Hautausmaalla - 30 kokemusta

 

Hautausmaalla - 30 kokemusta. Toimittaneet Olli Sarpo, Irja Sinivaara, Tarja Tornaeus ja Jukka Vartiainen. Reuna Publishing House. 2025. 132 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Bongasin Reunan katalogista kiinnostavalta vaikuttavan kirjan: Hautausmaalla - 30 kokemusta. Pidän paljon hautausmaista. Kuljen mielelläni siisteillä ja rauhallisilla hautausmailla. Ulkomailla ollessamme käytämme mielellämme useammankin päivän hautausmaakävelyihin. 

Kirjassa 30 kirjoittajaa kuvaa hautausmaakokemuksiaan. Luen kustantajan sivuilta, että tekstit kirjaan on valittu kirjoituskilpailun perusteella. Kirjoituskilpailuun oli saapunut määräpäivään (30.9.2024) mennessä 412 kilpailutekstiä. Näistä raati valitsi 30 julkaistavaksi Hautausmaa-antologiassa. Kirjoittajilla on hyvinkin erilaisia kokemuksia aiheesta. Ei ole yllätys, että hautausmaat ja kuolema kiinnostavat. Onhan kuolema universaali ja mystinen tapahtuma, johon liittyy voimakkaita tunteita ja joka herättää monenlaisia kysymyksiä. 

Jokainen kirjan teksti liittyy tavalla tai toisella hautausmaihin ja kuolemaan. On tekstejä, joissa kuvataan ystävän, aviopuolison tai lapsen kuolemaa. Lähtökohtana näissä teksteissä on suru. Monessa tekstissä maailmaa kuvataan vainajan silmin. Kuolleet voivat keskustella keskenään hautojen takaa tai vainaja voi tarkkailla elävien maailmaa vaikkapa haudasta tai arkusta käsin. 

Joidenkin kirjoitusten ydin jäi minulta ymmärtämättä, mutta mieleen jäi moniakin kiinnostavia ja koskettavia tekstejä. Hanna Oittisen teksti Ethän sinä ajattele niin? sai minut kyynelehtimään, niin upeasti kirjoittaja kuvaa kuollutta lasta ja lapsen rakkautta ja yhteyksiä elävään äitiinsä. "Tule äiti taas käymään hautausmaalla. Muistellaan sen kesäpäivän onnellisia hetkiä." Pidin paljon myös Jaakko Collinin tekstistä Hautausmaan penkillä. Aviomies on käynyt vaimonsa haudalla joka ikinen päivä jo kahden vuoden ajan. Mies muistelee vaimoaan ja vaimonsa laittamaa herkullista kanttarellikastiketta. "Tulen rakkaani taas huomenna tapaamaan sinua. Käyn ensin aamulabrassa ja sen jälkeen apteekissa. Ottavat taas niitä samoja näytteitä ja reseptit on uusittava." Antologian parhaaksi novelliksi oli palkittu Leena Lepistön novelli Irma. Irma on vauva, joka on kuollut verenmyrkytykseen. Isä käy hakemassa ruumiin lastensairaalasta Helsingistä. Novelli on todella taitavasti kirjoitettu, se on oivaltava, tiivis ja tarkkanäköinen. 

Kirsi Arppo kuvaa novellissaan Kuolema on kasvoton ja monikasvoinen kiinnostavasti ulkomaisia hautausmaita. Kuvausten kohteina ovat Varsova, Kioto, Kolumbia ja Lontoo. Jaakko Tikkasen tiiviissä Maaksi-novellissa kuvataan kuolemia Buchenwaldin keskitysleirillä. Novelli päättyy leirinjohtajan toteamukseen: "Et olisi ikinä uskonut heidän jaksavan liittoutuneiden tuloon asti." 

Tekstit ovat kiinnostavaa luettavaa. Kirjoittajien hautausmaa- ja kuolemakokemukset ovat hyvin erilaisia. Jokainen lukija lukee novelleja omista lähtökohdistaan. Uskon, että jokainen löytää novelleista jotakin omakohtaista ja itselle merkityksellistä.