tiistai 18. kesäkuuta 2019

Denise Rudberg: Yksi tappava syrjähyppy



                                      


Denise Rudberg: Yksi tappava syrjähyppy. Into. 2015. Alkuperäisteos Ett litet snedsprång. Suomentanut Anu Koivunen. Kansi: Tex Hänninen. 412 sivua.

Omasta kirjahyllystä

Into kustannuksen sivuilta selvisi, että Denise Rudberg on yksi Ruotsin  suosituimmista kirjailijoista. Hän aloitti uransa chick lit -kirjailijana ja siirtyi sitten vuonna 2010 rikoskirjailijaksi. Yksi tappava syrjähyppy aloitti Marianne Jidhoff -rikossarjan. Ruotsissa sarja on edennyt jo kuudenteen osaan, suomeksi on tähän asti käännetty kolme osaa.

Kirjan päähenkilö on Marianne Jidhoff, vähän yli viisikymppinen nainen, joka on toiminut arvostettuna, energisenä ja taitavana syyttäjänsihteerinä Tukholmassa. Kun aviomies Hans sairastui eturauhassyöpään, Marianne jäi pois töistä ja ryhtyi miehensä omaishoitajaksi. Hans kuolee, ja Marianne päättää aloittaa eläkepäivänsä. Mutta entinen esimies saa houkuteltua Mariannen takaisin töihin. Heti ensialkuun edessä on visaisen murhan selvittäminen: menestynyt liikemies Christopher Turin löydetään murhattuna. Marianne saa työparikseen kokeneen keskusrikospoliisin tutkijan Torsten Ehnin, jolla on apulaisenaan nuori ja kokematon Augustin Madrid. Yllätyksellisestä, mielenkiintoisesta Augustinista muodostuukin juonen edetessä kirjan suosikkihenkilöni. 

Turinin murhan selvittely johtaa NYT-kursseille, joilla rahakkaat ruotsalaiset hoitavat parisuhteitaan.  Lisäksi kirjassa seurataan huonossa parisuhteessa elävää hienostorouva Paulaa, jolle alkaa tulla omituisia tekstiviestejä. Tekstiviestien lähettäjä rohkaistuu ja tulee tirkistelemään Paulan kodin ikkunoiden taakse.


Pikkuhiljaa asiat saavat ratkaisunsa ja rikokset selvitetään, vaikkakin kirjan loppuratkaisu on hieman lattea. Ehkäpä Rudbergin chick lit -kirjailijatausta selittää tämän kirjan tapahtumia ja kuvauksia. Välillä tuli tunne, että kyseessä ei suinkaan ole dekkari, vaan mukava viihderomaani, jossa kuvataan tukholmalaisen hienoston ylellistä elämää, laihduttamista, tupakoinnin lopettamisyrityksiä, sisustamista, vaatteita ja ruokaa. Mutta kirjoittaa Rudberg kyllä osaa, hän on taitava tapahtumien kuvaaja. Ehkäpä luen jatko-osankin, lähinnä siksi, että Augustin Madridin persoona kiinnostaa. 



2 kommenttia:

  1. Samoilla linjoilla: juoni sinänsä on ihan kelvollinen ja mikä ettei pettäjämiehiä listivälle nuorukaiselle - kuten kirjassa - piisaisi loppumatonta työsarkaa...

    Torsten Ehnin ja vastavalmistuneen, sliipatun Augustin Madridin uomiaan etsivän yhteistyön käyntiinlähdön ja toteutumisen kuvaus on mainiota,ja Madridin persoonasta kehkeytyykin porukan kiinnostavin ja moniulotteisin. Kehittämiskelpoisia ainesosasia löytyy, kunhan  Rudberg malttaisi heittää chick-lit -viitan harteiltaan komeron perukoille koita kerämään ja fokusoitua dekkarinkirjoittamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin lukemassa postauksesi tästä kirjasta Takkutukka. Samoilla linjoilla ollaan, enemmän saisi olla dekkarimaisia piirteitä.

      Poista