Affinity Konar: Elävien kirja

Affinity Konar: Elävien kirja. WSOY. 2016. Alkuteos

Mischling 2016. Suomentanut Hanna Tarkka. 457 sivua.

”Tämä kaikki tässä”, hän (Mengele) sanoi. Tämä on geneettistä aineistoa. Et osaa alkuunkaan kuvitella, mitä näillä pienillä näytteillä voidaan saavuttaa. Toisenlainen ihminen, täydellinen ihminen.”

Konarin Elävien kirjassa tapahtumat keskittyvät Auschwitziin. Kirja alkaa syksystä 1944, jolloin 12-vuotiaat kaksostytöt Stasha ja Pearl saapuvat sinne äitinsä Maman ja isoisänsä Zaydenin kanssa. Kaksostytöt otetaan heti Sedän Tarhaan. Setä on kuolemanenkelinä tunnettu SS-kapteeni Josef Mengele, joka tunnetaan epäinhimillisistä ihmiskokeista, joiden tavoitteena oli kehittää arjalainen yli-ihminen. Kaksoset olivat Mengelen erityisen mielenkiinnon kohteena, koska näin arjalaiset pystyisivät lisääntymään nopeammin. Kaksosten lisäksi Mengelen koehenkilöitä olivat: kolmoset, jätit, lilliputit, raajattomat ja juutalaiset, joiden ulkonäköä hän piti oudon arjalaisena. (s. 47) 

Stashaja Pearl olivat samannäköisiä pellavapäitä, mutta luonteeltaan hyvinkin erilaisia. Stasha oli utelias, puhui nopeasti ja katkonaisesti ja käytti hiuksissaan punaista solkea. Pearl puolestaan puhui rauhallisesti, tanssi hyvin ja käytti sinistä solkea. Pearlin tehtävänä oli muistaa menneisyys ja Stasha huolehti tulevaisuudesta. Kaksosissa Mengele kiinnitti huomiota kaksosten erilaisuuteen. Löytääksen vastauksen kaksosten erilaisuuteen Mengele teetti kaksosilla epäinhimillisiä laboratoriokokeita. Stashasta tuli lähes sokea, kun Mengele yritti muuttaa myrkkyruiskeella Stashan ruskeat silmät sinisiksi, Pearl puolestaan ei pystynyt kävelemään häneen kohdistuneen raa'an väkivallan vuoksi. Stasha opiskeli Tarhassa lääketieteellisiä kirjoja: ”kaiken tämän tavoitteena oli se, että tehtyäni häneen (Mengele) tarpeeksi suuren vaikutuksen pääsisin hänen lähelleen tappaakseni hänet” (s. 222). Mengelen surmaaminen onkin Stashan ja hänen ystävänsä Felixin tavoite myös Auschwitzista poispääsyn jälkeen. 

Kirja jakaantuu kahteen osaan: ensimmäinen osa kertoo Tarhasta ja toinen osa sodan päättymisestä. Ensimmäisen osan lopussa venäläiset tulevat Auschwitziin 20.1.1945. Auschwitziin jää 7000 vankia ja 20000 vankia lähtevät. Myöhemmät tutkimukset todistavat, että Auschwitzin keskitysleirillä oli ollut 1500 kaksosta, joista 200 jäi eloon. Auschwitzin vapauttamisen jälkeen kaksostytöt joutuvat erilleen ja etsivät epätoivoisesti toisiaan. Toisen osan keskeinenä teemana on unohtamisen ja anteeksiantamisen vaikeus.

Kirjan aihe on rankka. Konar on perehtynyt Mengelen epäinhimillisiin ihmiskokeisiin perusteellisesti. Mengelen teot ovat uskomattoman raakoja, mutta siitä huolimatta lukija nauttii kirjan lukemisesta eikä kirjaa oikein malta laskea käsistään. Konerin kirjoitustyyli
on avain lukunautintoon. Hän kirjoittaa kauniisti, lähes sadunomaisesti. Konarin kaunista kieltä täydentää Hanna Tarkan erinomainen suomennos. Kaksostytöt tulevat lukijalle läheisiksi, samoin lukija tulee tutuksi Potilaan ja Felixin kanssa, jotka ovat myös Tarhan koekaniineita.Kirjan etenemistä on helppo seurata kaksostyttöjen vuorotellessa kertojina. Anthony Doerr, jonka kirja Kaikki se valo jota emme näe sijoittuu myös toiseen
maailmansotaan, toteaa Konarin kirjasta: Elävien kirja on paradoksi. Se on kaunis romaani maailmanhistorian kauheimmasta rikoksesta ja perusteelliseen tutkimukseen pohjautuva kirjallinen muistomerkki, jossa kaikesta huolimatta on sadunomaista keveyttä.

Stasha ja Felix eivät onnistuneet surmaamaan Mengelea. Mengelea ei koskaan kuultu eikä tuomittu, vaikka hän oli liittoutuneiden etsityimpien listalla. Mengele pakeni Etelä-Amerikkaan ja kuoli Brasialassa vonna 1979.

Auschwitzista lähdettyään Stasha ja Felix joutuvat piilottelemaan mitä erilaisimmissa paikoissa. ”Näetkö saman minkä minä näen?” Felix kuiskasi. Sillä hänkin oli tehnyt itselleen kurkistusaukon. ”Minä näen tähtiä”, oli kaikki mitä sanoin. ”Minä en näe krematoriota” oli kaikki mitä hän sanoi. (s. 291)

                          Ja me piirsimme unikkoja. (s. 457)