Wingate Lisa: Haltialapset

 

Lisa Wingate: Haltialapset. Sitruuna. 2025. Englanninkielinen alkuteos Shelterwood. Suomentanut Elina Salonen. 439 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Haltialapset on kiinnostava ja otteessaan pitävä lukukokemus monestakin syystä. Ensinnäkin, kirja sisälsi minulle uutta ja yllättävää tietoa USA:n alkuperäiskansojen historiasta. Kirjailijan huomautukset antavat lisävalaistusta kirjan tapahtumille. Toiseksi, tarina vei minut mukanaan jo ensi sivuilta alkaen. Toivoin onnea sekä Olivelle, joka käytti kaiken kekseliäisyytensä selviytyäkseen vaarallisesta matkasta halki vuoriston että Valerielle, joka etsi rauhallista elämää itselleen ja pojalleen. Kolmanneksi, luen todella mielelläni Lisa Wingaten laadukasta ja helposti luettavaa tekstiä. 

Oklahomaan sijoittuvat tapahtumat etenevät kahdella aikajanalla. Toisella aikatasolla eletään vuotta 1909, jolloin Olive eli Ollie,  haavoittuvainen 11-vuotias tyttö, elää väkivaltaisen isäpuolensa ja alkoholisoituneen äitinsä sekä kahden choctaw-tytön kanssa. Kun Olive huomaa, että toinen perheen choctaw-tytöistä, 13-vuotias Hazel katoaa, hän tietää, että isäpuoli on vastuussa tytön katoamisesta. Olive ei aikaile, hän sieppaa mukaansa 6-vuotiaan Nessan ja pakenee tavoitteenaan kulkea halki karun ja vaarallisen Winding Stair -vuoriston. Matkaaminen on rasittavaa ja vaarallista. Vaikka Olive on nokkela ja sinnikäs etsiessään ruokaa ja suojaa, lapset joutuvat moniin vaaratilanteisiin. Pian tytöt kohtaavat muita kodittomia lapsia, joista Olive haluaa huolehtia. Oliven johdolla lapset asettautuvat paikkaan, jonka he nimeävät Suojusmetsäksi. He kalastavat, keräävät luonnonantimia ja yrittävät tulla toimeen. 

Vuonna 1990 tapaamme puistonvartijan nimeltä Valerie, joka miehensä odottamattoman kuoleman jälkeen haluaa aloittaa rauhallisen elämän pienen poikansa kanssa uudessa kansallispuistossa. Pidin paljon Valeriesta samoin kuin hänen hauskasta Charlie-pojastaan. Pian Valerien aloitettua uudessa työssään käy ilmi, että teini-ikäinen retkeilijä on kadonnut kansallispuiston alueella. Ja kun eräästä lähiluolasta löytyy kolmen lapsen luut, Valerie alkaa tutkia alueen historiaa yhdessä choctow-heimon poliisin kanssa. Valerie on aloitteellinen ja rohkea nainen, eikä anna periksi, vaikka asiat eivät heti selviä. Vähitellen alueen synkkä historia alkaa nousta esiin.  

Lisa Wingaten teos vie lukijan kiehtovalle matkalle, joka on sekä opettavainen että jännittävä. Alkuun tarinan eteneminen oli hieman hidasta ja asioissa oli turhaa toistoa, mutta tarinan jännite kasvoi tarinan edetessä. Loppua kohti kirja tempaisi mukaansa niin, että sitä ei malttanut laskea käsistään. Alusta pitäen oli lukijalle selvää, että kaksi aikatasoa yhdistyvät. Niin tapahtuikin, mutta todella yllättävällä ja koskettavalla tavalla. 

Oli kiinnostavaa lukea Oklahoman varhaisesta itsenäistymisestä ja puistonvartijan tehtävistä. Eniten minua kuitenkin viehätti se, miten kirja käsittelee alkuperäiskansojen asemaa – teemoja, jotka saavat lukijan pohtimaan historiaa syvemmin. Kirjailijan huomautuksissa käy esille, että kirjan tapahtumat pohjautuvat tositapahtumiin. Wingate on tehnyt laajaa taustatutkimusta, mikä näkyy teoksen autenttisuudessa ja tarkkuudessa. Kirjasta löytyy myös historiallisia henkilöitä, kuten Kate Barnard, joka taisteli kodittomien lasten oikeuksien puolesta ja pyrki suojelemaan heitä.

Wingatelta on aiemmin suomennettu teokset Ennen kuin olimme sinun (Sitruuna 2020) (linkki) ja Kadonneiden rakkaiden kirja (Sitruuna 2023) (linkki). Haltialapset on vankka lisä Lisa Wingaten historiallisen fiktion kokoelmaan tarjoten lukijalle koskettavan ja tunteisiin vetoavan lukukokemuksen.