Jatkoa Stieg Larssonin Millennium-sarjaan
Arvostelukappale kustantajalta
Lagercrantz jatkaa Millennium-sarjaa ja millaisella varmuudella hän sen tekeekin. Kirja pitää otteessaan, se on hyvin kirjoitettu, ja ainakin minä pidän tätä kirjaa parempana kuin edeltäjäänsä Se mikä ei tapa. Odotukset Tyttö joka etsi varjoaan -kirjaa kohtaan ovat suuret joka puolella maailmaa; kirja on julkaistu jo 46 maassa.
Kirjassa on kaksi pääteemaa, joissa molemmissa Lisbeth Salander on keskeinen hahmo. Ensinnäkin, aiemmissa Millennium-sarjan kirjoissa Lisbeth ei ole saanut selvitetyksi koko totuutta onnettomasta lapsuudestaan. Tässä kirjassa hän saa uusia vinkkejä ja niin alkaa vanhojen asioiden tutkiminen yhteistyössä Mikael Blomkvistin kanssa. Pankkiiriliikkeen omistaja Leo Mannheimer muuttuu vasenkätisestä oikeakätiseksi ja siitä tarina jatkuu Uppsalan rotubiologian laitoksessa harjoitettavaan kaksostutkimukseen. Tutkimuksessa kaksoset erotettiin toisistaan ja sijoitettiin erilaisiin perheisiin. Selviää, että Lisbeth on ollut osa tuota kyseenalaista tutkimusta.
"Mutta koska päämäärä oli alusta saakka elitistinen - kehittää ensiluokkaisia ruotsalaisia - asiakaskunta valikoitiin huolellisesti." (s. 286)
Lagercrantz toteaa haastattelussaan: "Lisbethin lapsuuteen liittyvä teema toisistaan erotetuista kaksosista on kiehtonut minua pitkään. Nyt se löysi tässä jatko-osassa oikean kontekstin. Olen siitä vähintäänkin tyytyväinen."
Toinen kirjan teema liittyy maahanmuuttajiin. Kaunis bangladeshilainen nainen Faria Kazi on vankilassa. Farian kautta kuvataan naisen alistettua asemaa, järjestettyjä avioliittoja, naisen neitsyyden tärkeyttä ja kunniamurhia muslimiperheissä. Farian onneksi Lisbeth kärsii tuomiotaan samassa vankilassa.
Suosittelen tätä kirjaa mukaansa tempaavana lukukokemuksena. On ilo lukea kirjaa, joka tehokkaasti koukuttaa toimivalla juonellaan. Kirjasta tulee väistämättä mieleen Affinity Konarin Elävien kirja (WSOY, 2017), jossa kuvataan kuolemantohtori Josef Mengelen suorastaan sairaita kaksostutkimuksia Auschwitzin keskitysleirillä.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on kirjan nimen käännöksessä. Suomalaisessa nimessä tyttö etsii varjoaa, kun taas ruotsalaisessa nimessä mies etsii varjoaan. Mutta miksikäs ei? Suomenkielinen nimi haluaa painottaa Lisbethin tärkeyttä, kun taas ruotsinkielinen nimi viittaa Leo Mannheimerin varjoon. - Paljon jäi vielä selvitettävää, mutta paljon saatiin selville, mm Lisbethin selässä olevan lohikäärmetatuoinnin synty. Erityiskiitos upealle kannelle; siitä löytyy se lohikäärmetatuointi.
"Elämä on usein kauneinta, kun sitä katsoo kaukaa. Hän ei vain ymmärtänyt sitä vielä silloin." (s. 267)
Noomi Rapace Lisbeth Salanderina
Kiitos vinkistä, tämä on kyllä luettava! :)
VastaaPoistaSuosittelen!
PoistaOnnea uudelle kirjablogillesi - hyvä päätös! Itse en ole aikonut näitä uudempia lukea, ainakaan toistaiseksi. Alkuperäinen Millenium-trilogia edelleen vahvana mielessä.
VastaaPoistaKiitos Riitta. Toivottavasti tämä tästä käynnistyy. Sain tähän rohkaisua sinulta kirjamessuilla - eli kiitos siitä. Minäkin mietin pitkään luenko näitä Millennium-jatkokirjoja. Tämä uusin on kyllä hyvä.
PoistaAnneli kiitos esittelystä, vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pitääpä käydä kirjaston sivuilla löytyisikö sieltä!
Onnea uudelle blogillesi♥
Piti heti käydä varaamassa tämä kirjastosta.Harmi,ettei Se mikä ei tapaa-kirjaa ole vielä Kuopion kirjastossa mikä on outoa.Täytyykin kysyä kun ensi kerran menen käymään.
VastaaPoistaMies saa tämän joulu- tai synttärilahjaksi, pääsen sitten itsekin lukemaan tämän ilman kiirettä.
VastaaPoistaKiitos esittelystä. Odottelen paraikaa tätä kirjaa, moni muukin on halunnut sen luettavakseen:)
VastaaPoistaHei, onnea uudelle kirjablogille! =D
VastaaPoistaAi että, minä tykkään Lisbeth Salanderista! Olen lukenut kaikki nämä kirjat, mutta tämä viimeisin on vielä lukematta.