Annette Hess: Tulkki

 

Annette Hess: Tulkki. WSOY. 2020. Saksankielinen alkuteos Deutsches Haus (2018). Suomentanut Pirkko Roinila. 361 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Cohn (todistaja) oli Evan mielestä kuin jokin raamatullinen hahmo. Kuin Jumala vihassaan. Jos Eva istuisi syytettyjen penkillä, hän olisi nyt peloissaan. Mutta nuo pukuihin ja hillittyihin solmioihin sonnustautuneet miehet vain katsoivat Cohnia joko halveksivasti, huvittuneesti tai välinpitämättömästi. Pedoksi kutsuttu syytetty numero neljä, jolla oli vanhan simpanssin kasvot, piteli jopa kättään nenän edessä kuin torjuakseen löyhkän." (s. 173)

Nuori nainen Eva Bruhns kutsutaan oikeudenkäyntiin tulkiksi tehtävänään kääntää puolasta saksaksi Auschwitzin keskitysleiristä selvinneiden puolalaisten todistajalausuntoja. On vuosi 1963, paikka on Frankfurt. Kyseessä on Frankfurtissa pidettävä oikeudenkäynti, jossa syytettyinä on 21 Auschwitzin leirin natsiupseeria, vartijaa ja muita työntekijöitä. Todistajiksi on kutsuttu 274 keskitysleiriltä selviytynyttä. Oikeudenkäynti alkaa joulukuussa 1963 ja päättyy elokuussa 1965.

"Syytettyinä ovat ne SS-upseerit, jotka olivat töissä siinä leirissä." (s. 47)

Eva ottaa tulkkaustehtävän vastaan. Oikeudenkäynnin alkaessa Eva on naiivi ja tietämätön kuolemanleiristä. Todellisuus alkaa valjeta oikeudenkäynnin jatkuessa. Tällaista on todellakin tapahtunut, tämä on ollut todellisuutta toisen maailmansodan aikana. Leirillä oli tapahtunut pahoinpitelyjä, kiduttamisia, valikointia, ruhjomisia, tappamista ja kaasuttamista. Eva pohtii, millaiset ihmiset ovat voineet toimia näin raaasti, näin julmasti. Nuo 21 syytettyä? Ei se siltä vaikuta, syytökset tuntuvat kaikuvan syytettyjen penkissä kuuroille korville. Tulkkauspäivät ovat Evalle raskaita, mutta onneksi hänellä on turvana rakastettunsa Jürgen. Eva rakastaa tätä hieman pidättyväistä, vakavaa Jürgeniä. Tosin Jürgenin vanhanaikaisuus yllättää Evan. Ei sukupuolisuhteita ennen avioliittoa, määrää Jürgen. Naisen on alistuttava miehen tahtoon, vaatii Jürgen. Yllätys Evalle on suuri, kun Jürgen on käynyt oikeustalolla ilmoittamassa, että Eva lopettaa tulkin työn. Yllätys Jürgenille on myös suuri, kun Eva jatkaa työtään, eikä alistu tämän tahtoon. Mutta suhde jatkuu, Eva ja Jürgen kihlautuvat ja Eva tutustuu Jürgenin perheen luksuselämään ja ylellisyyteen.

Eva asuu perheensä kanssa. Evan vanhemmilla on ravintola Deutsches Haus Berger Strassella. Vanhempi sisar Annegret on hoitajana vastasyntyneiden osastolla ja Stefan on vallaton ja hemmoteltu pikkuveli. 

"Millaisiin rikoksiin ne miehet ovat syyllistyneet!" (s. 230)

Oikeudenkäynnin jatkuessa Eva alkaa ihmetellä omia tuntojaan. Jotkut todistajalausuntojen yksityiskohdista tuntuvat jollakin kaukaisella tavalla tutuilta. Mieleen tulee hataria muistoja lapsuudesta. Eva kääntyy vanhempiensa puoleen ja kyselee lapsuudestaan, mutta vastauksia ei tule. Hänen vanhempansa ja Annegret eivät halua kuulla sanaakaan oikeudenkäynnistä. Sen sijaan vanhemmat kehottavat Evaa lopettamaan tulkkaustyön, koska äidin mielestä Evan hermot eivät kestä kuulla leirillä sattuneista kauheuksista. Mutta Eva jatkaa työtään. 

"Joukossa ei enää ollut ainuttakaan, jota se kaikki ei olisi koskettanut." (s. 301)

Oikeuden tuomarit katsovat välttämättömäksi tutustua Auschwitziin nähdäkseen tapahtumien todellisen tapahtumaympäristön. Eva lähtee mukaan tulkiksi. Auschwitz järkyttää kaikkia. "Eva lähti parakista itkien. Hän ei pystynyt hillitsemään itseään. Opas tuli hänen luokseen  ja sanoi: "Olen nähnyt tämän monta kertaa. Jotkut saattavat tietää Auschwitzista kaiken. Mutta on ihan eri asia käydä täällä." (s. 301) Varmasti kaikki Auschwitzissa käyneet ovat tästä samaa mieltä, niin myös minä. Omasta Auschwitz-käynnistäni on jo yli kymmenen vuotta. Yhä vieläkin muistan sen tunteen, miltä tuntui seisoa junalaiturilla, jolta alkoi niin monien reitti suoraan kuolemaan. 

"Ihmisenä oleminen on vaikeaa." (s. 345)

Muistot avautuvat Evalle, samoin kuin lukijalle, vasta tarinan loppuvaiheessa. Oikeudenkäynti päättyy kestettyään lähes kaksi vuotta. Syytettyjen tuomiot vaihtelevat elinkautisesta vankeusrangaistuksesta muutaman vuoden vankeuteen. Kolme syytetyistä vapautetaan. Olivatko tuomiot oikeita, olivatko ne riittävän ankaria vai liian lieviä, siitä oltiin monta mieltä. 

Annette Hess on kirjoittanut lähihistoriaa käsitteleviä televisiosarjoja, joista sarja Weissensee, suomeksi Rakkautta Berliinin muurin varjossa, on esitetty myös Suomessa. Myös Tulkissa käsitellään lähihistoriaa. Kyseessä on monitasoinen romaani. Kirja on oikeussalidraama, perhedraama sekä rakkausromaani. Kaikki tasot ovat sidoksissa tavalla tai toisella Auschwitziin. Kirja on taitavasti kirjoitettu. Kirjailija ei alleviivaa eikä mässäile Auschwitzin raakuuksilla, vaan jättää päätelmät lukijalle. Kirja pysyy hyvin koossa. Kaikella on merkityksensä ja kaikelle on selityksensä, niin isän hiusten leikkauksille kuin myös Annegreten toimille vastasyntyneiden osastolla, lastenvaunujen polttamiselle ja Jürgenin tekemällä tunnustukselle. Kaiken kaikkiaan, kirja on koskettava, vaikuttava ja vaivattomasti kirjoitettu kypsä esikoisteos.

Tulkki on faktan ja fiktion taitavaa yhdistämistä. Pohjana on Frankfurtin oikeudenkäynnin arkistoaineisto, mutta todistajat sen sijaan ovat fiktiivisiä. Kirjailija toteaa, että todistajien puheenvuoroissa on otteita alkuperäisistä todistajalausunnoista. Kirjallisuudessa Frankfurtin oikeudenkäyntiä on varsin vähän käsitelty, kun sen sijaan saatavilla on useita Auschwitzista selviytyneiden kirjoittamia muistelmia. Frankfurtin oikeudenkäyntiin liittyen mieleeni tulee Patricia Posnerin kirja Auschwitzin apteekkari. Victor Capesius, Mengelen proviisori (Minerva, 2019) (linkki). Capesius oli yksi tämän oikeudenkäynnin syytetyistä. 

Frankfurtin oikeudenkäynnin alkaessa oli kulunut jo 18 vuotta toisen maailmansodan loppumisesta. Saksaa jälleenrakennettiin eikä kolmannen valtakunnan rikoksia haluttu enää muistaa. Mutta kaikki eivät unohtaneet. Yksi heistä oli Hessenin osavaltion syyttäjäviraston johtaja Fritz Bauer, joka teki valtavan työn kootessaan tietoa ja todisteita oikeudenkäyntiä varten. Oikeudenkäynti sai paljon huomiota. Moni joutui kohtaamaan menneisyytensä. Moni Evan lailla sai huomata, että Auschwitz kosketti tavalla tai toisella hyvin monen läheisen elämää.