Anne Manner: Asfalttiviidakko

 Anne Manner: Asfalttiviidakko. Lector Kustannus Oy. 2024. 

Arvostelukappale kustantajalta

Asfalttiviidakko on Mannerin kolmas osa sarjassa, jonka pääosassa on Uutis-Viikko -lehden toimittaja Hanna Lammi. Hanna palkattiin urheilutoimittajaksi, mutta samalla hän työskentelee myös rikostoimittajana. Hanna on läpi kirjasarjan seurustellut Villen kanssa. Nyt heidän seurustelunsa on edennyt niin, että he asuvat yhdessä. Ville on poliisi ja työskentelee paikallisessa poliisilaitoksessa. 

Kirja alkaa nuoren naisen murhalla. Ville menee murhapaikalle Niittypuistoon ja kuvaa kollegalleen karmaisevaa näkyä. "Joku nuori nainen on päässy hengestään jonkun idiootin himojen takia. Tyttö on varmaan raiskattu ja kuristettu. Työ on ilmeisesti vielä viimeistelty tolla kivellä tossa." Kuollut nainen on 28-vuotias Pipsa Mäntyniemi. Poliisi ryhtyy heti selvittämään tapausta. On selvää, että Hanna ei millään malta pysyä toimituksessa kirjoituspöydän ääressä, vaan lähtee oitis murhapaikalle ottamaan selvää, mitä on tapahtunut. Menee päiviä, eikä poliisi saa otetta tapauksesta. Mitään johtolankoja ei löydy. "Tuntuu, että ei nyt oikein päästä mitenkään eteenpäin, Ville huokaisi." 

Hanna on aktiivinen nuori nainen, joka haluaa olla monessa mukana. Kun häntä pyydetään opettamaan valokuvausta taideterapiaryhmässä syrjäytymisuhan alla olevalle nuorisojoukolle, hän ottaa tehtävän epäröimättä vastaan. Opetussessio olisi vain kerran viikossa, se ei häntä liiemmin rasittaisi. Mutta eipä tiedä Hanna, minkälaisiin kuvioihin hän joutuu suostuessaan tähän tehtävään. 

Taideterapiaryhmässä Hanna kuulee nuorten miesten puhuvan incelistä, stacyista ja chadeista. Mitä nämä termit tarkoittavat, pohtii Hanna. Googlettamalla selviää, että incel (involuntary celibacy)-kulttuurissa miehet joutuvat olemaan tahdonvastaisessa selibaatissa, koska eivät  pysty saamaan stacyjä eli kauniita ja viehättäviä naisia. Kauniit stacyt antautuvat vain chadeille, komeille ja lihaksikkaille miehille. 

Kun poliisi on edelleen neuvoton Pipsa Mäntyniemen murhan tutkimuksissa, Hanna joutuu kohtaamaan pelottavia tilanteita. Pyöräillessään kotiin taideterapiasta Hanna kokee, että häntä seurataan. Sen jälkeen tulee puhelimeen pelottava viesti. "Vitu huora! Mä tiiän nyt mis sä asut. Luuletsä pääseväs pakoo?" Poliisi jututtaa taideterapiaryhmän miehiä, mutta keskustelut eivät johda mihinkään. Poliisi järjestää jopa väijytystilanteen Hannan palatessa taideterapiasta kotiin. Sekään ei ratkaise mitään. Mutta ratkaisu kyllä löytyy, mutta todella ikävien ja pelottavien tapahtumien jälkeen. 

Kirjan luvut on selkeästi nimetty henkilöiden ja viikonpäivien mukaan. Sen lisäksi on lukuja, joissa henkilönä on red bill, joka sekin liittyy incel-kulttuuriin. Reb bill retostelee ryhmässään, miten rohkea hän on ollut. "no sain ainaski seksii niinku meijän pitäiski saada". Ja muut luonnollisesti ihastelevat suurta sankaria. Lisäksi kirjassa on lukuja, joissa otsikkona on vain vuosiluku. Nämä luvut kuvaavat pienen pojan ankeaa ja ankaraa lapsuutta, jota varjostivat köyhyys ja ennen kaikkea vanhempien alkoholismi ja väkivaltaisuus.   

Manner valitsee kirjoihinsa erikoisia aiheita. Ensimmäisessä kirjassa Dominoefekti teemana on turreilu eli juonen keskiössä oli Facebookin Suomen Turrit -ryhmä. Toinen osa Juoksuhiekka käsittelee miehiä, joita stalkattiin ja monet stalkkauksen kohteista murhattiin. Stalkkaajan persoona ei avautunut minulle. Nyt tämän kolmannen osan keskiössä on incel-kulttuuri, joka sekin oli minulle ihan uutta.

Myös tässä osassa pidin paljon Hannasta, aktiivisesta, hyväntuulisesta, rohkeasta ja peräti uhkarohkeasta nuoresta naisesta. Hannalla on ongelmia hengästymisen kanssa. Lääkärissä hengästyminen saa selityksensä ja edessä on iso leikkaus, johon varmasti päästään seuraavassa osassa. Hanna saa niin ison roolin kirjassa, että muut henkilöt jäävät väistämättä taka-alalle. Villestä en tälläkään kertaa saa minkäänlaista otetta. 

Kirja on rakenteeltaan selkeä ja sitä on helppo lukea. Tiivistäminen olisi tehnyt terää. Monet tapahtumat selitetään monta kertaa, ensin kuvataan tapahtuma, sitten siitä juttelevat Hanna ja Ville, sen jälkeen sitä selvitetään poliisilaitoksella ja vielä kerran Uutis-Viikon toimituksessa. Jokin lisätwisti juonen kehittelyssä olisi tehnyt terää.