Iida Turpeinen: Elolliset

 

Iida Turpeinen: Elolliset. S&S. 2023. Kansi: Safa Hovinen. 297 sivua.

Elolliset on saanut paljon julkisuutta Finlandia-ehdokkuutensa myötä sekä myös taitavasti kirjoitettuna esikoisromaanina. Minun matkaani kirja tarttui vasta nyt saatuani kirjan lainaksi ystävältäni. Millaisen aiheen Turpeinen onkaan löytänyt kirjalleen! Hieman epäillen aloitin kirjan ja mietin, millaisen tarinan merilehmästä mahtaa saada. Ja kyllähän siitä tarina tuli, ja vielä kaiken lisäksi hyvin kiinnostava tarina. 

Kirjailija kiinnostui sukupuuttoon kuolleesta merilehmästä vierailtuaan Helsingin Luonnontieteellisessä museossa. Siitä käynnistä alkoi Turpeisen seitsemän vuotta kestänyt taustatyö ja kirjoittamisprosessi. Kirjan aihealueet olivat minulle uusia. Merilehmästä en tiennyt muuta kuin nimen, ja samoin tietoni 1740-luvun tutkimusmatkoista olivat hyvin hatarat. 

Venäjän keisarinnan käskystä vuonna 1741 kapteeni Vitus Bering varustaa kaksi laivaa ja lähtee tutkimusmatkalle. Mukaan lähtee luonnontieteilijä, teologian tohtori Georg Wilhem Steller. Laiva eksyy reitiltään ja rantautuu asumattomalle saarelle. Vakituisia seuralaisia saarella ovat ketut. Ruokaa saadaan eläimistä; saukoista, merileijonista ja juovihylkeistä. Sitten miehet näkevät merilehmät. "...mutta eläimet ovat huomanneet heidät. Ensin ne uivat etäämmäs ja kokoontuvat yhteen, keräävät poikaset keskelleen, ja sitten yksi irtautuu laumasta ja ui kohti venettä. He puristavat epätietoisina airojaan, pitäisikö heidän yrittää paeta? Mutta sitten eläin nostaa päänsä vedestä ja  heidän pelkonsa vaihtuu hämmästykseen: merenneito tervehtii heidän venettään likinäköisin, lempein silmin."

Ei mennyt kauaa - vain vajaat kolmekymmentä vuotta - kun merilehmät oli metsästetty sukupuuttoon. Kirjan kolme muuta osaa käsittelevät myös merilehmiä, mutta nyt kohteena ovat merilehmän luurangot. 

Vuonna 1859 Johan Hampus Furuhjelm nimetään Venäjän Alaskan kuvernööriksi. Naimattomana 37-vuotias mies ei voi toimia tärkeässä tehtävässä, ilmoittaa kauppakomppania. Onneksi löytyy sopiva vaimo. Anna on sävyisä ja sopeutuvainen, mutta oma voimakas tahto tulee tarvittaessa esille. Taloon tulee asumaan myös aviomiehen vajaamielisenä pidetty Constance, jonka vastuulle annetaan kuvernöörin luonnontieteellisten kokoelmien hoitaminen. Kokoelma on laaja, ja yhä merkittävämmäksi kokoelman arvo nousee, kun sinne tuodaan stellerinmerilehmän luuranko.   

Kolmannen osan keskiössä on Hilda Olson, jonka Aleksanterin keisarillisen yliopiston professori von Nordman palkkaa piirtäjäksi. Hilda piirtää lähinnä hämähäkkejä, kunnes hänelle annetaan melkoinen haaste: piirtää stellerinmerilehmä. Kirjan viimeisessä osiossa eletään jo 1950-lukua. Linnunmunien keräily on ollut aikoinaan suosittu harrastus. Rakas harrastus se on myös John Grönvallille, joka tunnetaan ammattitaitoisena linnunmunien konservoijana. Grönvallin tehtäväksi tulee Luonnontieteellisen museon stellerinmerilehmän luurangon kokoaminen.  

Turpeisen kirjan ehdoton vahvuus on kirjan aihe. Merilehmä vei sananmukaisesti mukanaan. Aihepiiriltään kerrassaan virkistävä poikkeus. Kaikesta näkyy, että kirjailija on todella paneutunut aiheeseen ja tehnyt laajaa taustatyötä. Eläinten - ei vain merilehmän - sukupuuttoon kuoleminen hätkähdyttää. Turpeisen kirjoitusprosessin aikana oli sukupuuttoon kuollut yli neljäsataa lajia.  Aiheesta olisi voinut kirjoittaa julistavan kannanoton, mutta tässä kirjailija tavoittaa lukijan saarnaamatta tai sormella osoittelematta. 

Turpeisen sujuvaa ja kypsää tekstiä on ilo lukea. Toivottavasti Turpeinen jatkaa kirjoittamista.

Pirjo Mellanen: Albanialainen ystävä

Pirjo Mellanen: Albanialainen ystävä. 2024. Lector Kustannus Oy. 175 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Suomalainen opettaja Susanna viettää kesiään Albaniassa. Maa kiehtoo, on lämpöä ja luonnon kauneutta. Onpa nainen opiskellut albanian kieltäkin, jotta pärjää arkipäivän tilanteissa. Mutta tärkeintä on, että hän saa olla erossa suomalaisesta koulusta, opettajista ja oppilaista. Susanna oli kokenut työnteon hyvin stressaavaksi. Hän oli käynyt terapiassa ja saanut keväällä sairaslomaa. "Kesäisin sain kuitenkin enimmäkseen olla yksin ja annoin auringonvalon lämmittää yksinäistä mieltäni. Nyt sairaslomalla en oikeastaan halunnut tavata suomalaisia, esittäisivät vain tukalia kysymyksiä."

Kirja alkaa suoraan pääasiasta. Susanna tapaa elämänsä miehen, albanialaisen Mehmetin. Mies on kaikkea, mitä ihanalta mieheltä voi toivoa; hän on komea, miellyttävä, kohtelias ja rakastettava. Miten hyvältä Susannasta tuntuukaan, kun Mehmet sanoo häntä kauniiksi. Mitä Mehmet elääkseen tekee, ei Susannalle ihan selviä. Joskus Mehmet sanoo, että hän tuo autoja Saksasta. Susanna haluaa uskoa miehen sanoja, vaikka hän kyllä huomaa Mehmetin salaperäiset tapaamiset ja puhelut, mutta toisaalta, eiväthän Mehmetin businekset Susannalle kuulu. Susannalle riittää, että Mehmet huolehtii hänestä ja rakastaa häntä. 

Mehmet ajeluttaa Susannaa läheisillä seuduilla. Erityisesti kauniit uimarannat kiehtovat Susannaa. Vihdoin Mehmet vie Susannan Lazaratin kylään, kotikyläänsä. Käy ilmi, että Mehmetin veli on vankilassa huumausainerikoksen vuoksi. Mehmetin kotitalon ulkorakennuksessa kuivuu vihreitä, kimpuiksi koottuja kasveja. Kannabista, sanoo Mehmet. "Kysyin, käyttävätkö kyläläiset näitä huumeita, mutta Mehmet vastasi nauraen, että eivät tietenkään käytä! Kaikkihan myydään. Kyse on rahasta!"

Mehmet kertoo, että hänellä on serkku Keski-Suomessa ja että hän haluaa lähteä Susannan kanssa Suomeen. Niin lähdetään Susannan autolla matkalle läpi Euroopan. Lukija saattaa arvata, mitä tapahtuu, kun vastaan tulee poliiseja. Kirjan lopputapahtumat ovat yllätykselliset - positiivisella tavalla. 

Luimme Naisten Pankin lukupiirissämme Lea Ypin teoksen Vapaa. Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa (Atena 2023). Kirjan tapahtumat sijoittuivat Albaniaan. Siksi tartuin mielelläni Mellasen kirjaan. Mellanen kuvaa Albanian luonnon kauneutta, mutta maan kuvaus muilta osin jää varsin ohueksi. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla esimerkiksi siitä, miten diktatuurin vaikutukset näkyvät tänä päivänä - jos näkyvät. 

Suomalaisessa mediassa uutisoitiin vuonna 2013 Mehmetin kotikylän Lazaratin huumeviljelmistä. Esimerkiksi MTV3/Uutiset uutisoi 25.10.2013 seuraavaa: "Lazarat Etelä-Albaniassa näyttäytyy kuvissa viehättävänä vuoristokylänä. Se ei kuitenkaan elä turismista. Kylän sanotaan elävän marijuanaviljelmistä. Lazaratia kutsutaan jopa marijuanan pääkaupungiksi." 

Kirja tarjosi mukavan viihdyttävän lukukokemuksen. Mellasen sujuvaa tekstiä on helppo lukea. Huumeviljelmät tuovat kiinnostavan lisän perinteiseen rakkauskertomukseen. Olisi ollut kiinnostavaa tietää, millainen Albanian huumetilanne on tänä päivänä.

Albanian kartta olisi ollut kiva lisä. 

 

Arttu Tuominen kirjailijavieraana Raumalla 17.4.2024

 

Rauman Naisten Pankki on järjestänyt yhteistyössä kirjaston kanssa useita kiinnostavia kirjailijavierailuja. Vierainamme ovat olleet mm. Pirkko Soininen, Anneli Kanto, Lea Pulkkinen, Iida Rauma ja Vaula Norrena. Nyt meillä oli ilo saada vieraaksi porilainen dekkaristi Arttu Tuominen. Tuominen kuuluu tällä hetkellä suomalaisten dekkaristien kärkijoukkoon. Hänen teoksiaan on käännetty useille kielille. 

Ennen tilaisuutta naistenpankkilaisilla oli arpojen ja kahvin myyntiä. Tässä houkuttelevia arpapalkintoja. 

Tilaisuuden avasi Annika Lohiniva, joka kertoi Naisten Pankin valtakunnallisesta että paikallisesta toiminnasta.

Tuomiselle on ollut lapsuudesta alkaen selvää, että hänestä tulee kirjailija. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat aina kuuluneet hänen rakkaimpiin harrastuksiinsa. Alusta pitäen hänelle oli selvää, että hän halusi kirjoittaa jännityskirjoja. Vuonna 2015 ilmestyi Myllylahden kustantamana Tuomisen esikoinen Labyrintti-sarjan Muistilabyrintti. Vuonna 2018 Tuominen siirtyi Delta-sarjan kera WSOY:lle. Delta-sarjan viides teos Vapahtaja ilmestyi viime vuonna. Kuudes osa, sarjan päätösosa Lavastaja, ilmestyy ensi elokuussa. Julkistamistilaisuus on Porin Kirjojen yössä.

Tuominen sai Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 2020 kirjastaan Verivelka.

Haastattelija Kristina Haavisto ja Arttu Tuominen

Monet Tuomisen kirjoista kuvaavat yhteiskunnan huono-osaisia ja syrjäytyneitä. Vapahtajassa keskiössä ovat kodittomat, alkoholistit, narkkarit ja moniongelmaiset nuoret. Tuominen toteaakin, että hänen keinonsa vaikuttaa yhteiskunnallisiin teemoihin on nostaa epäkohta kirjan aiheeksi. Osa osalta Tuominen avaa poliisien henkilökuvia. Vapahtajassa on vuorossa rikososaston johtaja Susanna Manner, jonka poika Aleksi on huumeriippuvainen ja moninkertaisissa veloissa huumekuningas Dragan Valenskille. Manner tuo kirjaan inhimillisyyttä ja toivoa, toteaa Tuominen.

Tuomisen dekkarit sijoittuvat pääasiassa Poriin, kirjailijan kotikaupunkiin. Tuominen toteaa, että Pori on täydellinen dekkarikaupunki - riittävän suuri isoillekin rikoksille. Paikkoja, joissa liikutaan, kuvataan yksityiskohtaisesti, joten Poria tuntevat kyllä tietävät, missä milloinkin mennään. Hyvin helposti kirjailija saa palautetta, jos yksityiskohdat eivät ole kohdallaan. 

Arttu Tuominen on suunnitelmallinen kirjoittaja. Aloittaessaan kirjan kirjoittamisen hän on jo suunnitellut juonen ja hänellä on henkilöhahmot valmiina. Taustatyöllä on merkittävä rooli myös dekkareissa. Psykologinen mielen manipulointi ja hypnoosi olivat opiskelun kohteina Vapahtajaa kirjoitettaessa. Kirjoitusprosessin aikana tärkeänä tukihenkilönä toimii kustannustoimittaja. 

Tulevana kesänä alkavat dekkarikävelyt Porissa Delta-sarjan jalanjäljissä. Tuominen on itse mukana ensimmäisillä kävelyillä.

Paikalla kirjastossa oli mukava määrä yleisöä, noin viisikymmentä. Haastattelijana toimi Kristina Haavisto. 

Naisten Pankin kiitokset menevät Artulle, Kristinalle sekä aktiiviselle yleisölle. Lämmin kiitos jälleen kerran kirjastolle erinomaisesta ja joustavasta yhteistyöstä. 

Arttu Tuominen

Hanna-Riikka Kuisma: Korvaushoito

Hanna-Riikka Kuisma: Korvaushoito. Like. 2024. Kannen suunnittelu Tommi Tukiainen. 348 s.

Arvostelukappale kustantajalta

Hanna-Riikka Kuisma kuvasi yhteiskunnan huono-osaisia jo teoksessaan Kerrostalo (Like 2019). Teos oli myös Finlandia-ehdokkaana. Samoin uudessa teoksessaan Korvaushoito Kuisma kuvaa yhteiskunnasta syrjäytyneitä, mutta nyt yksilötasolla. Päähenkilö on nelikymppinen mies, joka koulupojasta alkaen on ollut enemmän tai vähemmän koukussa päihteisiin. Päähenkilön nimeä ei mainita. Muista henkilöistä käytetään nimiä, mutta päähenkilö on vain "hän". 

Tapahtumien kuvaus alkaa nykypäivästä, mutta kerronnan edetessä päähenkilö palaa ajatuksissaan menneisiin tapahtumiin; lapsuuteen, kouluaikaan, nuoruuteen, kavereihin, naissuhteisiin ja ennen kaikkea päihteisiin. Päihteet, lääkkeet ja yritykset jättää päihteet ovat olennainen osa tarinaa. 

Päähenkilön lapsuutta varjostivat isän alkoholismi ja väkivaltaisuus. Koulussa oli omat vastoinkäymisensä. Ala-asteen äidinkielen opettaja syytti poikaa plagioinnista ja tätä jatkoi yläasteen luokanvalvoja. "...täällä meillä aineet kirjoittaa sitten oppilas itse, eikä naapurin setä." Tähän jäivät unelmat vakavasta kirjoittamisesta. 

Ala-asteen lopussa alkoi lintsaus, alkoholi tuli mukaan kuvaan, tupakka oli jo vanha tuttu, huumeitakin kokeiltiin. Tuli epämääräisiä kavereita, Karles ja Voidi esimerkiksi. Yläaste tuli jotenkin käytyä. Sitten"..kaikki lähti käsistä, se oli vapaata pudotusta. Heidän porukkansa oli sekä kasvanut että tiivistynyt. Irtaantunut todellisuudesta, hän miettii."

Elämä järkkyi yhä enemmän, kun tuli tieto, että pikkusisko Liisi oli kuollut. Liisi oli nuoresta iästään huolimatta täysi piripää, kuten isoveli totesi. Miten Liisi kuoli, sitä ei tiedetty. Se oli asia, jonka isoveli halusi selvittää. 

Asiat menivät huonompaan suuntaan. "Hän oli kahdenkymmenenviiden, eikä  uskonut selviävänsä talven yli." Tuli pakonomainen tarve aloittaa terve elämä. Mutta ei kaikki käynyt niin yksinkertaisesti. Alkoi korvaushoito sekä myös piinalliset vieroitusoireet, tuli retkahdus ja uusi yritys, ja sama uudelleen, tuli linnareissu ja monen kuukauden kodittomuus. Onneksi löytyi ihana vaimo, joka jaksoi uskoa.

Kirjan luettua ei voi muuta kuin todeta, että päihderiippuvaisen elämä on ihan oma maailmansa. Elämä on hyvin lohdutonta. Tätä maailmaa Kuisma kuvaa avoimesti ja ammattimaisesti. Jotta tarinasta tulee uskottava, on ammattislangin oltava todellista. Kuisma kertookin saaneensa arvokasta tietoa eräältä päihdeveteraanilta. Lisäksi kirja on kokemusasiantuntijan tarkistama. 

Se, miten yhteiskunta hoitaa ja huoltaa päihderiippuvaisia, kuvataan kirjassa melko tarkkaan. Lukija saa itse muodostaa mielikuvaa hoidon ja hoivaamisen tasosta ja riittävyydestä. Kirjassa heitellään pikku piikkejä yhteiskunnalle, ei ole tarpeeksi yhteistyöhaluisia hoitajia, huumeseulaan menoa pitää odotella yhdessä muiden narkkareiden kanssa. Toisaalta hoitoa kyllä saadaan - ainakin tämä päähenkilö sai. Tapahtui myös yllättäviä ja hyviä asioita. Vaikkapa se, kun yht'äkkiä ja melko yllättäen päähenkilö sai isot velkansa anteeksi ja hänen luottotietonsa palautettiin. 

Kuisma ei syyllistä ketään eikä osoittele ketään, paitsi sitä yhtä tiettyä äidinkielen opettajaa. Miten suuri saattaakaan olla yhden henkilön sanojen merkitys tietyssä tilanteessa tai tietyssä iässä - sekä hyvässä että pahassa. Samalla tavalla yhden henkilön läsnäolo, usko ja luottamus - usein aviopuolison - ovat sellaisia voimia, jotka parhaimmassa tapauksessa jaksavat pitää päihdeongelmaisen kuilun paremmalla puolella. Ihailen sitä, miten urheasti päähenkilön vaimo jaksoi uskoa puhtaaseen huomiseen. Samalla tavoin Hunter Bidenin, Joe Bidenin pojan, pelasti huumemaailmasta vaimo Melissa. Kirjassaan Kauniita asioita (WSOY 2021) Hunter Biden kuvaa elämäänsä huumeiden aktiivikäyttäjänä ja Melissa-vaimon merkitystä pyrkiessään kohti puhdasta elämää.

Korvaushoito havahduttaa ja ravistelee lukijan ajatusmaailmaa. Kuisman taidokas kieli on ehdottomasti yksi kirjan vahvuuksista.

Alex Hay: Taloudenhoitajat

 

Alex Hay: Taloudenhoitajat. Älä koskaan aliarvioi alakerran naisia. Sitruuna 2024. Alkuperäisteos The Housekeepers. Suomentanut Risto Mikkonen. 464 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Myöhemmin, kun naiset olivat poistuneet pihalta, rouva King tutki omia tunteitaan. Hänen sydämensä sykki kiivaammin. Hän tunnusteli pulssiaan. Tähän hetkeen mennessä hänen suunnitelmansa oli tuntunut kaleidoskooppiselta: hohtavalta mutta säröiseltä, miljoonasta sirpaleesta kootulta. Nyt se oli kuitenkin asettunut paikoilleen; siitä oli tullut jäätynyt ja välkehtivä esine. Sillä oli mittasuhteet, jotka olivat säännölliset kuin timantissa. Sillä oli oma voimansa, joka veti sitä eteenpäin. Vaikutelma sai hänet tuntemaan olonsa painottomaksi - esteettömäksi ja rajattomaksi."

On kesäkuu 1905. Neiti de Vries on äskettäin menettänyt isänsä. Isä Danny O'Flynn oli hyvin varakas, suorastaan miljönääri tienattuaan jättiomaisuuden Etelä-Afrikan Kimberleyn timanttikaivoksella. Rikastumisen myötä isä oli halunnut uuden mahtipontisemman nimen; Danny O'Flynn oli tuntunut liian arkipäiväiseltä. Hänestä tuli herra de Vries. Perinnöksi tyttärelleen hän jätti De Vriesin kartanon eli Park Lanen upean talon. Talo, joka oli suurin kaikista Park Lanella olevista taloista, oli koristeltu ylellisesti ja mahtipontisesti puhumattakaan talon sisällä olevista kallisarvoisista aarteista. Ja mitä tekee neiti isänsä kuoleman jälkeen? Hän päättää järjestää isot naamiaistanssiaiset - aivan liian pian isän kuoleman jälkeen, sanovat kateelliset naapurit. Mutta neidillä on kiire, hänen on päästävä "piireihin" ja aviomieskin olisi löydettävä. Rahaa tanssiaisten valmisteluihin käytetään ylettömästi.

Rouva King katsoo juhlien valmistelua toisin silmin. Hän on ollut kartanossa taloudenhoitajana, mutta hänet erotettiin tehtävästä muutama viikko ennen juhlaa. Rouva King oli käyttäytynyt sopimattomasti, hänet oli nähty miesten puolella edellisenä yönä. Nyt rouva King haluaa kostaa. Ja kostoon on täydellinen ajankohta juuri tämä juhlatilaisuus. Rouva King tekee rohkean suunnitelman. Tarkoituksena on ryöstää kartano juhlailtana.

Rouva King ymmärtää, että yksin hän ei sellaiseen isoon tehtävään kykene. Hänen täytyy valikoida täydellinen ryöstöporukka. Sen hän tekee ja saakin kokoon täydellisen, mutta hyvin salaperäisen, naisporukan. Jo yksistään rouva King huokuu salaperäisyyttä. Hänen oikea nimensä ei ollut King. Hän oli ottanut King-nimen tullessaan kartanoon. Rouva lisättiin nimen eteen siinä vaiheessa, kun hänestä tuli taloudenhoitaja. Herra Kingiä ei tietenkään ollut olemassa. Ryöstöporukkaan kuuluu rouva Kingin lisäksi kuusi naista. Rouva Bone on naisista kiinnostavin. Hän on todellinen businessnainen, joka johtaa hämäräperäistä verkostoansa omien moraaliperiaatteittensa mukaan. Sitten on näyttelijä Hephzibah ja rouva Bonen rekrytoimat sirkuksessa työskennelleet Jane ykkönen ja Jane kakkonen. Mukana on myös Winnie, joka toimi taloudenhoitajana ennen rouva Kingiä, ja taitava ompelija rouva Kingin sisarpuoli Alice.

Naisjoukko kokoontuu. Rouva King ohjeistaa: "Käydään ensin läpi toteutus. Keikka suoritetaan kesäkuun 26. päivä. Merkitkää päivä ylös kalenteriinne, hyvät naiset." Naiset tekevät tarkat suunnitelmat siitä, miten talon kaikki irtaimisto ja aarteet ryöstetään. Luonnollisesti niin, etteivät vieraat sitä huomaa. Jokainen huone inventoidaan, esineet mitataan ja määritellään kuljetusreitit. Mitään ei saisi jäädä sattuman varaan. Käy myös ilmi, että rouva King on kiinnostunut ryöstösaaliista, mutta vielä enemmän hän haluaa saada selville totuuden. Lukijakin jännittyy ja lähtee innoissaan seuraamaan, miten taiten tehty ryöstösuunnitelma toimii.

Mutta kuten arvata saattaa, eteen tulee tilanteita, joita ei ole voitu huomioida ennakkosuunnittelussa. Monet asiat todellakin menevät pieleen, joten jännitystä riittää. Tarinan edetessä käy ilmi, että taloon liittyy monia salaisuuksia. Salaisuuksia avataan ja niistä yllättyvät niin romaanihenkilöt kuin lukijakin.

En oikein tiedä, mihin genreen kirja menee. Siinä on dekkarimaisia piirteitä ja toisaalta se on aikamoinen seikkailuromaani. Mutta yhtä kaikki, Taloudenhoitajat on hauska, viihdyttävä ja ilkikurinen teos. Tarinan juoni ja erityisesti ryöstön toteutus on taitavasti rakennettu. Oli ilo tutustua alakerran naisiin, joita ei missään tapauksessa voinut aliarvioida. Lukija voi vaan ihailla, miten hyvin naisten välinen dynamiikka toimii. Tapahtumien nopeatempoisuus vie mukanaan heti ensimmäisistä sivuista alkaen.

Kartanon elämää ylä- ja alakerrassa on kuvattu elävästi. Yhteiskunnan luokkaerot kartanossa kulminoituvat, kuten muuallakin 1900-alun yhteiskunnassa. Kuvittelisin, että kirja tarjoaisi ainekset vaikkapa tv-sarjaksi tai jopa elokuvaksi. Talon kartat olivat kiva lisä. Tämä kiinnostava teos on Alex Hayn esikoisteos ja odotankin häneltä lisää luettavaa.

Claire Keeganin Kasvatti arvottu

 

Eilen keskiviikkona päättyi osallistumisaika Claire Keeganin Kasvatti-kirjan arvontaan.

Arvontaan osallistui 20 lukijaa. 

Ja voitto meni Seijalle. Onnea Seija! Olen lähettänyt sinulle sähköpostia.

Kiitos kaikille osallistuneille. Hyviä lukuhetkiä ja kaunista kevättä! 

C. L. Miller: Antiikin metsästäjän murhaopas

C. L. Miller: Antiikin metsästäjän murhaopas. Minkä antiikkiesineen takia olisit valmis tappamaan? Otava. 2024. Englanninkielinen alkuteos The Antique Hunter's Guide to Murder. Suomentanut Antti Autio. 346 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Freya Lockwood on Lontoossa asuva 47-vuotias eronnut nainen. Avioliitostaan Jamesin kanssa hänellä on yksi tytär Jade, joka nyttemmin opiskelee Los Angelesissa USA:ssa. Freya on aiemmin työskennellyt antiikin tutkijana, jolloin hänen mentorinaan toimi maineikas ja osaava antiikkikauppias Arthur Crockleford. Yhteistyö Freyan ja Arthurin välillä toimi hyvin, kunnes Kairoon suuntautuneen antiikkimatkan seurauksena Freya ei nähnyt muuta mahdollisuutta kuin lopettaa yhteistyö Arthurin kanssa. Freya on yhä edelleen niin vihainen Arthurille, että ei halua kuulla puhuttavankaan koko ihmisestä. 

Nyt Carole, Freyan täti ja Arthurin paras ystävä, ilmoittaa Freyalle, että Arthur on kuollut. Carole on Freyalle tärkeä ihminen, sillä Freyan vanhempien kuoltua Carole otti Freyan asumaan luokseen. Freya oli silloin 12-vuotias. Freya lähtee Little Meddingtoniin, missä Arthurin antiikkiliike on sijainnut. Carole oli sitä mieltä, että Arthurin kuolemassa oli jotain outoa. Freya ei ole siitä niinkään varma, mutta suostuu Carolen mieliksi mukaan selvittämään Arthurin kuolemaa. 

Arthurin Freyalle ja Carolelle osoitettu kirje on arvoituksellinen. Arthur kirjoitti Freyalle: "Minulta on vienyt yli kaksikymmentä vuotta paikallistaa muuan huikean arvokas esine. Minulle on kerrottu, missä sitä säilytetään, mutta vaikuttaa siltä, etten pääse noutamaan sitä. Käy hakemassa se, niin saat takaisin oman urasi ja entisen elämäsi." Kirjeestä voi päätellä, ettei Arthurin kuolema ollut luonnollinen.

Freya ja Carole ryhtyvät toimeen. He etenevät vaihe vaiheelta Arthurin antamien pikkuvihjeiden mukaan. Arthurin vihjeet kehottavat naisia osallistumaan antiikkiharrastajien viikonloppuun Copthornin kartanossa. Näin he tekevätkin tavoitteenaan napata kiinni Arthurin murhaaja.

Viikonloppu osoittautuu yllätykselliseksi. Ihmisiä on paljon, vallitsee salamyhkäinen tunnelma ja antiikkiesineistä osa osoittautuu väärennöksiksi. Vihdoin totuus tulee julki kaikkien kokoontuessa yhteen, aivan kuten Agatha Christien rikosromaaneissa. 

Millerin kirjaa oli kiinnostava lukea. Antiikkikauppa on minulle ihan tuntematon alue, mutta kirjailija kyllä tuntee alan ja avaa sitä lukijalle niin, että Gillowsin, Chippendalen ja Hepplewhiten huonekalut ja Lea Steinin ketturintaneula tulevat tutuiksi. Juoni on moniulotteinen ja taiten rakennettu, joskin mutkikkaiden juonikuvioiden seuraaminen vaatii lukijalta tarkkuutta. Arthurin Freyalle ja Carolelle antamat vihjeet ovat hyvä idea juonen rakentamisessa. Teksti on sujuvaa, oivaltavaa ja myös letkeän humoristista.