Santa Montefiore & Simon Sebag Montefiore: Lontoon kuninkaalliset kanit

Santa Montefiore & Simon Sebag Montefiore: Lontoon kuninkaalliset kanit. Alkuteoksen nimi: Royal Rabbits of London. Suomentaja: Maija Heikinheimo. Kansi ja mustavalkea-piirroskuvitus Kate Hindley. 192 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Elämä on seikkailu. Kaikki on mahdollista, kun on tahtoa ja onnea, mehevä porkkana, tarkka nenä ja ripaus hullunrohkeutta!

Tämä kirja suorastaan kutsuu lukijaa tarttumaan kirjaan, niin viehättävä kannen kuvitus on. Ennen kuin sain kirjan, kiinnitin kirjakaupassa huomiota kauniiseen kanteen ja mietin, että kirja, jossa on tällainen kansi, ei voi olla huono. Ja oikeassa olin! Kannessa on kuvattu kirjan tärkeitä elementtejä: kuninkaallinen kruunu, porkkanat, Sulo-kani, kuninkaalliset kanit.Vain rotat puuttuvat.

Sulo Ruskeahäntä -kani, pikkuinen reppana kani on kirjan päähenkilö. Sisarusten kiusaamalla kanilla on onneksi yksi ystävä. Ystävä on jo iäkäs, maailmaa nähnyt Horatius, kani hänkin, joka mielellään kertoo Sulo-kanille kirjasta Suuren kani-imperiumin nousu ja tuho. Näistä lukuhetkistä molemmat nauttivat. Sitten tapahtuu jotakin. Sulo-kani kuulee sattumalta kolmen rotan keskustelun ja voi katsella sekä kuunnella rottia piilopaikastaan.

"Jokaisen rotan vihertävillä huulilla oli tupakka, josta nousi sinisiä savukiuhkuroita ilmaan, ja lisäksi ne kantoivat olalla järeitä kameroita, joissa oli valtavan pitkät objektiivit. Kännykät olivat vyöllä pienissä nahkakoteloissa, ja lisäksi rotilla oli kuulokkeet ja pieni mikrofoni suun edessä, jotta ne pystyivät puhumaan puhelimeen kameraa laskematta."  (s. 26)

Vaikkapa kuningatar yöpaidassa!

Sulo kuulee, että rottien tarkoituksena on tunkeutua Buckinghamin palatsiin ja siellä kuningattaren makuuhuoneeseen ja saada kuningattaresta henkilökohtaisia kuvia rottajuorut.com -sivulle. Sulo kiirehtii kertomaan tapahtuneesta Horatiukselle. Horatius reagoi heti ja toteaa, kuningatar ei pysty puolustautumaan rottia vastaan, ainoastaan kuninkaalliset kanit voivat tehdä sen. Siksi Lontoon kuninkaallisia kaneja täytyy varoittaa heti paikalla.

Ja kukapa muu kuin Sulo-kani saa tehtäväksi lähteä vierailulle kuninkaallisten kanien päämajaan eli suureen pesäverkostoon Buckinghamin palatsin alla. Ja niin pikkuinen Sulo lähtee matkalle Lontooseen. 

Sulo-kani asustaa Northamptonshiressa, joten pitkä matka hänellä on edessään Buckinhamin palatsiin.

Paljon vaaratilanteita koettuaan Sulo pääsee Lontooseen. Salasanojen turvin hän kohtaa komean Clooney-kanin, "jolla oli lyhyt harmaa turkki, pitkät mustakärkiset korvat sekä älykäs ja tarkkaavainen ilme. Illan hämärässä Sulo näki, että kanilla oli hyvin prässätyt mustat housut, tyylikäs smokkitakki ja tulipunainen rusetti. Hän näytti aivan maailmankanilta." (s. 70) 

Clooneyn keralla Sulo kuljetetaan kanimarsalkan luo, jolle Sulo voi kertoa rottien suunnitelmista. Sitten alkaa jännittävä taistelu rottien kanssa Buckinhamin palatsin luolastoissa. Sulolla on siinä merkittävä rooli. 
 

Buckinhamin palatsi

Tarinaa lukee aikuinenkin mielellään ja ihastuu pikkuruiseen Sulo-kaniin. On hellyttävää kokea, miten Sulo yllättää itsensäkin, eikä vain itsensä, vaan myös muut kanit. Sulo on neuvokas, hän on rohkea, hän on kekseliäs, hän on kaikkea sellaista, mitä ei uskoisi piilevän vaatimattoman ulkokuoren alla. Eli pienikin voi suuri!

Kirjoittajat kertovat kiitoksissaan kirjan synnystä. Tarina alkoi lapselle keksitystä iltasadusta ja vuosien päästä vanhemmat päättivät kirjoittaa kanikirjaa yhdessä kahden lapsensa kanssa. Kirja todellakin kannatti kirjoittaa. Tarina on jännittävä satu ja ennen kaikkea aihe - kuninkaalliset kanit - on kerrassaan viehättävä. Kate Hindleyn piirrokset ovat upeita. Kirja luokitellaan kuuluvaksi lastenkirjallisuuteen, saturomaaneihin ja kaunokirjallisuuteen. Kustantajan antama ikäsuositus on 7–99 v. Lontoon kuninkaalliset kanit aloittaa sarjan, jonka toinen osa, Lontoon kuninkaalliset kanit - Pako Towerista, julkaistaan suomeksi keväällä 2019. Sarjasta on tulossa myös elokuva. 

Kirjassa tunsin sympatiaa näitä kaneja, erityisesti Suloa, kohtaan. Todellisessa elämässä kanit, jänikset ja rusakot ovat eläinsympatioissani ihan siellä loppupäässä, niin paljon ne ovat saaneet tuhoa puutarhassani. Ja niitä vain riittää ja riittää kaupunkiympäristössäkin, vaikka luulisi metsien tarjoavan riittävästi ja myös parempaa evästä. Lontoon kuninkaalliset kanit ovatkin ihan eri juttu!