Pekka Arppe: Timanttinapsut

Pekka Arppe: Timanttinapsut. Stresa. 2018. Kannen kuva: Johanna Johnsson. 287 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Stresa on yksi uusimmista pienkustamoista. Kustantamon kotisivujen mukaan Stresan kirjoittajaryhmää "yhdistää rakkaus Italiaan, sen ruokaan, taiteeseen ja historiaan". Olen aiemmin lukenut heidän tuotannostaan  Pirjo Puukon erinomaisen novellikokoelman Mutkanlukutaito.

Timanttinapsut on Arpen (vai pitäisikö sanoa Arppen?) esikoisteos. Kirjan liepeestä voimme lukea, että maailmalla siltoja ja satamia rakentanut insinööri ammentaa kirjansa aiheet elämänkokemuksen mukanaan tuomista tarinoista. Vaikka Italia on stresalaisten kiinnostuksen kohde, Arpen Timanttinapsut ei sijoitu Italiaan, vaan kirjassa liikutaan etelä-Suomessa ja Lapissa.  Ruotsissa käydään kokeilemassa asfalttihommia. Kirja kertoo Ekistä, joka putoaa kerta toisensa jälkeen järjestelmän ulkopuolelle. Ekin valinta ei ole jäädä sosiaalietuuksien väärinkäyttäjäksi, vankilakundiksi, varastelijaksi, mutta niin vain käy. Niin käy kerta kerran jälkeen. Joskus se on Ekin omaa syytä, mikään ei vaan huvita, joskus on vaan mukava tehdä kiusaa, joskus taas mennään sieltä missä aita on matalin, toisinaan taas myönnytään kavereiden kutsuihin.  

 "elämä alkaa sujua." (s. 74)

Ekin ja kaksoisveljensä Eeron nuoruuteen kuului autojen korjailu. Sitä tehtiin isän autokorjaamolla. Sitten tulivat kalastushommat serkku Sörenin kanssa, mutta ne eivät turvanneet toimeentuloa, vaikka kuinka yritti jekuttaa. Helsingin silakkamarkkinoilla myytiin ihmisruoaksi sikaloiden ja minkkitarhojen rehukäyttöön tarkoitettuja kilohaileja, joita hämmennetttin ja maustettiin Sörenin asunnon kylpyammeessa. "Sören sotkee pölynimurin putkella kaloja liemessä ja vetelee posket lomolla marisätkää puhellen itsekseen." (s. 124) Seuraavaksi taival vie Ekin Ruotsiin asfalttihommiin. Sören tulee perässä, he molemmat oppivat asfalttihommat ja elämä alkaa sujua. Mutta Sören ei jaksa kauan. "Hänen mielestään yöt ovat toisia hommia varten ja pikihommissa hän tuhlaisi luontaiset lahjansa. Jotenkin helpommalla leipä on ansaittava." (s. 75) Pojat tuumivat, että autokauppa tarjoaisi vaivattoman ja helpon tavan ansaita rahaa. Mutta toisin kävi. Lopputuloksena Eki passitetaan Sörkän vankilaan. 

Vapaaksi päästyään Eki lähtee Lappiin tekemään sekalaisia hommia. Pian hänelle selviää, että Venäjälle suuntautuviin kelkkasafareihin liittyy huumekauppaa.  Tästä busineksestä eroon pääseminen ei olekaan niin helppoa ja niinpä ollaan taas muutama kuukausi vankilassa. 

Kaikenlaista täytyy yrittää. Pitäähän sitä rahaa olla. Veli Eero on vammautunut ja on sidottu pyörätuoliin. Eki lainaa Eeron pyörätuolia ja menee "vammaisena" vakoilemaan pankkiautomaateille tunnuslukuja. Sitten yöllä vieraillaan tunnuslukutaloissa ja varastetaan ainoastaan se lompakko. Kohteet on jaoteltu eri napsuluokkiin, joista timanttinapsu on se korkein ja tuottoisin. "Toistaiseksi Eki on vieraillut kuudessa asunnossa. Hän on varastanut käsilaukuista ja lompakoista pankkikortit ja on saanut nostettua 8 200 euroa uhrien tileiltä." (s. 150)

Sitten Eki tapaa Vilin. Vili on eläkeläinen, sotaveteraani, sosiaaliviranomaisten pompottama. Vilin koira on kuollut, sen yli on ajettu.Vili haluaa kostaa koiran yliajaneelle ja pyytää Ekiä mukaan. Syntyy ystävyys ja sen myötä mennään kohti uutta elämänvaihetta.

Kirja on mieluista luettavaa. Sujuva teksti kuljettaa tarinaa jouhevasti eteenpäin. Kirjan luvut ovat lyhyitä ja jokaisen luvun alussa on maininta paikkakunnasta ja  vuosiluvusta, eli lukijan on helppo pysyä Ekin vauhdikkaassa kyydissä. Kirjailija antaa äänen - hienostelematta tai säälimättä - yhteiskunnan kelkasta pudonneille. Eki kuvataan varsin sympaattiseksi mieheksi, joka tosissaan yritti saada elämänsä kuntoon, mutta yleensä väliin tuli aina jotakin muuta. Erityiskiitos kannesta Johanna Johnssonille.