Arttu Tuominen: Hydra

 

Arttu Tuominen: Hydra. Otava. 2026. Kannen suunnittelu: Mika Tuominen. 331 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Piti mennä kauppaan, tehdä ruokaa ja siivota. Kaikki kuitenkin jäi, kun oli pakko vain lukea. Niin vetävä Arttu Tuomisen Hydra oli, etten juuri malttanut pitää taukoja. Olen lukenut Tuomisen koko tuotannon ja pitänyt paljon Delta-sarjasta. Viimeistään tämä uusi Kide-sarja – jonka toinen osa Hydra on – osoittaa, että Tuominen on lunastanut paikkansa kansainvälisen tason rikoskirjailijana.

Tällä kertaa tapahtumat jättävät Porin taakseen. Nyt liikutaan Helsingissä, Pariisissa ja Kolumbiassa. Painopiste ei ole poliisityössä, vaan armottomassa, väkivaltaisessa ja äärimmäisen laskelmoidussa kansainvälisessä huumebisneksessä, jossa ihmishengellä ei ole arvoa.

Tarina etenee neljässä taitavasti punotussa juonilinjassa:

• Helsingissä pelivelkoihin hukkuva pankinjohtaja Esko Roine huomaa olevansa syvällä huumeorganisaatiossa. Samaan aikaan hänen 16-vuotias koulukiusattu poikansa Miro ajautuu kavereineen huumekuvioihin.
• Pariisissa tapahtumat sijoittuvat Pilvikaupunkiin, vaaralliseen maahanmuuttajien ja huumekartellien kaupunginosaan, jonne poliisienkaan ei ole turvallista mennä. Lahjakkaalla kirjoittajalla Louisilla olisi mahdollisuus parempaan elämään, mutta huumemaailman houkutukset ovat suuret.
• Kolumbiassa, huumeiden alkukodissa, köyhyys pakottaa raskaana olevan, sairaan lapsen yksinhuoltajan Estellen hakeutumaan töihin kokaiinitilalle. Estellen kohtalo meni niin iholle, ettei tätä osuutta kyynelehtimättä voinut lukea.
• Helsingissä mukaan juonikuvioihin astuu Tuomisen Alec-kirjasta tuttu ihastuttava Liina Aho. Ennen 14-vuotias tyttö on nyt viisikymppinen Alepan kassa. Tämä harmaatukkainen nainen osoittaa sellaista nokkeluutta, että huumejengiläiset ovat ihmeissään.

Tuominen kehittyy dekkari dekkarilta, ja Hydra on kertakaikkinen täysosuma. Se kuvaa huumeketjun matkan alkutuottajalta aina loppukuluttajalle asti – kirjan etulehdillä kuvatut, suloisiin kääreisiin pakatut kokaiiniannokset hätkähdyttävät.

Vaikka tarinalinjoja on neljä, Tuominen pitää palaset tyylikkäästi koossa. Näkökulmat vaihtuvat luontevasti, ja langat solmitaan taitavasti yhteen lopussa. Pidin tästä vauhdikkaasta, jännittävästä ja sujuvasti kirjoitetusta romaanista valtavasti. Kide-trilogia saa päätöksensä ensi vuonna, ja sitä odotetaan täällä jo innolla!

Hydra-romaanin julkkarit Porin Puuvillassa 21.8.2026.