Hanna Weselius: Alma! - Palasista koostuu kokonaisuus

Hanna Weselius: Alma! 2017. WSOY. 210 sivua

Lainattu kirjastosta

Naisten Pankin Lukevien Leidien lukupiirissä keskitymme paljolti  kehitysmaiden kirjallisuuteen, erityisesti afrikkalainen kirjallisuus kiinnostaa meitä. Pyrimme ottamaan mukaan myös suomalaista kirjallisuutta. Tällä kertaa maaliskuun kirjaksi valikoitui Weseliuksen Alma!, todennäköisesti kirjan feministisen näkökulman vuoksi. Lukupiirissämme oli tällä kertaa vain kuusi osallistujaa. Kommentteja kirjasta oli saatu lisäksi kolmelta osallistujalta, jotka eivät päässeet tulemaan. Vaikka Alma! ei olekaan mikään huumoriteos, me löysimme naurun ja kikatuksen aiheita milloin mistäkin ja tällä tavalla monilla tasoilla kulkevan kirjan käsittelystä muodostui virkistävä tilaisuus.

Kirja on saanut nimensä Alma Mahlerista, Gustav Mahlerin vaimosta. Alma itsekin on säveltäjä, mutta joutuu hylkäämään säveltäjän uransa aviomiehensä vaatimuksesta.

Lakimies hakee sanoja ja löytää niitä: ei koskaan helppoa, ei koskaan ennakoitavaa. Prismamaista, valoa hajottavaa. Sellaista on Alma Mahlerin musiikki hänen mielestään. Aikalaiskriitikot eivät ole olleet samaa mieltä. Sinun musiikkisi on niin epätasaista, on Gustav Mahler sanonut vaimolleen. (s. 47)

Alman elämää tarkkailee tuntematon henkilö, jonka henkilöllisyys paljastuu vasta kirjan lopussa. Mukaan kirjaan on otettu muitakin naisia eri aikakausilta ja erilaisista elämäntilanteista: Aino ja lakinainen. Aino on suomalainen yksinhuoltajaäiti, kuvataiteilija, kahden tytön äiti. Ainon elämä on monin tavoin hukassa. Lakimies (=lakinainen) on kirjan kolmas päähenkilö, joka työskentelee lastensuojelussa eikä anna arvoa historian kirjoitukselle, koska siinä unohdetaan naiset.

Alma Mahler (Widipedia)

Kirjan aikajänne on 1900-luvun alusta nykypäivään. Kirjan luvut ovat lyhyitä eikä kirjassa ole juonta. Naispäähenkilöiden kuvausten välillä kirjailija kuvaa mm Nigerian siepattuja tyttöjä, pakolaislaivoja, puluja ja jäniksiä sekä päiväkotilasten retkeä.  

Lukupiiriämme veti tällä kertaa Leila. Olimme kaikki sitä mieltä, että kirja on hyvin palapelimainen, kirjasta on vaikea saada otetta. Lukijalta vaaditaan tarkkuutta, jotta hän huomaa henkilöiden ja tapahtumien yhtymäkohdat. Vaikka osa meistä oli lukenut kirjan kahteen kertaan, niin siitä huolimatta jotkut teemat jäivät arvoituksiksi. Pöllö ja jänis saivat meidät hyvälle mielelle, mutta niiden yhteyttä kokonaisuuteen emme ymmärtäneet. Erään lukijamme mielestä kirjan tekstiä on hiottu liikaa, jolloin tekstin aitous on kärsinyt.

Kerronta Alma Mahlerista jää melko pinnalliseksi. Sen vuoksi Leila olikin tehnyt kiitettävän työn selvittäessään Alma Mahlerin elämänkerran. Gustav Mahlerin kuoltua Alma seurusteli ja oli naimisissakin useamman kerran. Lopuksi hän päätyi asumaan New Yorkiin. Alma Mahlerin säveltämistä lauluista on säilynyt 17. Niitä esitetään edelleen.

Kirjan ehdoton vahvuus mielestämme on kirjan kieli. Kieli on kaunista, suorastaan pakahduttavaa. Erityisen taitavasti Weselius kuvaa Ainoa, hänen ajatuksiaan ja tunteitaan. Kielessä on aistittavissa Weseliuksen tausta runoilijana. Eräs lukijamme nimitti Weseliuksen tyyliä proosarunoksi tai runoproosaksi. 

Sirpaleisuudesta huolimatta kirja piti kummallisella tavalla otteessaan, kuten eräs lukijoistamme totesi. Tulee halu tietää, mitä tässä oikein tapahtuu, miten nämä liittyvät toisiinsa vai liittyvätkö mitenkään. Sitä emme tiedä, onko kirja elämänkerrallinen vai kuvausta tämän päivän maailmasta. Kirjan ahdistava alku muuttuu loppua kohti valoisammaksi ja kirjan palapelimäisyydestä koostuu kokonaisuus, jossa on kysymys naisten elämästä ja laajemminkin ihmisyydestä. Lukijalle tulee tunne, että kyllä tästä selvitään. Weselius lienee saanut virikkeen kirjoittamiseen nimenomaisesti Alma Mahlerista. Millainen kirjasta olisi tullut, jos kirjassa olisikin keskitetty vain Alma Mahleriin? 

Erityisplussan saa kirjan nerokas nimi. 
 
Alma! on Hanna Weseliuksen esikoisromaani. Aiemmin hän on kirjoittanut runoja ja novelleja. Alma! voitti Kirjan vuosi 2015- kirjoituskilpailun, Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2016 sekä Tulenkantajat-palkinnon 2017.

Alma, Almaseni! Maailma jatkuu, kukaan ei kuollut. Minä tallennan nyt tämän kirjeen ulkoiselle kovalevylle ja lähden keittämään spagettia. (s. 197)


Meillä  on tapana arvioida lukupiirikirjamme asteikolla 1-5. Alma! sai meiltä arvosanan 3,17.

Hanna Weselius

Lukupiirin lopuksi muistelimme Lukutoukka-Kristaa. Kristan kuolemasta oli lukupiiripäivänämme kulunut tasan vuosi (27.3.) Krista odotti aina innokkaasti lukupiiritapaamisiamme ja Krista oli se, joka teki bloggaukset lukemistamme kirjoista. Muistamme sinua rakkaudella Krista!