Jussi Huhtala: Verenkeitin. Enostone kustannus. 2024. Kansi: Asko Künnap. 235 sivua.
Arvostelukappale kustantajalta
Jussi Huhtalan esikoisteos Ukkosenjohdatin sai myönteisen vastaanoton sekä lukijoiden että arvostelijoiden keskuudessa. Verenkeitintä, vaikeaksi koettua toista kirjaa, Huhtala kirjoitti seitsemän vuotta.
Jussi Huhtala on ammatiltaan toimittaja. Niin on myös kirjan päähenkilö Mikko J. Koivu. Huhtala kertoo haastattelussaan, että toimittaja Koivun henkilöllisyys oli helppo luoda, koska toimittajan työ on kirjailijalle tuttua. Tosin juonen edetessä käy ilmi, että toimittajuudella on kirjassa vain sivurooli. Mikko J. Koivu on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, Kauhavalta. Nykyisin tämä nelikymppinen sinkkumies asuu Helsingissä. Sisko Jonna soittaa Koivulle ja pyytää - tai oikeastaan vaatii - tätä tulemaan Kauhavalle, koska äiti on kadonnut. Äiti oli lähtenyt pyöräilemään, ehkäpä sieniretkelle, mutta ei ainakaan vielä ole palannut. Koivu lähtee vastentahtoisesti. Hän tuntee inhoa Kauhavaa kohtaan. Lukijallekin välittyy kuva mitäänsanomattomasta Kauhavasta. Kun Koivu ajatteleekin Kauhavaa, ikävät lapsuusmuistot tyrannimäisestä ja väkivaltaisesta isästä valtaavat mielen. Äidin ja isän väliset riidat eivät unohdu. "Jos teet tämän vielä kerran, niin tapan sut. Sitten kersat ja itteni."
Koivun on lähdettävä, kun sisko niin vaatii. Kauhavan kodissa Koivua odottavat sisko Jonna ja veli Henkka. Jonna on juristi, entinen kettutyttö, nykyinen feministi, kasvissyöjä ja lapsettomuuspäätöksen tehnyt. Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva Henkka on asunut äidin kanssa lapsuuden kodissa.
Ensin löytyy äidin pyörä, sitten äidin ruumis. Äidin kuoleman tiimoilta Koivu joutuu tulemaan useammaksi päiväksi Kauhavalle. Hautajaisiin tulee yllätysvieras, William joka on äidin kolmas poika. Äiti oli antanut pojan adoptoitavaksi heti tämän synnyttyä. Tästä velipuolesta sisarukset eivät ole lainkaan kuulleet aikaisemmin. Mukaan saadaan myös ripaus romantiikkaa, kun Koivu kohtaa paikallisessa ravintolassa kouluaikaisen naistuttavan. Johtaako tämä tapaaminen romanssiin, sen aika näyttää.
Kirja on perheromaani. Sisarukset läpikäyvät lapsuudenmuistojaan. Ylisukupolviset tapahtumat ovat jättäneet jälkensä sisaruksiin, jokaiseen eri tavalla. Kirjan nimi hämmästyttää lukijan, tai ainakin minut. Verenkeitin? Pohjanmaan murretta ymmärtävä varmasti tajuaa, mistä on kysymys. Verenkeitin on yleiskielellä vedenkeitin. Huhtalan teksti on sujuvaa ja selkeää. Tarina pitää hyvin otteessaan paljolti elävän kielen ja vähäeleisen huumorin ansiosta. Toimittajan ammattitaito näkyy tekstissä.