Riko Saatsi: Yönistujat

 

Riko Saatsi: Yönistujat. Gummerus. 2025. 191 sivua.

Toisen maailmansodan myötä Feodor, Nasti ja lapset joutuivat jättämään kotinsa ja lähtemään evakkoon Karjalan Suistamolta. Evakkotaival vei perheen Lapualle. Koska maataloustaustaisia evakkoja ei juurikaan sijoitettu ruotsinkielisiin kuntiin, Feodorin perheen tie vei asutustilalle Nurmekseen, synkkiin ja kivikkoisiin Pohjois-Karjalan korpimetsiin. 

Kovalla työnteolla saadaan talo asutuskuntoon ja pellot tuottamaan. Onneksi lapset ovat hyvänä apuna työnteossa. Sen sijaan vaikeampaa kuin työnteko on sopeutuminen suomalaisuuteen. Karjalankieli ja ortodoksisuus ovat syvällä perheen perinteissä ja ne kuuluvat jokaiseen päivään, mutta ikävää on jatkuva ryssittely ja koulukiusaaminen. Evakot ovat "jotain kymmeniä vuosia jälessä ja henkisesti alemmalla tasolla." Ne, joiden maista oli lohkottu paloja siirtoväelle, olivat kaikkein ilkeimpiä, vaikkakin lunastetut maat olivat usein kelvottomia. 

Kirjan tapahtumat kuvaavat yhden päivän tapahtumia. Mummu Tatjana, joka oli ollut huonokuntoinen jo Suistamolta lähdettäessä, kuolee ja siirtyy tuonilmaisiin. Lukija pääsee mukaan ruumiinvalvojaisiin. Valvojaiset sujuvat perinteen mukaisesti. Nasti pesee ruumiin ja pyytää mummulta anteeksi väärintekojaan. Feodor poikien kanssa tekee mummulle arkun. Nasti valmistaa ruokaa surijoille, joita ilmaantuukin melko iso joukko alkuillasta. "Ristinmerkin tehtyään he jättivät tuomisensa minulle ja menivät kädet ojossa, pysähtymättä Tatjanan luo. He tarttuivat mummua sormista. He silittivät hänen poskiaan ja otsaansa." Lauletaan kolmipyhäveisuuta. Seuraavana päivänä  on hautajaispäivä, joka saa ikävän päätöksen. 

Ortodoksisuuden suhdetta kuolemaan kuvataan kirjassa asiantuntevasti ja myös hyvin kauniisti. Mummu kävi Suistamolla usein kalmistolla ja muisti edesmenneitä läheisiään viemällä heidän haudoilleen ruokaa. "Hautoja, joilla Tatjana kotona kävi - kopautti hautakepillään mullan alta miehensä arkkua ja aloitti Kuulehan ukkoseni..." Ortodoksien kalmistot sijaitsevat vanhoissa metsissä. "Ei täällä ole mitään kalmistoja, Feodor murahti. Hautuumaata hoidetaan kuin vihannesmaata.

Ortodoksinen kalmisto Ilomantsin Hattuvaaran kylässä. Kuva Kari Airola.

Kirjassa on kiinnostava rakenne. Jotkut luvuista alkavat Nastin muisteluilla. Vuosi on 1991, ja Nasti on Joensuun sairaalassa osastolla 2. Repliikit ovat karjalan kielellä. Lukeminen tuotti minulle vaikeuksia, mutta jotakin tekstistä selvisi useammalla lukemisella. Kiinnostavasti karjalankielisten lukujen viimeinen kappale on suomenkielisenä seuraavan luvun alussa. 

Karjalaisten evakkotaipaleesta on kirjoittanut mm. Heikki Turunen, Merja Mäki, Laila Hirvisaari ja Sirpa Kähkönen. Saatsin kirja on autenttisuudellaan tärkeä lisä suomalaiseen evakkokirjallisuuteen. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen katsomaan Markku Pölösen elokuvan Oma maa.

Yönistujat oli kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana vuonna 2025. Suositukseni tälle koskettavalle, taidokkaasti kirjoitetulle kirjalle. Saatsin kieli on napakkaa ja tiivistä. Kirja on varmasti elämysmatka monille, joiden lähisukulaiset joutuivat evakkomatkalle.