Niina Holopainen: Graniittijalka

 

Niina Holopainen: Graniittijalka. Reuna. 2026. Kansi ja taitto Jaana Rautio. 228 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Graniittijalka-romaanin päähenkilö on vanha hirsitalo, joka saa todistaa kolmen sukupolven naisen elämää iloissa ja suruissa. Talo pyrkii suojelemaan suvun naisia, mutta aina naiset eivät ole kykeneviä tai halukkaita kuulemaan talon neuvoja. 

Tapahtumat alkavat vuodesta 1918, sisällissodan ajasta. Hilma ja juuri sodasta palannut Aukusti solmivat avioliiton. Heillä on suuri luotto tulevaisuuteen. Niin rakentuu talo, jolle Hilma loitsuin lupaa: "Mikä tulee minusta, liittyy sinuun iäksi. Veri seuranaan uusi jäsen liittyy sinetillä sarjaan loputtomaan..." Mutta Aukustin vievät sisällissodan raa'at muistot pimeyteen, eikä hänestä ole isäksi tyttärilleen Lainalle ja Liisalle.

Laina on toista sukupolvea edustava hirsitalon nainen. Lainan omat vaikeat lapsuuden- ja nuoruudenkokemukset ohjaavat hänen käyttäytymistään. Oma raskaana oleva tytär Eeva joutuu äidin epäinhimillisen kohtelun kohteeksi. Traagisten tapahtumien jälkeen Eevasta tulee talon kolmas sukupolven edustaja. 

Eevan jouduttua hoitokotiin talo jää tyhjäksi. Onneksi tulee Sirpa, suvun ulkopuolinen nainen, joka ostaa talon. Yllätyksellisellä tavalla Sirpan kokemuksista löytyy liittymäkohtia Hilman sukuun.

On kiinnostavaa, että kirjailija on valinnut yhdeksi teoksen päähenkilöistä hirsitalon, joka sitoo sukupolvet ja kirjan tapahtumat yhteen. Välillä talo kommentoi kulloinkin vuorossa olevaa kertojaa, mutta se on saanut myös omia nimikkolukujaan. Talo ehti kokea pitkän elämänsä aikana paljon:

"Pääsin sadan vuoden ikään muutama vuosi sitten, joten uskallan kehaista nähneeni ja oppineeni jo enemmän kuin tarpeeksi. Noihin vuosiin mahtuu useamman kaksijalkaisen ikä, iloa ja kyyneleitä."

Graniittijalka on vahvasti naisten kirja. Kutakin sukupolvea edustaa voimakas nainen miesten jäädessä suosiolla sivuosaan. Vahvojen naisten ketjua jatkaa sukuun kuulumaton, touhukas Sirpa. Hän tekee taloon uudistuksia, joita vanha rakennus aluksi hieman vieroksuu. Holopainen onnistuu puhaltamaan suvun naiset upeasti eloon. Erityisen läheiseksi ja koskettavaksi minulle muodostui sympaattinen, kovia kokenut Eeva.

Tapasin Niina Holopaisen Joensuun kirjallisuustapahtumassa 19.9.2026. Entisenä joensuulaisena on ilo huomata, että Pohjois-Karjalasta nousee jatkuvasti uusia, taitavia kirjailijoita. Uskon ja toivon, että kuulemme Holopaisesta vielä paljon jatkossakin.

Lämmin kiitos kustantajalle kirjan kauniista taitosta – teos on visuaalisesti ja fyysisesti miellyttävä ottaa käteen. Jaana Rautio on puolestaan suunnitellut kirjaan upean, tunnelmallisen kannen.

Talo itsenäisenä hahmona toi mieleeni Maritta Lintusen romaanin Halla, jossa talo nousee samalla tavalla yhdeksi teoksen keskeisistä päähenkilöistä.