Berhard Schlink: Jälkeläinen

 

Bernhard Schlink: Jälkeläinen. WSOY. 2026. Saksankielinen alkuteos Die Enkelin. Suomentanut Pirkko Roinila. Päällys Martti Ruokonen. 372 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Oli toukokuu 1964. DDR:n nuorisojärjestö FDJ:n järjestämä nuorisotapaaminen Itä-Berliinissä keräsi massatapahtumaan peräti 500 000 nuorta, joista monet vierailijat tulivat lännestä. Tapahtuman painopiste oli rauhassa ja kansainvälisessä ystävyydessä. Berhard Schlink kuvaa elävästi vuoden 1964 huoletonta kevättä Itä-Berliinissä, kun itäsaksalaiset nuoret haaveilivat pienistä vapauksista. 

Historian opiskelija Kaspar Wettner tulee lännestä ja tapaa Birgitin. Nuoret ihastuvat, politiikka jää taka-alalle. Birgit tuntee, ettei hänellä ole mitään, mikä pidättäisi hänet DDR:ssä. Paitsi, että on yksi juttu. Hän on raskaana naimisissa olevalle kommunistipuolueen toimihenkilölle. Tätä ei Kaspar saa tietää, päättää Birgit. Kesälomalla Birgit synnyttää lapsen vakuuttuneena siitä, että hänen ystävänsä jättää vauvan orpokotiin. Sitten Birgit pakenee Prahan ja Wienin kautta Länsi-Saksaan Kasparin luo. 

Birgit ja Kaspar avioituvat, ja Kasparista tulee kirjakauppias. Eräänä päivänä Kaspar löytää vaimonsa kuolleena kylpyammeesta. Ei käy selville, oliko kyseessä itsemurha vai tapaturma. Kaspar löytää Birgitin keskeneräisen elämäkerran ja saa selville, että Birgit on synnyttänyt tyttären DDR:ssä. Kaspar aloittaa Birgitin tyttären epätoivoisen etsinnän, vaikka ei tiedä edes tytön nimeä. Ja kuinka ollakaan, Birgitin Svenja-tytär löytyy. Hän on naimisissa ja on 14-vuotiaan Sigrunin äiti. Aviopari asuu maalaiskylässä Mecklenburgissa itäisessä Saksassa. Kyläläiset muodostavat äänioikeistolaisen völkisch-yhteisön, joka ihailee Hitleriä ja kolmatta valtakuntaa ja vihaa kaikkea uutta.  

Kaspar saa sovituksi, että Sigrun viettää loma-aikoja Kasparin luona. Schlink kuvaa koskettavasti Kasparin ja Sigrunin tutustumista ja erilaisten maailmoiden kohtaamista. Yhteisönsä tavoin Sigrun kieltää holokaustin, epäilee Anne Frankin päiväkirjaa, lukee Rudolf Hessin kirjaa ja haluaa taistella järjestelmää vastaan. Kaspar taipuu Sigrunin toiveeseen vierailla Ravensbrückin keskitysleirillä, koska Sigrun ihailee julmaa vanginvartija Irma Gresea. Tutustuminen Sigruniin on iso haaste Kasparille, mutta onneksi musiikista löytyy yhteinen kiinnostuksen kohde.

Jo kansainvälisessä bestseller-kirjassa Lukija Schlink kuvasi syyllisyyttä ja häpeää, kun saksalainen sukupolvi joutuu kohtaamaan vanhempiensa sota-aikaiset teot. Jälkeläisessä Schlinkin teemana on DDR:n ja länsi-Saksan yhdistymisen vaikeudet yksilötasolla. Birgit kirjoitti elämäkerrassaan: "Ne, jotka jäivät, eivät voi iloita omasta maastaan. Ne, jotka lähtivät, eivät voi palata; heidän maanpakonsa ei lopu koskaan. Siitä johtuu tyhjyys. Maa ja unelma ovat peruuttamattomasti kadonneet. En minä peruuttamatonta katoamista sure. Mutta tyhjyyttä suren. Tyhjyys. Tyhjyyden tuska. Tuska."

Jälkeläinen lukeutuu kirjavuoteni parhaimmistoon. Pidin Schlinkin rauhallisesta ja viipyilevästä kirjoitustyylistä. Oli kiinnostavaa tietää, että Schlink on itsekin osallistunut DDR:n nuorisotapaamiseen, mikä toi Kasparin ja Birgitin nuoruuden kohtaamiseen hienoa autenttisuutta. Kasparin ja Sigrunin välille rakentuvaa yhteyttä kirjailija kuvaa koskettavasti. Vahva suositukseni tälle kirjalle.