Suonna Kononen: Kadonneen humppakuution arvoitus

 

Suonna Kononen: Kadonneen humppakuution arvoitus. Harri Harakan tutkimuksia I.  Aviador. 2026. Kansi Juho Juntunen. 188 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Suonna Kononen osaa yllättää. Kolmen kirjan jälkeen - Tie päättyy meren rannalle, Jokisaarnat ja Uncle Samsara - Kononen on ryhtynyt dekkarikirjailijaksi. Täytyy sanoa, että hieman skeptisesti, mutta myös uteliaasti, aloitin lukemisen. Jo heti ensilehdillä totesin, että Konoselle tutuissa aiheissa tässä liikutaan. Eletään 1990-luvun lamakautta. Tapahtumat sijoittuvat Joensuuhun ja Lieksaan, siis Pohjois-Karjalaan. Toimittajan työ on tuttua Konoselle, kuten myös musiikki. Näillä molemmilla teemoilla on iso rooli kirjan tapahtumissa.

Kirjan juoni on melko simppeli. Nimi Kadonneen humppakuution arvoitus kertoo oleellisen. Humppakuutio eli tanssiyhtye Trio Revanssin jo valmiiksi lastattu kuomuperävaunu on kadonnut. Ja illaksi on sovittu tanssikeikka Lieksan Puustelliin. Etsintöjä johtaa yksityisetsivä, entinen iskelmämuusikko ja basisti Harry Harakka, jolla on apulaisena legendaarinen kaupunkilehti Sirmakan toimittaja Könö Könönen. Könö on leppoisa mies, jonka bravuurinumeroita ovat tyhmät basistivitsit. "Sydän Könösellä oli puhdasta kultaa, Lapin Kullalla huuhdeltua, ja ajatusmaailma kaunis." Mieluisinta hommaa Könöselle on oluen juonti. Harakka aloittaa humppakuution etsinnän yhdessä Könösen kanssa. Siinäpä on kirjan juoni kaikessa lyhykäisyydessään. 

Humppakuutio ei ole true crime -dekkari, siinä ei ammuta eikä siinä tule ruumiita. Sen sijaan tämä cozy crime -dekkari tarjoilee elävää kieltä, lempeää hullunkurisuutta, huumoria, värikkäitä ja inhimillisiä henkilöhahmoja sekä häkellyttävän huonoja puujalkavitsejä.

Henkilökuvaukset ovat herkullista luettavaa juuri inhimillisyytensä ja liioitellun tarkkanäköisyytensä ansiosta.

"Toinen mies muistutti pystyyn nostettua, 180 sentin pituuteen skaalattua mäyrää. Hän oli toimittaja Könö Könönen. Hänen vaatteistaan ja kengistään ei ole paljon kertomista. Kyllä hänellä sellaiset oli, mutta linnanjuhlien kättelyjonon selostajankin ne olisivat saaneet hiljaiseksi. Yhden selkeän piirteen pukeutumisessa huomasi: Könönen oli maan etulinjassa niin sanottujen miesliivien käyttäjänä, joita yleensä näki kalastajien tai remontoijien päällä."

Kirjaa on helppo lukea - teksti kantaa ja huumori antaa mehevän lisämausteen. Välillä oli aivan pakko nauraa ääneen, niin mainiosti tarina kulkee ja niin toivottoman loistavia ovat basistivitsit. Erityisen ihastuttava on kohtaus, jossa Harry ja Könö vierailevat Harryn äidin,  rouva Nasti Harakan, luona Joensuun Kettuvaarassa. Kaksikolle tarjotaan herkullista karjalanpaistia, eikä vertailu jää vaatimattomaksi. "Edes Suomen kansan rakastamat televisiokokit Väinö Purje tai Jaakko Kolmonen eivät olisi pystyneet parempaan." 

Kirja koostuu 27 lyhyestä luvusta, joilla on osuvat ja houkuttelevat otsikot. Musiikilla on tarinassa iso rooli, ja lopusta löytyykin listattuna kolmisenkymmentä laulua, joiden sitaatteja tekstissä vilahtelee. 

Yli kolmekymmentävuotta Joensuussa asuneena oli mukava liikkua tutuissa paikoissa. Nautin, kun pääsin Harakan matkassa Mutalaan, Karsikkoon, Reijolaan tai Pikku Mikkoon. Ei kirja ehkä aivan Joensuun matkailumainokseksi taivu, mutta mainiona nostalgiamatkana se toimii.

Juho Juntusen suunnittelemassa onnistuneessa kannessa on kaikki oleellinen: humppakuutio, musiikkia, Harakka ja Könönen Harakan mersussa pohjoiskarjalaisessa maisemassa. Tunnelma välittyy jo ennen kuin ensimmäinenkään sivu on käännetty.

Kirja on ensimmäinen osa Harry Harakan tutkimuksia -sarjassa. Mielenkiinnolla odotan jatko-osaa.