maanantai 23. huhtikuuta 2018

Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois - Ihastuttava uutuus Nigeriasta





Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois. 2018. Atena. Stay with me. Suomentanut Heli Naski. 300 s. 

Arvostelukappale kustantajalta 

Joensuun Naisten Pankin lukupiirissämme luemme etupäässä kehitysmaiden kirjallisuutta ja mielellämme kirjallisuutta niistä maista, joihin Naisten Pankin apu suuntautuu. Vuosien varrella mielenkiintomme on kohdistunut erityisesti afrikkalaiseen kirjallisuuteen. Seuraamme kirjallisuusluetteloita, jotta saamme bongatuksi afrikkalaiset uutuudet. Ja nyt on syttynyt uusi tähti afrikkalaiselle kirjataivaalle: nigerialainen Ayòbámi Adébáyò.

Adébáyòn Älä mene pois -kirjaa on vaikea mieltää esikoisromaaniksi, niin kypsä, voimakas ja pysäyttävä se on. Kirja sijoittuu tämän päivän Nigeriaan. Jo heti kirjan alusta alkaen on ilmiselvää, että kirjan on kirjoittanut henkilö, joka tuntee nigerialaisen yhteiskunnan ja kulttuurin. Tätä kaikkea kirjailija kuvaa vakuuttavasti ja mukaansatempaavasti. 

Kirjan takakannen kuvauksen mukaan kirjassa on kyse lapsettomuudesta. Mietin, jaksaako tällainen teema kantaa läpi kirjan. Se totisesti kesti! Kirja alkaa vuodesta 1985, tapahtumapaikka on Ilesa, Nigeria. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen. Kirja koostuu kolmesta osasta. Jokaisen osan ensimmäinen luku sijoittuu tähän päivään (2008) ja sen jälkeen siirrytään 1980-luvulle.


 Ilesa Nigeria


Akin ja Yejide ovat menneet naimisiin. Akin rakastaa ja arvostaa kaunista vaimoaan. Yejide luotiin lauantaina. Silloin Jumalalla oli runsaasti aikaa maalata hänet täydellisen mustaksi kuin eebenpuu. Siitä ei ollut epäilystäkään. Valmis työ on elävä todiste. (s. 26). Avioparilla on iso ongelma - lapsettomuus, josta tulee myös Akinin suvun ongelma. Tilanteen kokee vaikeimmaksi Akinin äiti, koska eihän se käy, että perheen vanhimmalla pojalla ei ole lasta. Yejide, joka luonnollisesti kokee tilanteen ahdistavana ja epätoivoisena, yrittää kaikkea mahdollista, jopa poppatohtorilla käyntiä. Mistään ei ole apua, ja niinpä Akinin äiti ryhtyy toimeen ja järjestelee Akinille uutta vaimoa.

Kun olin ollut kaksi vuotta naimisissa Yejiden kanssa, äitini alkoi vierailla työpaikallani joka kuun ensimmäisenä maanantaina, Hän ei tullut yksin. Hän toi aina mukanaan uuden naisen, mahdollisen kakkosvaimon. (s. 28)

Yejide on tyrmistynyt tajutessaan, että kotiin on tulossa kakkosvaimo. Ilmeisesti nuoremmalle, varsinkin koulutetulle nigerialaiselle sukupolvelle moniavioisuus on vierasta, niin aidolta Yejiden hämmentyneisyys tuntuu. Mutta Yejide ei voi mitään, Funmista tulee Akinin kakkosvaimo. Kotona vierailee usein Lagosista käsin Akinin veli Dotun ja tapahtumat saavatkin yllättävän suunnan. Joskus tuntuu kuin lukisi dekkaria, niin paljon yllättäviä käänteitä kirjassa tapahtuu. Juuri kun on yhdestä selvinnyt ja saanut huokaistuksi, uusi käänne on jo tulossa. Tosin kirjan nimi kyllä kävisi dekkaristakin, vrt Mackintoshin Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut.


Sitten syntyy tytär Olamide. Annoimme vauvalle nimen Olamide ja kaksikymmentä muuta nimeä. (s. 121).  Sitten syntyy Sesan ja lopuksi Rotimi. Jokaisen lapsen myötä kirjan jännite kasvaa ja pitää herkeämättömästi lukijan mielenkiintoa yllä.

Yejiden ja Akinin avioliiton kehyksenä on nigerialainen yhteiskunta, jossa vastakkain ovat moderni Nigeria sekä vanhat perinteet. Tavat, tottumukset, perinteet ja politiikka ovat kaikki osa jokapäiväistä elämää. Vielä elävät perinteet, joiden mukaan joruban pitää naida joruba, eikä ketään muuta. Joitakin traditiokuvauksia piti lukea useamman kerran - niin uskottomilta ne tuntuivat. Esimerkiksi abiku (ennen teini-ikää kuollut lapsi):
Tunsin perinteen. Hänen ei tarvinnut selittää minulle, että abikun ruumista piiskataan niin, että kun hän syntyy seuraavan kerran uudestaan, vastasyntyneen keholla olevat merkit kertovat kuolleen lapsen palanneen piinaamaan äitiään. (s. 106)
 
Kirjassa nautitaan lounaaksi makeamarantin lehdissä kypsennettyä ja palmuöljypadalla päällystettyä riisiä. (s. 49) Keittona on kissakala-pippurikeittoa. Kaiken taustalla on Nigerian epävakaa poliittinen tilanne, on levottomuuksia, ampumisia, valevaaleja ja lopuksi diktatuuri.  Tässä kirjassa eletään modernissa Nigeriassa ja eletään nigerialaista arkipäivää, eikä haikailla Amerikkaan tai Englantiin. Tavoitteena ei ole maasta lähteminen eikä sukulaisten sinne lähettäminen. Tässä kirjassa Nigeria on kotimaa.

On ilo huomata, että Ayòbámi Adébáyò on toukokuussa vieraana HelsinkiLit:ssä. Eli jälleen yksi hyvä syy osallistua tuohon tapahtumaan.



Ayòbámi Adébáyò