Pekka Makkonen: Kallaves

 

Pekka Makkonen: Kallaves. Books on Demand. 2025. Kannen kuva: Pekka Makkonen. 288 sivua.

Arvostelukappale kustantajalta

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Kuopioon, kuten kirjan nimestäkin voi päätellä. Välillä pistäydytään Joensuussa, missä päähenkilön koti sijaitsee. Juuri työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt, 60-vuotias Mies Muukkonen on sairas mies, on ollut sairas lähes koko aikuisikänsä. Nelikymppisenä tuli ongelmia munuaisten kanssa. Dialyysien jälkeen elämän pelasti uusi munuainen. Sitten tuli tieto perinnöllisestä silmäsairaudesta. Näkökyky heikkeni kaiken aikaa. "Eteen tuli vaihe, kun hän ei enää kelvannutkaan työnantajalleen, ja häntä painostettiin hakeutumaan eläkkeelle." Piti ottaa käyttöön valkoinen keppi.

Nyt Muukkonen tekee matkaa bussilla Joensuusta Kuopioon. Mukana on rakas kitara. Kitaralla ja musiikilla on tärkeä merkitys Muukkosen elämässä. "Kitarat, niistä on tullut henkireikä sairauksien kaventaessa elämänpiiriäni." Edessä on erinäinen määrä tutkimuksia Kuopion yliopistollisessa keskussairaalassa. Tutkimukset venyvät useiden päivien mittaisiksi. Niinpä Muukkonen käyskentelee Kuopiossa vanhoilla, tutuilla paikoilla, onhan Kuopio hänen entinen kotikaupunkinsa. Samalla ajatuksissaan hän palaa nuoruusvuosiin, nuoruuden ystäviin ja ennen kaikkea Anniin, siihen ihanaan nuoreen naiseen, johon hän rakastui. Annia ja Muukkosta yhdisti ympäristöaktivismi. 

Muukkosen kitaralle tulee käyttöä, kun hänet värvätään soittamaan ravintola Mustaan Lampaaseen. Soittorupeama taas puolestaan johdattaa Muukkosen Kallavedelle hyvässä ja mukavassa seurassa. 

Kirjaa on helppo lukea, Makkosen kieli on sujuvaa ja elävää, dialogi kantaa. Eikä huumoriakaan ole unohdettu. Luonto ja ympäristötietoisuus ovat Makkoselle tärkeitä, sen huomaa jo kirjan kauniista luontokuvauksista. Keskeistä kirjassa on näkövammaisen arjen kuvaus. Uusia askelmerkkejä on löydettävä, kun elämänpiiri kaventuu ja menettämisen pelko on läsnä jokaisessa päivässä. Mielelläni kuljin Muukkosen mukana pitkin Kuopion tuttuja katuja. Tunnen hyvin nuo seudut - sataman, pienet rännikadut, Niiralan kadut, yliopiston rakennukset ja Valkeisenlammen alueen. 

Mies Muukkonen on Pekka Makkosen alter ego. Kirjan Muukkonen palaa muistoissaan nuoruuden Kuopio-vuosiinsa. Sittemmin Muukkosesta tuli valokuvaaja käytyään Lahden valokuvauskoulun. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla miehen myöhemmistäkin vuosista. Olin Makkosen kollega Karelia-ammattikorkeakoulussa Joensuussa. Tosin emme usein tavanneet, koska työskentelimme eri kampuksilla, mutta muistan, kun osallistuin eläkkeelle jäätyäni Makkosen vetämälle kuvankäsittelyn verkko-opintojaksolle. Sain hyvää oppia kuvankäsittelyn perusteista.

Hienoa Pekka, kun kirjoitit tämän silmiä avaavan ja tietoa lisäävän kirjan. Toivotan sinulle kaikkea hyvää tuleviin vuosiin!