa tapahtumista, jotka antavat pohjaa nykypäivän tapahtumille, sijoittuu 2000-luvun alkuvuosiin.

Kuopiolainen Eeva on 72-vuotias eläkeläinen. Hän on menettänyt rakkaan puolisonsa Eeron, jota Eeva yhä edelleen kaivaten muistelee. Eeva elää arkista ja melko tapahtumaköyhää elämää, mutta onneksi samassa kaupungissa asuvat tytär Hanna ja hänen tyttärensä Anni. Annin ylioppilasjuhlat ovat edessäpäin. Poikaystäväkin on löytynyt. Leevi ei ole kovin sosiaalinen nuori mies eikä juuri kommunikoi Eevan kanssa. Mutta tärkeintä on, Eeva toteaa, että nuoret viihtyvät yhdessä.

Eeroa muistellessaan Eevan ajatukset kulkeutuvat vuoteen 2001, jolloin Eeva ja Eero Madeiran lomalla tapasivat Ronnien ja Sheilan, Sheffieldissä, Pohjois-Englannissa asuvan ihastuttavan pariskunnan. Tapaaminen johti vuosien ystävyyteen ja molemminpuolisiin vierailuihin. Sheila on jäänyt Eevan tavoin leskeksi. 

Kun Sheila kutsuu Eevan vierailulle luokseen Sheffieldiin, Eeva saa houkuteltua tyttärensä Hannan mukaan matkalle. Vierailusta muodostuu käänteentekevä tapahtuma, sillä Hanna paljastaa salaisuuden, jota hän on yksin kantanut liki kaksikymmentä vuotta. Miten salaisuuden paljastaminen otetaan vastaan, sitä Hanna ei voi tietää, mutta varmaa on, että asian esille tulo muuttaa monen ihmisen elämää. 

Marja-Leena Tiainen taitaa lämminhenkisten ja tavallista arkielämää kuvaavien romaaneiden kirjoittamisen. Olen lukenut useita Tiaisen kirjoja, joista parhaiten on jäänyt mieleeni Sydänystäväni Kirsti (Icasos 2020) (linkki). Englantilainen aamiainen on viihdyttävää luettavaa. Tiaisen teksti on kepeää ja helppolukuista, mutta hyvin hallittua. Kirjan juoni on kiinnostava, jopa jännittäväkin. Vahvimmillaan Tiainen on kuvatessaan naisten - Eevan, Sheilan ja Hannan - tuntoja ja mielenliikkeitä. Anniin olisin halunnut tutustua paremmin, samoin Annin poikaystävä Leevi jää melkoiseksi arvoitukseksi.

Olen opiskeluaikojeni jälkeen asunut Kuopiossa. Miten mukava olikaan palata tutuille paikoille, käydä Saaristokaupungissa, ruokailla Isä Camillossa ja käydä ostoksilla Matkuksessa. Kiva oli myös matkata Eevan ja Hannan kanssa Sheffieldiin. 

On hienoa, että meillä Suomessa on myös maakunnallisia kustantamoja, joista yksi on kuopiolainen Icasos. Iso kiitos T. P. Kekäläiselle kauniista kannesta – se suorastaan houkuttelee tarttumaan kirjaan. 

Marja-Leena Tiainen: Saammehan jatkoa kirjalle? 

Mukavan leppoisa Tonavan risteily

 

Olipa mukava Tonavan risteily. Lennettiin Müncheniin, sitten oli vuorossa Passau, josta lähdettiin risteilylle, sitten Melken kaunis pikkukaupunki. Matka jatkui kohti Wieniä, sitten Linziin ja lopuksi Regensburgiin. Kaikki paikkakunnat olivat meille uusia. Laiva oli kiva, matkaseura oli mukavaa, sää suosi. Eli hyvin onnistunut matka! 

Laivamme Viva 2, pituus 135 metriä

Melken kaupunkia hallitsi iso luostari.

Luostari

Kaunista vanhaa kaupunkia

Wachaun laaksossa paljon pieniä kyliä ja paljon viiniviljelmiä.

Dürnsteinin kylän kaunis kirkko

Kuningas Leopold piti Richard Leijonamieltä vankina tuolla korkealla olevassa linnassa ristiretkien aikana.
                                        

Wien on täynnä historiaa ja upeita rakennuksia. Kolmen tunnin kiertoajelulla ennätettiin lyhyesti tutustua Habsburg-suvun palatsialueeseen. Kaikki on hienosti restauroitu ja kaikkialla on siistiä. 

Pyhän Tapanin kirkko on todella komea. Mozart on vihitty tässä kirkossa.

Sissi näkyi ja kuului. Sissi asui tuossa taustalla olevassa palatsissa.

Sissi-museo

H&M sijaitsee kauniissa rakennuksessa. 20 minuutin heppa-ajelulle pääsi, kun maksoi 105 euroa.

Linzin kaunis kaupunki on täynnä historiaa. Kirkkoja on paljon. Tänä päivänä kaupunki on kulttuuriharrastajien suosittu kohde. Adolf Hitler on käynyt koulua Linzissä. Hän rakennutti sillan Linziin, mutta suunniteltu taidemuseo jäi rakentamatta.

Linzissäkin on upea kirkko. Ihailtiin kauniita lasimaalauksia.

Ennätettiin maisteluille.

Oli hyvä matka. Ensi kerralla ehkä Reinille...