Arvostelukappale kirjailijalta
Kirjan päähenkilö, minä-kertoja nelikymppinen Minna on asunut pääkaupunkiseudulla jo parikymmentä vuotta. Kiihkeän rakastumisen myötä sukulaiset ja ystävät Pohjois-Karjalassa lähes unohtuivat. Mutta eroon päättynyt avioliitto Niklaksen kanssa ja mummon perintönä jättämä asunto Joensuussa saavat Minnan suuntaamaan muuttokuorman kohti Pohjois-Karjalaa. Minna pohtii surkeaa avioliittoaan. "Löysinkö lopulliseen eroon tarvittavan rohkeuden vasta sitten, kun mummon testamentti julisti, että uusi koti odotti minua Joensuussa? Ehkä hyvinkin niin."
Joensuu on entuudestaan tuttu Minnalle. Minnan perhe oli muuttanut Liperistä Joensuuhun Minnan alakouluvuosina. Miten mukava onkaan entisenä joensuulaisena kulkea Minnan kanssa tutuilla paikoilla. "Tässä ihmisen kokoisessa yliopistokaupungissa oli helppo löytää perille, sillä keskustan kadutkin kulkivat suorassa ruutukaavassa. Kaikki oli leppoisaa, lähellä ja turvallista." Tunnen hyvin nuo kadut, sillat, Taitokorttelin, Penttilän ja Linnunlahden. Norssissa olen jopa opettanut. Myös Liperin Salonranta on tuttu paikka Minnalle. Siellä asui rakas mummo ja yhä edelleen Aksu-eno.
Avioeron jälkeen Minnan rakkauden tarve on suuri. Rima on korkea. Miten mielellään Minna löytäisi rakkaan, jonka kanssa voisi elää yhtä onnellista elämää kuin Minnan omat vanhemmat. Kirjan tapahtumien myötä avautuu Minnan elämä lapsuudesta alkaen: ystävyys- ja miessuhteet, sukulaiset ja ennen kaikkea mummon tärkeä rooli. Olisipa kaikilla tällainen ihana mummo! Kaiken taustalla soi musiikki. Sen voi päätellä jo kirjan nimestäkin: Neljän Ruusun Sun täytyy mennä. Jokainen luku on nimetty jonkin biisin sanoin.
Viihdyin mainiosti tämän kepeän feelgood-romaanin parissa. Kirjan lopputapahtumat ovat yllättäviä. "Salaisuuksien aika on nyt ohi!" On ilahduttavaa, että Tampereelle sijoittuvan Se on moro -sarjan tai Mari Rengon Nurmes-kirjojen rinnalle on saatu Joensuu-vastine. Kirjailijan mukaan teokselle on tulossa jatkoa, mikä on todella iloinen uutinen – toivottavasti sarjalle keksitään jokin Joensuuhun liittyvä nimi!
Pasanen kirjoittaa sujuvasti ja elävästi, dialogi toimii ja tarinaa on helppo seurata. Dialogit on kirjoitettu paikallisella murteella, mikä tuo aitoa tunnelmaa ja sopivaa särmää. Iso kiitos myös Kirjokannelle kauniista kannesta – se suorastaan houkuttelee tarttumaan kirjaan. Sun täytyy mennä on suositeltava lukukokemus kaikille, ei vain joensuulaisille. Kirjaa on saatavilla Joensuun Taito Shopista ja Taitokorttelin verkkokaupasta.
On hienoa, että meillä Suomessa on myös maakunnallisia kustantamoja, joista yksi on joensuulainen Kirjokansi.
Myös entisenä liperiläisenä tätä oli kiva lukea. Ikäeroa Minnaan on kuitenkin juuri sen verran, että vaikka tunnistan monet asiat, niin hänen nuoruutensa Joensuu oli hyvin erilainen kuin siihen aikaan kun itse Norssissa lukiota kävin :)
VastaaPoistaSattuipas hauskasti, sekä Joensuu että Liperi ovat tuttuja myös sinulle. Ja vielä Norssikin!
Poista