Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä

Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä. Englanninkielinen alkuteos Still Life. Suomentanut Raimo Salminen. 2019. Bazar. Kannen suunnittelu Perttu Lämsä. 367 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

"Elämä täällä oli hiljaista. Mutta ei järkkymätöntä."(s. 364) 

Kirjan tapahtumapaikkana on Three Pinesin pieni kylä Kanadassa, Quebeckin lähellä. Penny kuvaa kylää kauniiksi ja viehättäväksi. Kylän takana virtaa kaunis Bella Bellan -joki. Kylässä kaikki tuntevat toisensa ja luottavat toisiinsa. Ei ole mitään tarvetta lukita ovia yöaikaan. Tällaisessa kylässä ei pitäisi tapahtua mitään pahaa. Siksi hämmästys onkin suuri, kun kiitospäivän aamuna löydetään kaikkien kyläläisten rakastama ja arvostama eläkkeellä oleva opettaja Jane Neal kuolleena.

Surmaa tulee selvittämään Quebeckin poliisilaitoksen rikoskomisario Armand Gamache tiiminsä kanssa. Janen kuolemaan liittyy monta kysymysmerkkiä. Jane on surmattu jousipyssyllä, mutta miksi nuolta ei löydy? Miksi Jane on lähtenyt aamukävelylle ilman koiraansa? Liittyykö Janen maalaama taidenäyttelyyn hyväksytty varsin erikoinen taulu Päätösparaati jotenkin Janen kuolemaan? Moni uskoo Janen kuolemaa metsästysonnettomuudeksi, mutta ei Gamache. Gamache perustaa komentopaikkansa Olivier's Bistron takan viereiseen nurkkaan. Sieltä on hyvä tarkkailla ympäristöä ja antaa kyläläisille mahdollisuus jutteluhetkiin.

Gamachen perehtyessä juttuun yhä uusia kiemuroita nousee esiin. Onko Janen kuolemalla yhtymäkohtia Timmer Hadleyn kuolemaan? Kuoleman selvittämistä vaikeuttaa myös se, että  rikostiimin tulee ensin tutustua jousipyssyihin, ampumatapoihin ja erilaisiin nuoliin. Gamache tutustuu kyläläisiin. Uutta tietoa löytyy pikkuhiljaa, mutta välillä ollaan ihan hukassa. Quebeckin kielikysymyskin  - englannin ja ranskan suhde - nousee keskustelun kohteeksi. Kieli nousee esille myös Janen hautajaisissa. "Toimitus pidettiin pelkästään ranskaksi, vaikka Jane oli ollut englanninkielinen." (s. 241)

Asiat alkavat ratketa, paljolti Gamachen taitavan ammattitaidon ansiosta. Hän luottaa tiimiinsä, hän uskoo yhteistyöhön. "Gamachella oli vahva usko yhteistyöhön - ei kilpailuun - tiimissään. Hän tiesi kuuluvansa vähemmistöön Sûretén johtajistossa. Hän uskoi, että hyvä johtaja oli myös hyvä oppilas. Ja hän kehotti tiiminsä jäseniä kohtelemaan toisiaan kunnioittavasti, kuuntelemaan toisten ajatuksia, tukemaan toisiaan." (s. 80) Gamachelle tärkeä henkilö rikoksen selvittämisessä on hänen pitkäaikainen kollegansa rikostutkija Beauvoir, mutta harmia ja harmaita hiuksia aiheuttaa sen sijaan nuori, kokematon ja omiin intuitioihinsa luottava Yvette Nickols.

Monille dekkareiden ystäville Louise Penny on tuttu jo entuudestaan. Kuolema kiitospäivänä on ilmestynyt aiemmin nimellä Naivistin kuolema (WSOY 2008). Bazarilta tulee seuraava jatko-osa jo syksyllä ja kolmas osa keväällä 2020. Toivottavasti jatkoa seuraa. Penny on hyvin arvostettu dekkaristi maailmalla, hänen kirjojaan on käännetty 26 kielelle ja hän on saanut seitsemän Agatha-palkintoa. Kanadassa Armand Gamache -sarjassa on juuri ilmestynyt 15. osa. Pennyn kirjoille löytyy varmasti oma lukijakuntansa myös Suomesta. 

Minulle tämä oli ensimmäinen Penny, mutta aivan varmasti tämä ei jää viimeiseksi. Pidin tästä dekkarista todella paljon. Kirjasta jäi hyvä ja levollinen olo. Viihdyin viisaan Gamachen ja sympaattisten kyläläisten seurassa. Raakoja rikosromaaneja kaipaava ei saa tyydytystä tästä kirjasta, sen sijaan psykologinen ote, hienot henkilökuvaukset ja Pennyn sujuva kirjoitustyyli ovat tämän kirjan vahvuuksia.  

Kirjasta on postaus ainakin seuraavissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Hemulin kirjahylly, Kirja vieköön ja Leena Lumi.