Marja-Sisko Aalto: Timantti

Marja-Sisko Aalto: Timantti. Icasos. 2019. Kansi: Arttu Häyhä. 214 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Marja-Sisko Aallon uusimman dekkarin pääosassa ovat maahanmuuttajat. Kirjan tapahtumat alkavat Balderin sotureiden ja aseistautuneiden maahanmuuttajien välienselvittelyllä Pub Kimalaisen nurkilla Kuopion Männistössä. Poliisit kutsutaan paikalle, mutta poliisien tultua tilanne on jo ohi. Balderin soturien virallisena tavoitteena on  katurauhan turvaaminen, mutta usein siihen kuuluu muutakin. Tälläkin kertaa heidän tarkoituksenaan oli "mutakuonojen opetus." Mutta "mutiaisia oli ollut arvioitua enemmän, ja niillä oli ollut teräaseita. Eivät alistuneet hakattaviksi eivätkä paenneet, vaan panivat pirusti hanttiin." (s. 35)  

"Kosto on Allahin." (s. 147) 

Mutta poliisikin tietää, että Balderin sotureitten toiminta ei tähän pääty.  Vaarassa ja uhattuina ovat erityisesti yksin liikkuvat maahanmuuttajat. Toiminta saa yhä rumempia muotoja, jopa niin, että ydinjoukko supistuu muutamaan aktiivisoturiin. Jotkut järjestölle valansa vannoneista ovat piilossa, jotkut haluavat erota. Eräs sotureista eroava tilittää poliisille: "Olen ollut luottomiehiä. Nyt on jo jonkin aikaa tuntunut, että en koe hommaa omakseni. Mä kannatan sitä kantasuomalaisten turvaamista, mutta en avuttomien hakkaamista enkä uhkailuja. Oon lähdössä Banderista. Ei se ole enää mun juttu." (s. 143) Mutta joukon johtaja ei luovuta. Hänen toimintatapansa ovat yhä väkivaltaisempia. Mutta ei hänkään voi arvata, millaisiin kostotoimiin vastapuoli pystyy. 

Poliisipari Annette Savolainen ja Aatu Heiskanen selvittävät väkivaltaisuuksia. Ihastuin oitis Aatu Heiskaseen, tuohon sympaattiseen, hyväntahtoiseen, hyvämuistiseen kahvinystävään. Annettelle Aatu merkitsee hyvää ystävää ja aina mieluista keskustelukumppania. Kirjassa avataan myös Annetten ja Aatun yksityiselämää. Annetten kotielämä on hieman liiankin tapahtumarikasta. Aatun ja vaimonsa Jennin lempeästä yhdessäolosta lukijakin nauttii. 

Kirjassa on monia polkuja. Aatu Heiskanen saa yllättävän postilähetyksen, joka johdattaa hänet vuosikymmenien takaisiin traagisiin tapahtumiin, jolloin pientä poikaa hyväksikäytettiin. "Jälkeenpäin iso läski paska hyvitteli ja silitteli, antoi karkkia - oikein apteekin salmiakkia - mutta oli samalla hyvin ankara. - Kun äitis tulee, et saa puhua mitään. Pidät suusi kiinni." (s. 28) Niin poika teki. Näistä traumoista poika ei toipunut koskaan. Raakuuksien kuvaukset eivät ole lukijallekaan helppoa luettavaa. Saatu postilähetys selittää myös kirjan nimen Timantti. Yksi kirjan poluista tutustuttaa lukijan Herman Harviaiseen, poliisiin luotettuun ystävään. Harviainen selvittää poliisille mm. Balderin sotureiden taustoja. Hän arvelee, että Balderin soturit on jatkoa Odinin sotureille, jotka niinikään pitivät katupartioita. Nyt sitten jatketaan väkivaltaisemmalla agendalla. Tietoja Kuopion Balderin sotureista ei löydy. Harviainen arvelee, että he ovat ilmeisesti hyvin varovaisia, varovat netin käyttöä ja käyttävät ehkä peitekieltä.

Kirjailija ja rovasti Marja-Sisko Aalto (ent. Olli-Veikko Aalto) on minulle uusi dekkaristituttavuus. Kustantajan sivuilta näen, että Timantti on jo viides Aallon dekkari. Marja-Sisko Aalto on hyvä kirjoittaja. Kirja on kirjoitettu sujuvasti ja elävästi. Juonta on helppo seurata, vaikka tapahtumien aikatasot vaihtelevat. Pidin ajankuvauksesta ja myös siitä, että kirjassa tuodaan esille mitä erilaisempia ajankohtaisia asioita, maahanmuuttajateeman lisäksi vaikkapa medianäkyvyyttä viime aikoina saanut Finn Pulpin sellutehdas, teinityttöjen paljaat nilkat talvisaikaan ja Bernerin taksiuudistuksen jälkimainingit.  Vanhan kotikaupunkini Kuopion kaduilla on jälleen mukava liikkua. Käydään tutuilla paikoilla Väinölänniemellä,  Itkonniemellä, Kelloniemessä, Männistössä ja myös Riistavedella sekä ruokaillaan Mustassa lampaassa. - Niin kiinnostava tämä kirja oli, että taidanpa etsiä käsiini aiempia Aallon Savolainen-Heiskanen -dekkareita.