Lukupiirikirjana Irene Zidanin Isäni appelsiinikukkien maasta

 

Irene Zidan: Isäni appelsiinikukkien maasta. WSOY. 2024. Lukija Krista Putkonen-Örn. 8 t 3 min. Storytel.

Rauman Naisten Pankin Päi avara mailma -lukupiiri kokoontui yhdentoista naisen voimin vaihtamaan ajatuksia Irene Zidanin ajankohtaisesta teoksesta Isäni appelsiinikukkien maasta. Kirjan keskiössä on toimittaja Amira Mansur. Amira on suomalainen, hän on syntynyt Suomessa ja puhuu suomea äidinkielenään. Hänen isänsä on palestiinalainen. Isä ja Amiran suomalainen äiti olivat tavanneet Ruotsissa, josta he olivat muuttaneet Suomeen. Amira työskentelee suomalaisessa valtalehdessä, todennäköisesti Hesarissa, on naimisissa ja avioparilla on kaksi lasta.  

Viimeisin Lähi-idän kriisi alkoi 7.10.2023, kun terroristijärjestö Hamas hyökkäsi Israeliin. Amira saa lehdessä siirron muistokirjoitusosastolta ulkomaantoimitukseen. Hänen tehtäväkseen tulee Lähi-idän tilanteesta raportoiminen. Amiran yllätykseksi hänen artikkelinsa saavat aikaiseksi palauteryöpyn. Voiko Amira-niminen toimittaja raportoida puolueettomasti Lähi-idän tilanteesta? Ei voi, sanovat lukijat ja syyttävät toimittajaa tietämättömyydestä ja antisemitismista. Eikö Amiran nimen pitäisi pikemminkin olla etu, merkki siitä, että toimittajalla on syvällisempää tietoa kyseisestä alueesta, pohti eräs lukijoistamme. 

Amiran isä on sympaattinen ja välittävä mies. Kirja kuvaa uskottavasti ja koskettavasti isän sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Isä on todella halunnut sopeutua, mutta vaikeaa se on ollut. Aktiivisista yrityksistä huolimatta töitä löytyy vain satunnaisesti. Lisäksi omaisten kaipuu on voimakas. Isän puolesta tuli surullinen olo, kommentoi eräs lukijoistamme.  

Totesimme, että kirja on kirjoitettu toimittajan ammattitaidolla. Kirjan rakenne takaumineen toimi erinomaisesti. Kirjaa oli helppo lukea, ja jokunen lukijoistamme oli lukenut kirjan yhdeltä istuimelta. Koimme, että kirja on tärkeä, silmiä avaava teos, mutta ehkä hieman ahdistavakin. Kirja on hyvä osoitus siitä, että kaunokirjallisesti voidaan tuoda esille tuoreita poliittisia teemoja. Voisimme suositella kirjaa myös lukiolaisille. Zidan ei nimeä Lähi-idän paikkoja nimeltä, vaan käyttää termejä siellä jossakin, valtio, kaistale ja ranta. Ehkä kirjailija oli näin halunnut etäisyyttä näihin hänelle ja perheelle tärkeisiin alueisiin.

Totesimme myös, että kyseessä on monitasoinen teos. Löysimme kirjasta monia teemoja: toisen polven siirtolaisuus, isä-tytär -suhde, rasismi, selviytyminen, henkinen kasvutarina. Rasismista keskustelimme pitkään. Monen lukijan mielestä rasismi näkyi läpi kirjan tapahtumien, ei pelkästään toimittajapalautteissa. Äiti, tyttäret ja isä saivat kokea, että jo heidän poikkeava ulkonäkönsä erotti heidät suomalaisesta kulttuurista. Työpaikkojen saantiin etenkin isän kohdalla vaikutti osittain erilaisuus. Mietimme, oliko kyse rasismista vai pikemminkin ennakkoluuloista.

Irene Zidan on suomalainen viestintäasiantuntija ja entinen Hesarin ja Ylen Lähi-idän kirjeenvaihtaja. Hänen isänsä on palestiinalainen. Kirja on todennäköisesti pitkälti autofiktiivinen. Kyseessä lienee Zidanin tutkimusmatka omaan menneisyyteensä, jolloin Zidan hakee hyväksyntää omille juurilleen. Vilpitön suosituksemme Zidanin kirjalle. Toivomme, että Zidan jatkaa kirjoittamista, niin hyvä lukukokemus tämä kirja oli meille lukupiiriläisille. Kiitokset myös Ville Laihoselle kirjan tyylikkäästä kannesta. Annoimme kirjalle hyvän arvion 4,4 (asteikko 1-5). Arvio on kolmanneksi paras arviomme yli kolmevuotiaan lukupiirimme historian aikana. 

Seuraavan kerran lukupiirikirjanamme on Anni Kytömäen Mirabilis. Saamme Anni Kytömäen kirjailijavieraaksi Raumalle 31.3.2025.